Onko köyhällä oikeus kondomiin?

Katolinen kirkko käy Filippiineillä kovaa kampanjaa kongressin (parlamentin) käsittelyyn tänä keväänä tulevaa perhesuunnittelulakia (the reproductive health, RH, bill) vastaan. Kirkon kannalta ylitsepääsemättömän kynnyksen muodostaa se, että laki takaa köyhille filippiinoille mahdollisuuden saada korvauksetta valtiolta ehkäisyvälineitä. Kirkko pitää tätä moraalittomuuden ja hillittömän seksuaalisen käyttäytymisen lietsomisena. Se tulkitsee myös ehkäisyvälineiden käyttämisen "aborttimyönteisyydeksi" silloinkin, kun ehkäisyssä ei ole kysymys hedelmöittyneen munasolun tuhoamisesta. Periaatteessa kirkko hyväksyy vain ns. "luonnollisen ehkäisyn", joka perustuu kuukautiskiertoon ja pariskunnan itsekontrolliin seksissä. Tällä tavoin noudatetaan käskyä "Älä tapa".

Perhesuunnittelulain kannattajat vetoavat perusteluissaan väestönkasvun rajoittamiseen, köyhyyden ja sen lieveilmiöiden voittamiseen sekä seksuaalisuuden merkitykseen parisuhteen ja yksilön kannalta. Väestönkasvu on Filippiineillä ollut viime vuosikymmeninä räjähdysmäistä ja sen odotetaan yhä edelleen jatkuvan. Kuitenkin köyhyys on hyvin suuri yhteiskunnallinen ongelma. Köyhyyttä kuvaa se, että Metro Manilan asukkaista (12 milj.) n. neljänneksen on arvioitu kuuluvan asunnottomiin tai vain tilapäisessä asunnossa asuviin. Tätä ongelmaa kärjistää se, että köyhissä perheissä syntyvyys on huomattavasti suurempaa kuin varakkaissa. Köyhillä pariskunnilla lapsia on keskimäärin viisi, kun taas rikkailla on tavallisesti jopa vähän alle kaksi lasta. Lasten elatusmahdollisuuksien puuttuessa äidit tekevät laittomia abortteja, jotka ovat usein kohtalokkaita myös äidin terveyden kannalta. Köyhien perheiden lapset joutuvat usein kadulle ja ajautuvat prostituutioon. Lapsista käydään myös kauppaa alalle erikoistuneiden syndikaattien kanssa. ( Ks. blogit 16.03.10; 17.03.10; 08.05.10.)

Kirkon kampanja huipentui perjantaina pidettyyn suureen ekumeeniseen mielenosoitukseen Manilan keskustassa, kuuluisassa Rizal -puistossa. Yleisöä arvioitiin olevan n. 40.000. Paikalla oli kirkon terävin johto. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Paavi oli lähettänyt oman sanansaattajansa kardinaali Bertonen vahvistamaan katolisten rivejä. Paavin tervehdys luettiin myös mielenosoittajille. Siinä hän kehotti katolisia puolustamaan "avioliiton ja perheen eheyttä (integrity)". Tämä tapahtuu siis perhesuunnittelulain hylkäämisellä.

Kirkko on valjastanut myös keskeiset rakennuksensa poliittiseen kampanjaansa perhesuunnittelulakia vastaan. Manilan vanhassa hallintokaupunginosassa (Intra muros) sekä Manilan katedraalin että Piispainkokouksen virastorakennuksen seinustoilla on julisteet, joissa kehotetaan vastustamaan tätä lakia. Historiallisille paikoille sijoitetut julisteet tuntuvat yliampuvilta ja ilmeisesti myös ärsyttävät monia. Tämän voi päätellä siitä, että eräänä päivänä vähän ennen mielenosoitusta piispainkokouksen viraston seinustalla oleva kyltti käytiin repimässä pois. Valvontakameran kuva paljasti, että tekijä oli perhesuunnittelulain puoltajana aikaisemminkin julkisesti esiintynyt (Ks. blogi 02.10.10), suosittu Intramuroksen opas, Carlos Celdran. Kiinni jäätyään Celdran lupasi jatkaa edelleen taisteluaan perhesuunnittelulain puolesta ja sanoi lopettavansa julisteiden repimisen, kun kirkko lopettaa sekaantumisen politiikkaan ja valheiden levittämisen.

