Valentiinin päivän deitti

Lähdin Valentiinin päivän aamuna ostamaan kadulta lehteä. Kun astuin aulassa hissistä,  tapasin erään ”condomme” palveluhenkilökuntaan kuuluvista nuorista miehistä. Hän tervehti minua reippaasti ja kohteliaasti, kuten täällä Filippiineillä tapana on: Good Valentine, Sir. – Same to you. – You have a date, Sir? – Yes. – Really? – Yes, every day.

Valentiininpäivän lämpö näytti olevan kovassa nousussa jo aamusta alkaen. Tämän vaikutelman vahvisti myös kadulla kiireisin askelin ja vakavin ilmein kukkapuska kädessä kulkeva nuorimies. Hän ei vilkuillut sivuilleen, vaan käveli suoraan ja määrätietoiisesti kohti kohdettaan. Kohteena oli nuori neito, joka sai päivän alkajaiksiksi kauniin kukkakimpun ja varmasti myös kutsun Valentiinin päivän treffeille.

En valehdellut aulamiehelle. Minullakin oli ”deitti”. Hän oli vaimoni Päivi. Vein hänet paikallisen Valentiinin päivän tavan mukaan illalliselle ja iltakävelylle. Suuntasimme askeleemme ensiksi Aylan puistoon. Valentiinin päivä näkyi puiston ravintoloissa. Ne olivat levittäneet telttakatoksensa nurmikolle, jotta asiakkaiden ryntäys olisi helpompi ohjata omaan pyydykseen. Me valitsimme ravintolan Simple Lang. Nimi on tagaloa ja lupaa  ”konstailematta hyvää” ruokaa. Sitä saimmekin ”Sisig beefin” muodossa. Lähtiessämme tarjoilijamme ojensi tulipunaisen ruusun ”deitilleni”.

Kävelimme verkkaisesti Greenbeltin puistomaiselle ravintola-alueelle. Valitsimme jälkiruokapaikaksemme Bizu-kahvilan. Bizun kattaus Valentiinin päivälle oli vaikuttava. Koko kahvila oli muokattu pareja varten. Lähes kaikki pöydät olivat vain kahdelle hengelle. Kauniit punaiset kukat koristivat pöytiä. Bizu on jälkiruokaherkkujen mestari. Deittini valitsi capuccinon ja ravintolan spesialiteetin, myslimustikkajugurtin. Itse otin calamanssisoodan ja mustikkajuustokakun. Suun herkkujen kihelmöidessä makuhermoilla palasimme omaan historiaamme Filippiineillä ja sitten koko suhteessamme. Kerroimme, kuinka paljon me toisillemme merkitsemme.

Bizun Valentiinin päivän palveluun kuului myös deittiparin kuvaaminen. Filippiinot rakastavat kuvaamista. Erityisen tärkeää se on Valentiinin päivänä. Kuva kertoo enemmän kuin sanat. –Yes, I had a date.

Älä koske minuun! – Kansallissankari Jose Rizalin kirja itsenäisyyden sytykkeenä Filippiineillä.

Filippiineillä on vietetty tällä viikolla itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyspäivä pohjautuu 12.6.1898 tapahtuneeseen itsenäisyyden julistamiseen. Tuolloin nostettiin myös ensimmäisen kerran Filippiinien oma lippu. Itsenäisyysjulistus irroitti Filippiinit espanjalaisten 300-vuotisesta vallasta. Espanja luovutti kuitenkin Filippiinit Yhdysvalloille rauhansopimuksessa, jolla päätettiin näiden suurvaltioiden sota. Yhdysvallat kieltäytyi hyväksymästä Filippiinien itsenäisyyttä. Sen tähden Filippinit ryhtyivät vuonna 1899 kapinaan Yhdysvaltoja vastaan. Vahvempi voitti, ja Itsenäisyys toteutui sitten vasta toisen maailman sodan jälkeen vuonna 1946.

