Kirkko ja ehkäisy

Tämän sadekauden kuuma yhteiskunnallinen kysymys Filippiineillä on ollut perhesuunnittelulaki ja sen kohtalo. Se tunnetaan täällä nimellä RH-bill (Reproductive Health Bill). Tätä lakia koskeva ehdotus on parhaillaan käsiteltävänä senaatissa. Laki tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuden saada ilmaiseksi ehkäisyvälineitä. Se sisältää seksuaalisuuteen ja raskauteen liittyvää neuvontaa. Se takaa hoidon keskeytyneen ja myös keskeytetyn raskauden jälkiseurauksista kärsiville äideille. Kouluissa seksuaalikasvatus tulisi myös pakolliseksi.

Perhesuunnittelulakia kannattavat löytävät sille hyvin monenlaisia perusteluja. Eräs niistä on Filippiinien ylikansoittuminen ja siihen liittyvä köyhyys. Tällä hetkellä Filippiineillä on asukkaita n. 95 miljoonaa. Tarkkaa lukua tuskin kukaan edes tietää. Kymmenessä vuodessa väestö on kasvanut 15 miljoonalla. Ongelmana on myös se, että väestö kasaantuu Metro Manilaan, kun maaseudulta elinmahdollisuudet loppuvat. Tämä muutto ei tapahdu hallitusti vaan siten, että kaikenlaisia vähänkin asumiskelpoisia alueita rakennetaan hökkelikyliksi. On arvioitu, että Metro Manilan asukkaista (n. 12 milj.) n. neljännes olisi tälläisiä epävirallisia slummien asukkaita. Suuri osa heistä on ilman työtä tai tekee jotain satunnaisia ”hanttihommia”. Näillä ihmisillä ei ole koulutusta eikä mahdollisuuksia vakinaisiin työsuhteisiin.

Kaikille filippiiniläisille perhe on tärkeä asia. Se on tuki ja turva. Köyhät tarvitsevat varmasti vielä muitakin enemmän tukea perheenjäsenistään. Perinteisessä filippiiniläisessä ajattelussa uusi lapsi on tuonut varautta perheelle. Tämä ei ole kuitenkaan todellisuutta, kun eletään köyhyydessä. Jokainen vastasyntynyt lapsi on uusi suu ruokittavaksi. Köyhän perheen kuukausitulot saattavat olla n. P 5000,- (hieman alle 100,- eur). Kun vuokran, veden ja sähkön kulut otetaan tuloista pois, ruokaan jää ehkä n. 1,- eur päivää kohti. Vaikeaa on tällä summalla perhettä ruokkia. Tällaisella perheellä ei ole huvituksiin varaa. Mutta parisuhteen läheisyys tuo lämpöä ja iloa elämään, jos avioliitto on hyvällä tolalla. Ehkäisyyn ei kuitenkaan tahdo olla varaa. Paikallinen Seven Eleven -kauppa myy kolmen kondomin paketin 80,- pesolla (n. 1,60 eur). Siihen menee köyhällä kahden päivän riisiateriat perheelle. Joten ei tarvitse paljon miettiä, ostaako köyhä kondomeja vai riisiä.

Tuloksena on väestön jatkuva kasvu. Vuosittainen lasten syntyvyys 1000 asukasta kohti on Filippiineillä 3,3, kun esimerkiksi Suomessa se on 1,8. Eniten Filippiineillä syntyy lapsia köyhiin perheisiin. Köyhien perheiden äideistä n. 40 % ei käytä minkäänlaista ehkäisyä. Kaikkein köyhimmissä perheissä on keskimäärin 5 lasta, kun varakkaissa perheissä lapsia on tavallisesti kaksi tai kolme.  Kyselyjen mukaan hyvin toimeen tulevien pariskuntien lapsimäärä on toiveiden mukainen. Sen sijaan köyhillä on lapsia enemmän kuin haluavat. Tästä johtuen erityisesti köyhä väestön osa kasvaa. Köyhien on hyvin vaikea nousta hyvin toimeentulevien joukkoon. Köyhien lasten koulut jäävät usein kesken, kun heitä tarvitaan perheen elättämiseen jo tässä iässä. Vanhemmilla ei ole luonnollisestikaan varaa kouluttaa heitä perusastetta pidemmälle. Kunnollisen työpaikan saaminen jää nuorelle haaveeksi. Tästä on muodostunut koko yhteiskunnassa tuhoisa noidankehä, jossa köyhyyden nujertaminen on hankalaa.