Celdranin kerrottiin käyneen ripittäytymässä kirkossa tapahtuman jälkeen. Tällä hän ilmeisesti halusi kertoa, että perhesuunnittelulain puoltaminen ei ota pois hänen uskoaan Jumalaan ja kirkon jäsenyyttä. Tässä onkin eräs kirkon toimintaan liittyvä hankauskohta. Kirkon sisällä on lähinnä maallikoiden muodostama oppositio, joka ajaa perhesuunnittelulain hyväksymistä, mutta pitää samalla kiinni katolisesta uskostaan. Kun kirkko samaistuu tämän lain vastustamiseen, se politisoituu ja sulkee eri tavoin ajattelevat ulkopuolelle. Metro Manilassa liikkuu huhuja siitä, että joissakin kirkoissa olisi evätty perhesuunnittelulakia julkisesti kannattaneilta kirkon jäseniltä ehtoollinen. Vaikka kirkon taholta nämä syytökset on torjuttu, ne kuvaavat ilmapiiriä huolestuttavalla tavalla. Tässä tullaan kysymykseen siitä, mitä usko on. Onko se uskoa ehkäisykieltoon?

Perhesuunnittelulakia vastustavat ennen kaikkea hyvätuloiset filippiinot. Heidän toimintansa kasaa taakkoja köyhien kannettaviksi. Vastustamalla ehkäisyä he säilyttävät "korkean moraalin". Tästä moraalista hinnan maksavat köyhät. Varakkailla on aina tilaisuus ehkäisyvälineidensä hankintaan. Köyhiltä se puuttuu. Hyvässä asemassa olevat alistavat huonossa asemassa olevia myös seksuaalisuuden alueella.

Suomessa ei keskustella enää ehkäisyvälineiden käytöstä. Niitä vain käytetään. Uskonto ja seksuaalisuus ovat kuitenkin sielläkin jännitteessä keskenään. Keskustelu uskonnon ja seksuaalisuuden suhteesta kulkee eri vaiheessa, mutta siinä on paljon yhteistä. Uskonnolliset konservatiivit käyvät Suomessa kampanjaa homoseksuaaleja vastaan ja pyrkivät rajoittamaan heidän parisuhteitaan. Heidän seksuaalisuudellaan ei saisi olla julkista yhteiskunnallista asemaa. Tässäkin pyritään noudattamaan Raamattua kirjaimellisesti. Sitä seuraamalla saattaa säilyttää omantunnon "puhtauden", mutta maksumiehiksi joutuvat vähemmistöön kuuluvat. Kuormien kasaaminen toisten kannettavaksi ei kuulosta lähimmäisen rakkaudelta. Eikö se ollut kristinuskon sanoma?

Kirkko ja kansannousu

Istun ravintolan pöytään Manilan vanhassa, hallinnollisessa kaupunginosassa, Intramuroksessa (intra muros = muurien sisällä). Avaan ruokalistan, jonka tarjoilija kiikuttaa pikapikaa eteeni. Ruokalista vaikuttaa erikoiselta. Lähes kaikki ruokalajit on nimetty jonkun kardinaalin tai piispan suosikiksi. Rupean pohtimaan, pitäisikö ruoka valita kirkonmiehen vai ruokalajin nimen mukaan. Kun alan katsella tarkemmin ympärilleni, huomaan, että huonetila muistuttaa sisustukseltaan enemmän kirkollista museota kuin ravintolaa. Koristeluna on käytetty pappien asuja ja pyhimysten kuvia. Saan kuulla, että olen kirkon omistamassa ravintolassa. Tällainen ravintola sopii hyvin yhteen Intramuroksen luonteen kanssa.

Kierros Intramuroksessa antoi kuvan siitä, kuinka tiiviisti katolinen kirkko ja Espanjan hallinnollinen valta Filippiineillä ovat kuuluneet yhteen vuosisatojen ajan. Miekka ja risti olivat molemmat valloittajien aseina 1500-luvulla. Kansan hallitsemiseen tarvittiin sekä ulkonaista hallinnollista pakkoa että sisäistä, hengellistä ja kulttuurista valtaa. Tässä asetelmassa kirkon oikeutus yhteiskunnallisena instituutiona on perustunut siihen, että se on tukenut vallanpitäjiä. Vuosisataisen historiansa johdosta kirkko on tottunut "kunnioittamaan maallista esivaltaa".