Itsenäisyyden henkisenä isänä on pidetty tohtori Jose Rizalia (s. 1861), joka on korotettu Filippiinien kansallissankarin asemaan. Matkailija, joka kiertelee Filippiineillä, ei voi olla törmäämättä Jose Rizalin nimeen. Manilan keskeisimmän puiston on nimeksi on annettu Jose Rizal Park. Se sijaitsee aivan Intramuroksen, vanhan kaupunginosan, kyljessä ja on eräs pääkaupungin kauniimmista nähtävyyksistä. Se on myös koululaisten suosittu vierailujen kohde (kuva). Mutta Rizalin patsaan kohtaa myös monessa muussa paikassa.  Kuvassa oleva patsas on Baguion keskustassa, Luzonin saaren pohjoisosassa sijaitsevassa kauniissa kaupungissa.

Jose Rizal oli ammatiltaan silmälääkäri. Hän oli poikkeuksellisen laaja-alaisesti sivistynyt ja lahjakas henkilö. Hän oli syntyisin varakkaasta maatilanomistajaperheestä. Hänen esivanhempansa olivat maahanmuutajia. Heidän joukossaan oli kiinalaisia, japanilaisia ja espanjalaisia.  Rizal opiskeli ensin Manilassa oikeustiedettä ja siirtyi sitten lääketieteen opintoihin. Vuonna 1882 hän matkusti Eurooppaan ja opiskeli lääketieteitä Madridin, Pariisin ja Heidelbergin yliopistoissa. Rizal oli aikansa maailmanmies. Hän puhui 22 eri kieltä ja tunsi laajalti eri kulttuureita.

Rizal oli intohimoinen ja lahjakas kirjoittaja. Kirjoituksissaan hän suuntasi piikkejä valtaapitäviä espanjalaisia kohtaan. Hän paljasti vallankäyttäjien vääryyksiä ja mädännäisyyksiä. Tunnetuin Rizalin kirjoista lienee: Älä koske minuun. Noli Me Tangere. Kirja on romaani, joka käy espanjalaisen valtaeliitin kimppuun. Kaikki tämä tapahtuu romanttisen rakkaustarinan avulla.

Kirjan päähenkilö nuori herrasmies Chrisostomo Ibarra palaa Filippiineille oltuaan pitkään Espanjassa. Hän kohtaa uudelleen varhaisnuoruutensa ihastuksen kohteen, varakkaan perheen kauniin neidon, Maria Claran. Rakkaus roihahtaa liekkiin. Kirjan keskeinen jännite on siinä, saako nuori herra Ibarra neitokainen Maria Claran vai ei. Ibarra ei ole Marian perheelle kovinkaan hyvä vävyehdokas, sillä hän on suora ja rehti mies, joka ei hännystele espanjalaisia herroja.  Tällainen vävy ei tuo mukanaan valtaapitävien suosiota eikä rahaa. Kuvassa olevat seurapiirineitojen leninkeihin pukeutuneet tytöt Jose Rizal Parkista voisivat kuulua Maria Claran seurueeseen.

Ibarran keskeinen hanke on kirkon vallasta riippumattoman koulun perustaminen omalle paikkakunnalle. Kirkon miehistä tämä on vahingollista kansalle. Kirjan juoni saa yllättävän käänteen, kun paljastuu, että eräs seurakunnan papeista on Maria Claran biologinen isä. Papilla on ollut salasuhde Marian äitiin. Tämä salaisuus on haudattu perheessä ja seurakunnassa. Kirjan loppu viittaa melko suorasanaisesti siihen, että espanjalaisten hallinto, joka perustuu valtion ja kirkon liittoon, on niin läpimätä, että sitä ei voi enää uudistaa. Se on vain kaadettava.

Noli Me Tangere –romaani julkaistiin vuonna 1887 Berliinissä. Filippiineillä kirja kielletiin. Rizal joutui kotimaassaan vainon kohteeksi. Hänet vangittiin ja karkotettiin. Lopulta hänet tuomittiin kapinasta ja kansankiihoituksesta kuolemaan vuonna 1896. Hänen elämänsä päättyi teloitukseen 35-vuotiaana.