Suuri lapsiluku on kääntynyt köyhissä perheissä siunauksesta kiroukseksi. Tämän taakan kantavat varsinkin äidit. Tiheiden raskauksien jatkuessa äidin terveys alkaa usein horjua. Näissä tilanteissa joudutaan kysymään, pitääkö raskaus keskeyttää.  Abortti on Filippiinien lainsäädännön mukaan rikos. Raskaana olevan naisen ainoa mahdollisuus on tällöin laittomia raskauden keskeytyksiä tekevät ”kätilöt”. Näissä ”hoidoissa” joudutaan hengenvaaraan. Terveyden huollossa suhtaudutaan usein hyvin kielteisesti abortin jälkiseurausten tähden apua hakeviin naisiin. Pelkona on se, että aborttiin jälkihoitoa antavan katsotaan osallistuneen raskauden keskeytykseen. Raskauteen ja synnytykseen liittyvä äitien kuolleisuus on Filippiineillä 221/100.000 synnytystä kohti. Päivittäin 11 äitiä kuolee tässä tilanteessa.Tämä luku on viime vuosina noussut huomattavasti. Laittomia abortteja tehdään vuosittain yli 500.000.

Perhesuunnittelulain tarkoituksena on antaa köyhille pariskunnille mahdollisuus päättää itse lastensa lukumäärästä ja auttaa heitä sijoittamaan raskaudet siten, että syntyvällä lapsella olisi mahdollisimman hyvät elämän edellytykset. Varakkaat perheet hankkivat jo itse ehkäisyvälineensä ja suunnittelevat perhekokonsa. Lain tarjoamat sukupuolikasvatukseen ja neuvontaan kuuluvat palvelut ja koulutus kohdistuisivat kaikkiin filippiinoihin. Perhesuunnittelulailla olisi kuitenkin erityinen merkitys juuri köyhille pariskunnille.

Perhesuunnittelulakia on ajettu 1990-luvulta alkaen.  Tänä syksynä se on saatu senaatin ja kongressin käsiteltäväksi. Lakiehdotuksen tuominen parlamentiin on kaatunut aina katolisen kirkon kovaan vastustukseen. Nyt tilanne on muuttunut, kun presidentti Noy-Noy Aquinon hallitus on antanut tukensa lakialoitteelle. Tämä on johtanut siihen, että katolinen kirkko on piispojensa johdolla ”julistanut sodan” perhesuunnittelulakia vastaan. Kirkko on järjestänyt joukkomielenosoituksia ”elämän puolesta”. Yksittäisissä seurakunnissa saarnastuoleja on käytetty surutta lakialoitteen vastustukseen. On jopa kuultu uhkailuja perhesuunnittelulakia puoltavien seurakuntalaisten sulkemisesta ehtoolliselta. Jotkut piispat ovat luvanneet toimittaa ensi vuoden valtiollisia ja kunnallisia vaaleja varten suosituslistoja niistä ehdokkaista, jotka vastustavat lakia. Parhaillaan kirkko tukee avoimesti lakiavastustavia senaattoreita lainkäsittelyn viivyttämisessä, jotta asia saataisiin siirtymään vaalien yli.