Filippiinien lähihistoriassa näyttää olevan kuitenkin ainakin yksi selvä särö tässä kirkon roolissa. Vuoden 1986 kansan nousussa kirkko asettui tukemaan kapinallisia diktaattori Ferdinand Marcosta vastaan. Kirkon panosta vallankumouksen onnistumisessa on pidetty ratkaisevan tärkeänä. Tästä on tunnusmerkkinä kansan nousun 25-vuotisjuhlien yhteydessä paljastettu kardinaali Jaime Sinin patsas. Tosin jotkut kirkon miehet ovat olleet sitä mieltä, että näköispatsas ei muistata niinkään edesmennyttä kardinaalia vaan nykyistä presidenttiä Noy-Noy Aquinoa.

Niin tai näin. Joka tapauksessa kardinaali Sinin merkitys kansan kokoamisessa Metro Manilan kehätielle, Edsalle, kapinan dramaattisina ratkaisuhetkinä on ollut hyvin suuri. Tärkeä osuus oli kirkon hallinnassa olevalla radioasemalla, Veritasilla, joka välitti kansalaisille kardinaalin kutsun pakkautua Edsan betonikaukaloon estämään Marcosin tankkien etenemistä. Edsan näytelmän päähenkilöitä olivat myös nunnat, jotka kardinaali lähetti rukousnauhat aseenaan panssareita torjumaan.

Kuva kansan kapinaa tukevasta kirkosta näyttää ensi silmäyksellä ehyeltä ja yksiselitteiseltä. Todellisuus on kuitenkin kirjavampi. Kun Marcos vuonna 1972 julisti valtakuntaan sotatilan ylläpitääkseen omaa asemaansa, se kärjisti katolisen kirkon sisällä kytevää oikeiston ja vasemmiston ristiriitaa. Katolisten piispojen neuvosto antoi varovaisen tukensa diktatuurihallinnolle. Jotkut piispoista tosin poikkesivat jo silloin enemmistön näkemyksistä. Kirkon vasemmisto sai vähitellen lisää kannatusta diktatuuriin keskellä. Jesuiittojen sääntökuntaan kuuluvissa kouluissa opetettiin nuorille vapautuksen teologiaa. Sen mukaan diktatuuri oli moraalitonta. Kirkon oikeisto piti sen sijaan edelleen kiinni siitä opista, että esivalta oli Jumalan asettama, ja siksi kuuliaisuus sitä kohtaan oli kansalaisen moraalinen velvollisuus.

Marcoksen röhkeys kasvoi kansan alistumisen myötä. Vaalipetokset, poliittiset murhat ja sieppaukset seurasivat toisiaan. Erään käännekohdan muodosti se, että opposition kärkihahmo Ninoy Aquino ammuttiin vuonna 1983. Hautajaisissa pidetyssä saarnassaan kardinaali Sin asettui julkisesti hallitusta vastaan. Kun vuoden 1986 presidentinvaaleissa Marcoksesta tehtiin voittaja petoksen avulla, katolisten piispojen neuvosto päätyi julistamaan, että hallituksella ei ole moraalista pohjaa vallalleen. Tämä aukaisi oven sille, että kirkko pystyi antamaan tukensa kapinalle. Se, että kirkosta tuli kansan nousun tukija, oli pitkän ja hankalan taistelun tulos. Siinä kirkon vasemmisto sai voiton oikeistosta. Apua taistelussa antoi Marcoksen itsevallan häikäilemättömyys. Tämä herätti kysymyksen siitä, onko esivalta aina Jumalan asettama. Vasemmiston vastaus tähän kysymykseen oli parempi kuin oikeiston.