Rizal kuoli nuorena, mutta hänen ajatuksensa jäivät elämään. Rizal toi kirjoissaan esiin sen, millainen arvo ja merkitys filippiinoille on omalla kulttuurilla. Filippiinoilla itsellään oli ainutlaatuisen merkittävää henkistä pääomaa.  Kaikki hyvä ei tullut vain espanjalaisten mukana Euroopasta. Päinvastoin sieltä oli tullut sorto ja kansan alistaminen. Rizal hyökkäsi katolisen kirkon kanssa liittoutunutta siirtomaavaltaa vastaan. Tekopyhyydessään kompasteleva kirkko joutuu melkoisen piikittelyn kohteeksi. Rizal nosti esiin myös yksilön merkityksen ja oikeudet. Kirjan tarina romanttisesta rakkaudesta jo sinänsä korosti yksilön tunteiden ja valinnan painoarvoa.

Noli Me Tangere on kirjoitettu alun perin espanjaksi, mutta se on käännetty useille kielille. Luin itse englanninkielisen käännöksen. Kirja löytyy esimerkiksi osoitteesta http://www.gutenberg.org/ebooks/20228

Onko köyhällä oikeus kondomiin?

Katolinen kirkko käy Filippiineillä kovaa kampanjaa kongressin (parlamentin) käsittelyyn tänä keväänä tulevaa perhesuunnittelulakia (the reproductive health, RH, bill) vastaan. Kirkon kannalta ylitsepääsemättömän kynnyksen muodostaa se, että laki takaa köyhille filippiinoille mahdollisuuden saada korvauksetta valtiolta ehkäisyvälineitä. Kirkko pitää tätä moraalittomuuden ja hillittömän seksuaalisen käyttäytymisen lietsomisena. Se tulkitsee myös ehkäisyvälineiden käyttämisen "aborttimyönteisyydeksi" silloinkin, kun ehkäisyssä ei ole kysymys hedelmöittyneen munasolun tuhoamisesta. Periaatteessa kirkko hyväksyy vain ns. "luonnollisen ehkäisyn", joka perustuu kuukautiskiertoon ja pariskunnan itsekontrolliin seksissä. Tällä tavoin noudatetaan käskyä "Älä tapa".

Perhesuunnittelulain kannattajat vetoavat perusteluissaan väestönkasvun rajoittamiseen, köyhyyden ja sen lieveilmiöiden voittamiseen sekä seksuaalisuuden merkitykseen parisuhteen ja yksilön kannalta. Väestönkasvu on Filippiineillä ollut viime vuosikymmeninä räjähdysmäistä ja sen odotetaan yhä edelleen jatkuvan. Kuitenkin köyhyys on hyvin suuri yhteiskunnallinen ongelma. Köyhyyttä kuvaa se, että Metro Manilan asukkaista (12 milj.) n. neljänneksen on arvioitu kuuluvan asunnottomiin tai vain tilapäisessä asunnossa asuviin. Tätä ongelmaa kärjistää se, että köyhissä perheissä syntyvyys on huomattavasti suurempaa kuin varakkaissa. Köyhillä pariskunnilla lapsia on keskimäärin viisi, kun taas rikkailla on tavallisesti jopa vähän alle kaksi lasta. Lasten elatusmahdollisuuksien puuttuessa äidit tekevät laittomia abortteja, jotka ovat usein kohtalokkaita myös äidin terveyden kannalta. Köyhien perheiden lapset joutuvat usein kadulle ja ajautuvat prostituutioon. Lapsista käydään myös kauppaa alalle erikoistuneiden syndikaattien kanssa. ( Ks. blogit 16.03.10; 17.03.10; 08.05.10.)