Tuhkakeskiviikko Makatissa

Kirkkovuoden taite paastonaikaan näkyi ja tuntui eilen Makatissa. Oli tuhkakeskiviikko. Sain vihiä siitä, että toimistorakennuksissa kokoonnuttiin tuhkakeskiviikon messuun yhteisissä tiloissa. Päätin lähteä mukaan. Hivuttauduin kamerani kanssa erääseen hyvin suuren "toimistohotelliin". Kysymyksessä on eräänlainen yrityskeskus, joka vuokraa tiloja useille eri aloilla toimiville yrityksille. Tämä toimistohotelli on valtava, kymmeniä kerroksia käsittävä tornitalo. Keskus tarjoaa yritykselle tilat ja monipuoliset palvelut. Lounasaikaan työntekijät voivat käyttää hyväkseen laajaa ravintoloiden valikoimaa. Eräs yrityskeskuksen yhteisistä tiloista on suuri aula. Tuhkakeskiviikkona työntekijäjoukko oli kokoontunut sinne paastonajan aloittavaan messuun.
Silmäni revähtivät, kun pääsin aulan takaosaan. Valtava, avara tila oli keskellä päivää tupaten täynnä ihmisiä. Vain osa väestä sai istumapaikat. Suurin osa oli seisomassa. Olin hämmästynyt väen paljoudesta. Sitten ihmettelin sitä, millaisia ihmisiä osanottajat olivat. Seurakunta koostui pääasiassa nuorista aikuisista, työntekijöistä, joilla ei voinut olla vielä kovinkaan pitkä työura takanaan. Nämä ihmiset olivat valmiit käyttämään lounastaukonsa jumalanpalvelukseen. Kirkko oli tullut sinne, missä he tekivät työtään. Aulasta tehtiin kirkko rakentamalla alttaripöytä isojen ikkunoiden eteen.

Messu kulki katolisen jumalanpalveluksen järjestyksen mukaan. Messun toimitti isä Gerudo, maallikoihin kuuluvan kirkkoisännän ja alttaripoikien avustamana. Seurakuntalaiset kävivät ensin ehtoollisella, jonka isä Gerudo ja kirkkoisäntä jakoivat yhteistoimin. Lopuksi osallistujat kävivät vielä hakemassa tuhkalla tehdyn ristinmerkin otsaansa. Saatuaan merkin otsaansa kukin poistui omiin töihinsä. Messun jälkeen jäin miettimään sen tunnelmaa. Suomalaisen näkökulmasta se tuntui valoisalta, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että oltiin aloittamassa paastonaikaa. Tähän vaikutti varmasti musiikin iloinen luonne. Kitaralla säestetyt laulut olivat mukaansa tempaavia.

Messun päätyttyä kävin tervehtimässä isä Gerudoa. Kerroin hänelle olevani suomalainen, luterilainen pappi, joka on eläkkeellä ja asuu Makatissa. Isä Gerudo puolestaan kertoi olevansa Queson Cityssä sijaitsevan seurakunnan pappi, mutta käyvänsä joskus myös Makatissa papin tehtävissä. Hän ilmaisi ihmettelynsä siitä, että olin ollut eläkkeellä jo kaksi vuotta. Keskustelumme oli veljellinen ja ekumeeninen. Kulkiessani kotia kohti vastaani tuli jatkuvasti ihmisiä, joiden otsassa oli tuhkaristi. Se näytti olevan osa tuhkakeskiviikon kulttuuria. Hyvin monessa toimistotornissa oli pidetty tuhkakeskiviikon messu yhtä hyvällä yleisömenestyksellä.

Messun jälkeen jäin pohtimaan sitä luonnollisuutta, jolla kirkko oli astunut osaksi työyhteisön kulttuuria. Messuun osallistuminen oli osa tavaksi tullutta työntekijöiden elämää. Eniten mietin seurakuntalaisten ikärakennetta. Suurin osa heistä kuului juuri siihen ikäryhmään, joka Suomessa näyttää vierastavan eniten kirkkoa ja helpoimmin luopuvan sen jäsenyydestä. Toisin asiat ovat Filippiineillä. Nuoret aikuiset ovat monin tavoin uskonnollisia. En tiedä vastausta siihen kysymykseen, mistä tämä ero johtuu. Mutta sen tiedän, että nuorten aikuisten vieraantuminen kirkosta ei ole välttämättömyys.