Kirkon kampanja huipentui perjantaina pidettyyn suureen ekumeeniseen mielenosoitukseen Manilan keskustassa, kuuluisassa Rizal -puistossa. Yleisöä arvioitiin olevan n. 40.000. Paikalla oli kirkon terävin johto. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Paavi oli lähettänyt oman sanansaattajansa kardinaali Bertonen vahvistamaan katolisten rivejä. Paavin tervehdys luettiin myös mielenosoittajille. Siinä hän kehotti katolisia puolustamaan "avioliiton ja perheen eheyttä (integrity)". Tämä tapahtuu siis perhesuunnittelulain hylkäämisellä.

Kirkko on valjastanut myös keskeiset rakennuksensa poliittiseen kampanjaansa perhesuunnittelulakia vastaan. Manilan vanhassa hallintokaupunginosassa (Intra muros) sekä Manilan katedraalin että Piispainkokouksen virastorakennuksen seinustoilla on julisteet, joissa kehotetaan vastustamaan tätä lakia. Historiallisille paikoille sijoitetut julisteet tuntuvat yliampuvilta ja ilmeisesti myös ärsyttävät monia. Tämän voi päätellä siitä, että eräänä päivänä vähän ennen mielenosoitusta piispainkokouksen viraston seinustalla oleva kyltti käytiin repimässä pois. Valvontakameran kuva paljasti, että tekijä oli perhesuunnittelulain puoltajana aikaisemminkin julkisesti esiintynyt (Ks. blogi 02.10.10), suosittu Intramuroksen opas, Carlos Celdran. Kiinni jäätyään Celdran lupasi jatkaa edelleen taisteluaan perhesuunnittelulain puolesta ja sanoi lopettavansa julisteiden repimisen, kun kirkko lopettaa sekaantumisen politiikkaan ja valheiden levittämisen.

Celdranin kerrottiin käyneen ripittäytymässä kirkossa tapahtuman jälkeen. Tällä hän ilmeisesti halusi kertoa, että perhesuunnittelulain puoltaminen ei ota pois hänen uskoaan Jumalaan ja kirkon jäsenyyttä. Tässä onkin eräs kirkon toimintaan liittyvä hankauskohta. Kirkon sisällä on lähinnä maallikoiden muodostama oppositio, joka ajaa perhesuunnittelulain hyväksymistä, mutta pitää samalla kiinni katolisesta uskostaan. Kun kirkko samaistuu tämän lain vastustamiseen, se politisoituu ja sulkee eri tavoin ajattelevat ulkopuolelle. Metro Manilassa liikkuu huhuja siitä, että joissakin kirkoissa olisi evätty perhesuunnittelulakia julkisesti kannattaneilta kirkon jäseniltä ehtoollinen. Vaikka kirkon taholta nämä syytökset on torjuttu, ne kuvaavat ilmapiiriä huolestuttavalla tavalla. Tässä tullaan kysymykseen siitä, mitä usko on. Onko se uskoa ehkäisykieltoon?

Perhesuunnittelulakia vastustavat ennen kaikkea hyvätuloiset filippiinot. Heidän toimintansa kasaa taakkoja köyhien kannettaviksi. Vastustamalla ehkäisyä he säilyttävät "korkean moraalin". Tästä moraalista hinnan maksavat köyhät. Varakkailla on aina tilaisuus ehkäisyvälineidensä hankintaan. Köyhiltä se puuttuu. Hyvässä asemassa olevat alistavat huonossa asemassa olevia myös seksuaalisuuden alueella.

Suomessa ei keskustella enää ehkäisyvälineiden käytöstä. Niitä vain käytetään. Uskonto ja seksuaalisuus ovat kuitenkin sielläkin jännitteessä keskenään. Keskustelu uskonnon ja seksuaalisuuden suhteesta kulkee eri vaiheessa, mutta siinä on paljon yhteistä. Uskonnolliset konservatiivit käyvät Suomessa kampanjaa homoseksuaaleja vastaan ja pyrkivät rajoittamaan heidän parisuhteitaan. Heidän seksuaalisuudellaan ei saisi olla julkista yhteiskunnallista asemaa. Tässäkin pyritään noudattamaan Raamattua kirjaimellisesti. Sitä seuraamalla saattaa säilyttää omantunnon "puhtauden", mutta maksumiehiksi joutuvat vähemmistöön kuuluvat. Kuormien kasaaminen toisten kannettavaksi ei kuulosta lähimmäisen rakkaudelta. Eikö se ollut kristinuskon sanoma?

Treffit Valentiinin päivänä

Vietimme sitä maanantaina Makatissa. Täällä Filippiineillä ei vietetä ystävän päivää kuten Suomessa. Valentiinin päivä on omistettu romanttiselle rakkaudelle. Se on parien päivä. Erityisesti seurustelevat parit juhlivat Valentiinia. Huomaavainen filippiino-poika lähettää tyttöystävälleen työpaikalle jo päivällä kukkakimpun. Illalla on sitten vuorossa treffit. Poika vie tyttönsä tai mies vaimonsa ulos syömään. Työpaikalla Valentiinin päivä otetaan erityisellä tavalla huomioon. Toimistoon saatetaan sisustaa erityinen "rakastavaisten nurkkaus". Toimiston intiimiiltä tuntuvaan kulmaan on voitu asettaa rakastavaisille tarkoitettu sohva hetken levähdystä varten. Sohvan viereen on aseteltu ruusuja, myös suklaakonvehteja on tarjolla rakastavaisille. Makatissa oli Valentiinin päivänä erityinen toimistojen välinen kilpailu siitä, missä osataan somistaa Valentiinin päivän nurkkaus kauneimmin. Toivottavasti saamme lukea kilpailun tulokset lehdestä.


Valentiinin päivä ilman treffejä on monelle nuorelle täällä katastrofi. Niinpä telelinkit olivat sinä päivänä täynnä erilaisia ilmassa viuhuvia kuumia viestejä. Kun tässä odotusten paineessa myös pettymysten vaara oli erittäin suuri, apua haettiin monelta taholta. Phippine Daily Inquirer –lehti haastatteli asiasta katolisen kirkon piispainkokouksen perhe- ja elämä jaoston pääsihteeriä isä Melvin Castroa. Haastattelijan kysymykseen siitä, miten Valentiinin päivänä treffejä vaille jääneen (dateless) nuoren pitäisi suhtautua asiaan, isä Castro vastasi kehottamalla nuorta odottamaan kärsivällisesti. Hän varoitti vapaita naisia ja miehiä siitä, että Valentiinin päivä, tunteiden ja hormoonien "kuohunta" saavat heidät syöksymään rakkauteen. Sen sijaan on viisaampaa rukoilla, odottaa ja olla vastuullinen ja arvostelukykyinen. Nämä naimattoman papin neuvot kuulostivat jotenkin tutuntuntuisilta. Olen kuullut joskus aikaisemmin samanlaisia ohjeita, mutta ihan eri leveysasteilla.


En halunnut itse olla treffejä vailla oleva (dateless) Valentiinin päivänä. Niinpä ryhdyin ajoissa tarvittaviin toimenpiteisiin. Kysyin muutamaa päivää ennen h-hetkeä vaimoltani, mitä hän toivoi Valentiinin päivältä, ja kuinka voisin häntä silloin ilahduttaa. Sain kuulla, että hän toivoo "rakkauskävelyä". Kysyin, mitä hän tarkoittaa tällaisella kävelyllä. Kuulin, että se tarkoittaa kävelyä käsi kädessä ja sen jälkeen tapahtuvaa kahvilassa istumista käsi kädessä. Niinpä lähdimme Valentiinin päivän iltana kävelemään Buendiaa myöten käsi kädessä leppoisaa tahtia. Meidät huomattiin. Ruusujen myyjät ryntäsivät kimppuumme. Olimme juuri sellainen pari, joka ostaa ruusuja. Jopa poliisiauton ovet aukenivat ja meille toivotettiin hyvää Valentiinin päivää. Olimme Valenttiini-pari, vaikka ikämme ei ehkä aivan vastannutkaan tavanomaista mielikuvaa rakastavaisista.