 

 

Kansan puisto ja kapina

Treffit Valentiinin päivänä

Vietimme sitä maanantaina Makatissa. Täällä Filippiineillä ei vietetä ystävän päivää kuten Suomessa. Valentiinin päivä on omistettu romanttiselle rakkaudelle. Se on parien päivä. Erityisesti seurustelevat parit juhlivat Valentiinia. Huomaavainen filippiino-poika lähettää tyttöystävälleen työpaikalle jo päivällä kukkakimpun. Illalla on sitten vuorossa treffit. Poika vie tyttönsä tai mies vaimonsa ulos syömään. Työpaikalla Valentiinin päivä otetaan erityisellä tavalla huomioon. Toimistoon saatetaan sisustaa erityinen "rakastavaisten nurkkaus". Toimiston intiimiiltä tuntuvaan kulmaan on voitu asettaa rakastavaisille tarkoitettu sohva hetken levähdystä varten. Sohvan viereen on aseteltu ruusuja, myös suklaakonvehteja on tarjolla rakastavaisille. Makatissa oli Valentiinin päivänä erityinen toimistojen välinen kilpailu siitä, missä osataan somistaa Valentiinin päivän nurkkaus kauneimmin. Toivottavasti saamme lukea kilpailun tulokset lehdestä.


Valentiinin päivä ilman treffejä on monelle nuorelle täällä katastrofi. Niinpä telelinkit olivat sinä päivänä täynnä erilaisia ilmassa viuhuvia kuumia viestejä. Kun tässä odotusten paineessa myös pettymysten vaara oli erittäin suuri, apua haettiin monelta taholta. Phippine Daily Inquirer –lehti haastatteli asiasta katolisen kirkon piispainkokouksen perhe- ja elämä jaoston pääsihteeriä isä Melvin Castroa. Haastattelijan kysymykseen siitä, miten Valentiinin päivänä treffejä vaille jääneen (dateless) nuoren pitäisi suhtautua asiaan, isä Castro vastasi kehottamalla nuorta odottamaan kärsivällisesti. Hän varoitti vapaita naisia ja miehiä siitä, että Valentiinin päivä, tunteiden ja hormoonien "kuohunta" saavat heidät syöksymään rakkauteen. Sen sijaan on viisaampaa rukoilla, odottaa ja olla vastuullinen ja arvostelukykyinen. Nämä naimattoman papin neuvot kuulostivat jotenkin tutuntuntuisilta. Olen kuullut joskus aikaisemmin samanlaisia ohjeita, mutta ihan eri leveysasteilla.


En halunnut itse olla treffejä vailla oleva (dateless) Valentiinin päivänä. Niinpä ryhdyin ajoissa tarvittaviin toimenpiteisiin. Kysyin muutamaa päivää ennen h-hetkeä vaimoltani, mitä hän toivoi Valentiinin päivältä, ja kuinka voisin häntä silloin ilahduttaa. Sain kuulla, että hän toivoo "rakkauskävelyä". Kysyin, mitä hän tarkoittaa tällaisella kävelyllä. Kuulin, että se tarkoittaa kävelyä käsi kädessä ja sen jälkeen tapahtuvaa kahvilassa istumista käsi kädessä. Niinpä lähdimme Valentiinin päivän iltana kävelemään Buendiaa myöten käsi kädessä leppoisaa tahtia. Meidät huomattiin. Ruusujen myyjät ryntäsivät kimppuumme. Olimme juuri sellainen pari, joka ostaa ruusuja. Jopa poliisiauton ovet aukenivat ja meille toivotettiin hyvää Valentiinin päivää. Olimme Valenttiini-pari, vaikka ikämme ei ehkä aivan vastannutkaan tavanomaista mielikuvaa rakastavaisista.



Matkamme suuntautui Ayalan triangelipuistoon. Valitsimme äskettäin puiston reunaan valmistuneiden ravintoloiden valikoimasta tällä kertaa The Coffee Bean –kahvilan. Istuimme käsi kädessä ja nautimme toisistamme ja virvokkeista. Muistelimme suhteemme alkua ja sitä rohkeutta, jolla lähdimme liikkeelle. Kerroimme toisillemme tunteiden "kuohunnasta", jota ilman emme olisi yhdessä. Siirryimme puistoon pystytetyn suuren telttakatoksen alle kuuntelemaan Valentiinin päivän ilmaiskonserttia. Esiintyjänä oli showtähti Karryl orkestereineen. Hän esitti pääosin omia rakkauslaulujaan puistoon pakkautuneelle runsaalle yleisölle. Karrylin laulut ja hänen eloisa ja vapaa esiintymisensä tempaisivat ihmiset mukaansa. Myös meidät. Palasimme kotiin onnellisina. Oli ollut oikea Valentiinin päivä.