Matkamme suuntautui Ayalan triangelipuistoon. Valitsimme äskettäin puiston reunaan valmistuneiden ravintoloiden valikoimasta tällä kertaa The Coffee Bean –kahvilan. Istuimme käsi kädessä ja nautimme toisistamme ja virvokkeista. Muistelimme suhteemme alkua ja sitä rohkeutta, jolla lähdimme liikkeelle. Kerroimme toisillemme tunteiden "kuohunnasta", jota ilman emme olisi yhdessä. Siirryimme puistoon pystytetyn suuren telttakatoksen alle kuuntelemaan Valentiinin päivän ilmaiskonserttia. Esiintyjänä oli showtähti Karryl orkestereineen. Hän esitti pääosin omia rakkauslaulujaan puistoon pakkautuneelle runsaalle yleisölle. Karrylin laulut ja hänen eloisa ja vapaa esiintymisensä tempaisivat ihmiset mukaansa. Myös meidät. Palasimme kotiin onnellisina. Oli ollut oikea Valentiinin päivä.

Nobelisti expattina Filippiineillä

Helsingin Sanomat otsikoi verkkojulkaisussaan 6.10.2010, että kemian Nobel-palkinto meni Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Totta tässä uutisessa on varmasti ainakin se toinen puoli. Mutta totta on myös se, että palkintorahat tulivat yhden tutkijan osalta Filippiineille. Nimittäin amerikkalainen emeritusprofessori Richard Heck (79 v.) asuu Manilassa. Hän elää yhdessä filippiina vaimonsa Socorron kanssa Quezon City:ssä, joka on yksi Metro Manilan muodostavista useista kaupungeista.

Massachusettista kotoisin olevan Richard Heckin keskeisenä tutkimusalueena on ollut hiiliatomien välisten sidosten synnyttäminen. Tutkimusten tuloksia on voitu hyödyntää mm. lääkkeiden ja muovin kehittämisessä. Niitä on voitu hyödyntää lääkkeiden kehittelyssä syöpää, herpestä ja HIV-virusta vastaan. Tutkimustulokset ovat edistäneet myös tietokoneiden hyvin ohuiden näyttötaulujen kehittelyä. Intensiivisin tutkimuskausi sijoittui 1960 ja -70-luvuille. Eläkkeelle Heck jäi 1987 Delawaren professorin virasta. Hän saavutti kansainvälistä arvostusta laajalti jo virassa ollessaan. Tutkimustulostensa suhteen Heck pitää itseään onnekkaana. "Tällaiset asiat tapahtuvat sattumalta," sanoo Heck.

Miksi löydämme amerikkalaisen tiedemiesneron Quezon City:stä? Emme ehkä löytäisi, ellei professori Heck olisi lähtenyt vuonna 1979 turistina Filippiineille. Muiden turistien tavoin hänkin pääsi käymään presidentin palatsin alueella. Siellä kulkiessaan hän päätti poiketa kanttiiniin. Hän ei silloin vielä tietänyt, mikä häntä odottaa siellä odottaa. Kanttiinissa oli äitinsä apulaisena nuori filippiina Socorro. Professori ja kanttiiniapulainen rakastuivat toisiinsa. Kuukauden kuluttua he olivat jo naimisissa. Socorro oli silloin 28-vuotias ja Richard 20 vuotta vanhempi.

Kun Richard Heck oli jäänyt eläkkeelle, alkoi pariskunnan matkustelu USA:n ja Filippiinien välillä, kunnes he vuonna 2006 päättivät asettua Filippiineille vakinaisesti. Pariskunta asuu ilmeisen vaatimattomissa oloissa vuokrabungalowissa tiheästi asutetulla alueella. Asunnon vuokra on 11.000,- pesoa (vähän alle 200,. eur)/kk. Mutta pariskunta näyttää hyvin onnelliselta. Kun televisiossa professoria haastateltiin Nobelin johdosta, hänen vaimonsa muisti aina silitellä ja suukotella häntä välillä kameroista välittämättä. Nobel-palkinto ei kuulemma pariskunnan elämää tule muuttamaan. Asuntoa ei osteta. Rahaa saatetaan tarvita pahoina päivinä terveysmenoihin.

Socorron huolenpito miehestään on liikuttavaa. Parin vuoden ajan Socorro on käynyt joka viikko rukoilemassa Quiapon ja Baclaranin kirkoissa sitä, että Richard saisi ansaitsemansa julkisen tunnustuksen tutkimustyöstään. Nyt näihin rukouksiin sitten vastattiin. Arkipäivisin Richard keskittyy orkideoiden ja lintujen hoitoon. Socorro pitää huolta siitä, että Richard saa päivittäin pihvinsä. Richard tarvitsee myös lasin punaviiniä päivällisellä.

Kun Richardilta kysyttiin, kuinka hän viihtyy Filippiineillä ja aikooko hän palata USA:an, hän vastasi, että hän nauttii Filippiinien lämmöstä. "This is nice place to live."

Aamulenkki Makatissa

Painelen hissillä pohjakerrokseen. Livahdan talon takaovesta ulos. Takaoven vartija tervehtii viemällä käden lippaan. - Lenkille, Sir? - Kyllä, kaunis aamu tänään. Laskeudun Buendialle. Kadun kostea ja pehmeä lämpö ottaa minut syliinsä. Buendialla kulkee virtanaan täpötäysiä jeepnejä vieden filippiinoja työpaikalle. Varakkaammat istuvat ilmastoiduissa henkilöautoissaan tai takseissa. Buendian kapeat, rapautuneet katukäytävät pullistelevat työhön menijöitä. Katukauppiaat levittelevät kulkijoiden eteen tarjolle piraattikopioita, tupakkaa, karkkeja, juomia, munia, kalapyöryköitä. Yritän pitää vauhtia ja pujottelen väkijoukon ja kauppatavaroiden lomitse. Samalla katson muutenkin, mihin astun. Käytävä muistuttaa kuoppineen ja möykkyineen välillä keskeneräistä rakennustyömaata. Takorautainen, jykevä aita erottaa katukäytävän ajoväylästä. Katukäytävän pientareella vastaani tulee outo näky. Näyttää siltä kuin ihminen olisi tuupertunut käytävän reunalle. Lähemmäksi päästyäni huomaan, että kysymyksessä onkin avattu sateenvarjo, joka on asetettu katukäytävän reunaan. Vielä lähemmäksi tultuani sateenvarjon takaa ponnahtaa ylös nuori nainen, joka nostelee nopeasti shortsejaan ylös. Vieressä seisoo pieni lapsi. No, niin, äidin aamutarpeet on siis hoidettu, ja roiskeiden suojaamistahan varten sateenvarjot ovat. Tosin pisarat tulevat tavallisesti varjon yläpuolelta. Sinä Buendia olet kyllä ihmeellinen katu. Sinun suonissasi virtaa virtsa ja pakokaasu. Kaikki, mitä elämässä on, tulee vastaan, kun lähtee Sinun matkaasi.

Kuljen kilometrin verran, ja vastaani tulee iso risteys. Makati Avenue ylittää Buendian. Jos kääntyisin vasemmalle, vastassani olisi heti Bel-Airin värikäs alue, jossa pikkupuodit, verstaat, tyttöbaarit ja hotellit reunustavat katuja. Mutta käännyn oikealle ja olen heti taas Makatin business-alueella. Katukäytävällä tulvehtii edelleen ihmisiä, mutta he ovat toisenlaisia kuin Buendialla kulkevat. Edessäni matelee laumoittain tummiin kävelypukuihin puettuja nuoria naisia. Heidän pukunsa ovat lähes täsmälleen samanlaisia. Puvut ovat mustaa kangasta, jossa on kapeat tumman harmaat raidat. Suurin osa heistä on töissä pankeissa, joita Makatin business-alue on täynnä. He ovat niitä onnellisia, joilla on siisti sisätyö. Näillä nuorilla naisilla on erityinen kyky kävellä hitaasti vetelehtimällä ryhmässä. Joudun taas pujottelemaan.