Konnia ja sankareita

Parin viime viikon aikana Filippiineillä on paljastunut uusia, tunteita kuohuttaneita väärinkäytöksiä, jotka liittyvät erityisesti armeijan piirissä tapahtuneeseen korruptioon. Armeijan ylimmässä johdossa olleille kenraaleille on jaettu viime vuosina kymmenien, jopa satojen miljoonien pesojen arvosta erilaisia laittomia rahalahjoja. Tällainen lahja on annettu kenraalille, kun hänestä on tullut armeijan ylipäällikkö. Samalla tavoin lahja on annettu myös kenraalin jäädessä eläkkeelle. Rahoista ovat tulleet osallisiksi myös kenraalien vaimot, jotka ovat matkustelleet kovasti ulkomailla ja hankkineet omiin nimiinsä mm. taloja USA:sta. Rahoja näihin tarkoituksiin on otettu myös YK:n rahastoista, jotka on tarkoitettu rauhan turvaamiseen.

Paljastukset ovat tapahtuneet parlamentin armeijan väärinkäytöksiä tutkivan komitean istunnoissa, jotka ovat olleet julkisia. Ne on myös välitetty suoraan tiedotusvälineiden kautta suurelle yleisölle. Paljastajina on toiminut armeijan taloustoimistossa työskennellyt eläkkeellä oleva eversti Rabusa ja valtion tilintarkastajana muutama vuosi sitten toiminut Heidi Mendoza. Rabusa on myöntänyt olleensa itse sotkeutunut väärinkäytöksiin, mutta päättänyt sittemmin lähteä rehellisyyden tielle. Heidi Mendoza ei ole ollut millään tavalla mukana väärinkäytöksien verkossa. Tästä hennosta "Pikku-Heidistä" onkin tullut kansan suuri suosikki, kun hän on uskaltanut lähteä taistelemaan totuuden puolesta "isoja herroja" vastaan.

Tapahtumat saivat järkyttävän käänteen kuluneella viikolla, kun parlamentin kuultavana ollut eläkkeellä oleva kenraali Reyes teki itsemurhan. Julkisessa kuulustelussa tapahtuneet paljastukset olivat ilmeisesti murentaneet hänen sosiaalisen asemansa, ja hän oli kokenut tulleensa häväistyksi. Sotasankarin maine oli viety. Tässä viikonvaihteessa pidetyt hautajaiset on pidetty katolisen kirkon järjestyksen mukaan armeijan kenraalille kuuluvin sotilaallisin menoin.

Reyesin itsemurha lienee ymmärrettävissä eräänlaisena "nurkkaan ajetun" ihmisen puheenvuorona menossa olevassa korruptiokeskustelussa. Hänen jättämiensä viestien perusteella voi ajatella, että hän pyrki kuolemallaan katkaisemaan perheeseensä liittyvät kuulustelut ja sillä tavoin suojaamaan perhettään. Hän halusi tässä toimia kuin "sankari", joka pelastaa perheensä häpeältä.

Itsemurha on kuitenkin kyseenalaista sankaruutta. Se on pikemminkin pakoa todellisuuden kohtaamisesta. Se on myös perheelle taakka ja vääränlaiseen sankaruuteen kutsuva malli. Armeija korruption selvittäminen on yhteiskunnan uudistumisen kannalta välttämätöntä. Se on yksi pala sitä korruption verkkoa, joka on käsiteltävä ennen kuin tämä yhteiskunta pääsee eteenpäin. Tästä välttämättömyydestä viime kesänä virkaansa astunut presidentti Noy-Noy Aquino on puhunut. Nyt aika on kypsynyt paljastumisten tekemiseen.


 

Kannattaako Filippiineille matkustaa?

Tuttavapiirissämme on herännyt viime aikoina mielenkiintoa Filippiinejä kohtaan. Olen saanut viestejä siitä, että matka Filippiineille on harkinnassa. Saattaa hyvinkin olla, että kysymys on laajemmastakin kiinnostuksen heräämisestä. Viime vuoden tilastot kertovat, että turistien määrä Filippiineillä lisääntyi viidenneksen. Se puhuu huomattavasta kasvusta. Onkin paikallaan keskittyä myös tähän näkökulmaan.

Suomesta ei tietämäni mukaan järjestetä Filippiineille ryhmämatkoja. Tällä seikalla on tietysti huomattava vaikutus siihen, että suomalaisia matkailijoita tapaa ainakin täällä Metro Manilassa harvoin. Tosin on kyllä nähty sellainenkin ilmiö, että Suomen rekisterissä oleva Harley Davidson –motskari kiemurteli autojen lomitse Metro Manilan kehätien EDSA:n ruuhkassa. Harrikkaan oli maalattu myös ajomiehen nimi. Terveisiä vaan Tapsalle: EDSA:n asfaltti on edelleen kuumaa.

Suomesta tänne matkustavan on järjestettävä itse matkansa. Se vaatii pientä ponnistelua ja nettisurffailua, mutta sillä tavoin löytyvät kyllä sekä lennot että majoitukset. Kun takana on jonkun verran matkustelukokemusta maailmalta, niin siltä pohjalta on hyvä ponnistaa. Filippiinoista suuri osa puhuu englantia, kuka huonommin ja kuka paremmin. Aksentti on täällä omanlaisensa. Heikommallakin englannin taidolla täällä kyllä pärjää varsinkin, jos matka- ja majoitustilaukset on tehty etukäteen. Filippiinot ovat myös kärsivällisiä keskustelijoita.

Filippiineillä on paljon tarjottavaa matkailijoille. Kuuluisin matkailuvaltti ovat Visayaksen saariston valkohiekkaiset uimarannat ja niiden kirkkaat ja lämpimät vedet. Monet turistit viettävät lomansa Boholin, Boracayn, Cebun tai Palawanin paratiisirannoilla. Tässä oleva rantakuva on Boholilta. Nämä seudut ovat melkoinen vetonaula myös sukellusta harrastaville. Moni kulkee saarelta toiselle lautoilla tai lentämällä.

Tässä saariston ihailussa Filippiinien pääsaari, Luzon, jää turistien mielissä usein toiselle sijalle. Myös täällä Luzonilla on omat mielenkiintoiset kohteensa. Manilassa tällainen on erityisesti Intramuros, joka on espanjalaisten 1500-luvulla rakentama kaupunginosa. Se on rakennettu espanjalaisten vallanpitoa varten. Sitä kiertäessään voi huomata yhtäkkiä olevansa eurooppalaisen kulttuurin juurilla, vaikka onkin keskellä Kaakkois-Aasiaa. Luzon tarjoaa myös luonnon nähtävyyksiä vaikkapa vuoristoseuduilla. Tässä oleva kuva on otettu Pohjois-Luzonin vuoristosta matkalla kohti Baguion kaupunkia.

Filippiinien hintataso on huokea. Metro Manilassa on useita suuria tavarataloja. Niiden tarjoama valikoima on pyörryttävän suuri. Shoppailijalle on tarjolla kalliita erikoisliikkeitä, mutta myös edullisia ostospaikkoja suurilla valikoimilla. Eräs esimerkki näistä on Makatin tavaratalorypäs, jossa voisi hyvin kulkea vaikka yhden viikon ja vieläkin jäisi paikkoja katsomatta.

Matkaa suunnittelevan mielessä pyörii myös kysymys siitä, kuinka turvallinen maa Filippiinit on. Siihen en osaa antaa yksiselitteistä vastausta. Yhteiskunnalliset erot ovat kasvattaneet täällä rikollisuutta. Kaikki tässä maassa pelkäävät ainakin jossakin määrin joutuvansa rikoksen kohteeksi. Siitä kertoo vartijoiden suuri määrä. Omaan turvallisuuteensa voi kyllä myös itsekin vaikuttaa harkitsemalla, minne milloinkin askeleensa suuntaa ja millä avoin itse käyttäytyy.