Olen löytänyt kävelyrytmin ja päässyt vauhtiin. Näkökenttääni tulee samaan suuntaan käsi kädessä kulkeva pari. Tavoitan heitä askel askeleelta. Pariskunta vaikuttaa epäsuhteiselta. Mies on pulleahko ja nainen tyttömäisen hento ja siro. Mies on pukeutunut urheiluasuun. Tavoitteena on ilmeisesti painon pudotus. Nainen kulkee kireissä farkuissa, vaatimattomasti pukeutuneena. Lähemmäksi päästyäni huomaan, että keski-ikäinen mies on länsimainen ja tyttö paikallinen. Mielessäni herää kysymys, joka yhdestä näkökulmasta kuuluu: Rakastaako vai rahastaako? Täällä kulkee paljon pareja, joissa ostaminen ja rahastaminen ovat keskeistä. Tyttö saattaa olla jo etukäteen seuralais-palvelusta tilattu matkaa varten. Mutta tämä tyttö ei ole escortti. Mistäkö sen tiedän? Escorttitytön pukeutuminen hyppää räikeydessään ja paljastavuudessaan silmille. Pukeutuminen ei ole kuitenkaan ratkaisevaa oikealle johtopäätökselle. Katson, millä tavoin parin kädet ovat liittyneet toisiinsa. Ne ovat syvällä toisiinsa uppoutuneina. Kädet puhuvat kieltä, joka kertoo totuuden. He rakastavat. Onnittelen ajatuksissani pariskuntaa.

Käännyn Ayala Triangel Gardens –puistoon. Se on keskellä Makatin business-aluetta sijaitseva helmi. Täällä on helppo kävellä. Käytävät ovat tasaista betonilaattaa. Puutarhaa hoidetaan kuin silmäterää. Kauniit kukat kukkivat. Palmut ja muut tropiikin puut vihannoivat aina. Nurmikkoa ja istutuksia hoitaa jatkuvasti joukko puutarhureita. Kävelijän kannalta helppoa on myös se, että jalkoihinsa ei tarvitse jatkuvasti katsoa. Kävelijän rauhaa eivät myöskään häiritse kaupustelijat tai rahan pyytäjät. Tänne heitä ei lasketa. Tämä ehkä kahden hehtaarin suuruinen alue on aidattu. Porteilla on myös vartijat. Asunnottomilla ei ole tänne asiaa. Sen kaikki tietävät. Vain muutaman sadan metrin päässä puistosta on toinen maailma. Siellä on tuskin ollenkaan katukäytäviä. Asunnottomia norkoilee kadun vierustoilla, ja seksipalveluita tyrkytetään ohikulkijalle. Rullaan Ayalan siloteltuja käytäviä pari kierrosta ja lähden kotia kohti.

Kun saavun koti-condon pääovelle molempien autoramppien edessä seisovat vartijat ottavat minut vastaan sotilaallisesti kunniaa tekemällä ja ystävällinen virne naamallaan. Ostan kaupasta päivän lehden ja kävelen hissille. Samaan hissiin tulee kanssani nuori treenatun oloinen mies. Hänen t-paidassaan on kuvio, joka muistuttaa pasifistien aikoinaan käyttämää ympyrän muotoista merkkiä, jossa ristin sakarat ovat valahtaneet alas. Kysyn merkistä. Poika tempaisee kaulassaan riippuvan ristin esiin t-paidan alta ja kertoo, että kuviokin on sama risti. Olin kohdannut hississä "kahden ristin miehen". Sain jälleen muistutuksen siitä, kuinka uskonnollisessa maassa olen.

Menin tapani mukaan uimaan talon altaalle. Lasken tavallisesti altaan mittoja uidessani. Huomasin, että menin laskuissani sekaisin. Ajatukseni karkasivat altaalta kaikkeen siihen, mitä aamulenkillä olin kokenut. Ehkä on vain hyvä, että laskut menevät välillä sekaisin.