Kirkko toimii tavalla, joka antaa ymmärtää, että olisi kysymys katolisen uskon ydinasiasta, joka nyt on, ihmeellistä kyllä, parlamentin ratkaistavana. Katolisen kirkon perusteet perhesuunnittelulakia vastaan on ilmaistu piispojen paimenkirjeessä. Piispat kertovat, että heidän kielteinen kantansa perustuu kahteen keskeiseen periaatteeseen. (1.) Ihmisen elämä on pyhin ruumiillinen lahja, jonka Jumala, elämän luoja, antaa ihmiselle. Keinotekoinen elämän muodostumisen ja syntymisen estäminen ovat mitä suurimmalla varmuudella vastoin tätä ihmiselämän totuutta. (2.) Lasten kasvattaminen maailmaan kuuluu vanhemmille, jotka toimivat yhteistyössä Jumalan kanssa. Ensimmäinen periaate torjuu kaiken ehkäisyn, koska se on Jumalan toiminnan vastustamista. Toisessa periaatteessa koulu torjutaan seksuaalikasvatuksen antajana. (A Pastoral Letter of the Catholic Bishops` Conference of the Philippines, 5.2.2011.)

Katolisen kirkon lähtökohtana on uskonnollinen näkemys, josta on muodostettu opinkappale. Se voidaan hyväksyä tai hylätä, mutta pelivaraa katolisilla uskovilla ei ole. Tämän tähden perhesuunnittelulakia koskevasta yhteiskunnallisesta keskustelusta on tullut hyvin omituista ja kovin näennäistä. Kirkon kantaa puoltavien taholta on esitetty kummallisia perusteita perhesuunnittelulain vastustamiseksi. On väitetty, että Filippiineillä ei ole väestöongelmaa, vaan väki tulee vähenemään. On sanottu, että köyhyys voidaan kyllä poistaa, jos halutaan muutoinkin, esimerkiksi lopettamalla korruptio. Ehkäisyvälineet johtavat avioliitossa uskottomuuteen. Ehkäisypillerit aiheuttavat syöpää. Kondomit vuotavat eivätkä estä sukupuolitautien leviämistä. Tällaisiin väitteisiin tullaan, kun lähtökohtana on uskonkappale, jolle on etsittävä tukea hinnalla millä hyvänsä.

Kirkon kannanotot ovat johtaneet myös sisäisten ristiriitojen vahvistumiseen. Suuri joukko kahden Manilan ison ja perinteikkään katolisen yliopiston professoreita julkaisi kannanotot, joissa puollettiin perhesuunnittelulakia ja asetuttiin vastustamaan kirkon johdon kannanottoja. Piispat uhkasivat professoreita potkuilla. Tästä toiminnasta kirkon hierarkkia sai osakseen julkisuudessa korvapuusteja, sillä se tulkittiin puuttumiseksi akateemiseen vapauteen. Konservatiinen ja liberaalinen rintama ovat kirkossa nyt vastakkain.

Paljon kysymyksiä on herättänyt myös kirkon sekaantuminen politiikkaan. Kirkko on sanonut edustavansa 80 miljoonaa filippiiniläistä ja vaatinut, että tällä perusteella sitä on kuultava poliittisessa päätöksen teossa. Tämäkin väite kuulostaa kovin omituiselta. Onko kirkko saanut seurakuntalaisiltaan tällaisen valtakirjan, ja mitä sitten tehdään parlamentilla? Kyselytutkimuksista tiedetään, että kolme neljännestä filippiinoista haluaa käyttää ehkäisyvälineitä ja puoltaa sitä koskevaa lakiehdotusta. Katolisten seurakuntalaisten kanta ei ole sama kuin kirkon johdon näkemys. Kannattaisi kuunnella ihmisiä. Ainakin silloin, kun väittää edustavansa heitä.

Sisko ja sen lapset. Taksimatka Manilassa.

Olimme (vaimoni ja minä) saaneet viisumin pidennyksen Intramuroksen vanhassa kaupunginosassa sijaitsevasta Ulkomaalaistoimistosta (Immigration). Tällä kertaa kaikki sujui mallikkaasti ja jopa nopeasti. Astuessamme pääovesta ulos paikalliset nuoret miehet viittoivat innokkaasti taksin paikalle. Tämä käsien heiluttelu ei ole suinkaan ilmaista, vaan ”maan tapa” vaatii antamaan siitä muutaman peson juomarahan.  Taksi -Toyota, jonka ovet aukaistiin meille ripeästi juomarahan voimalla, näytti verrattain hyväkuntoiselta. Päivä oli lämmin jo aamusta ja matkaa helpotti huomattavasti kunnossa oleva ilmastointi.

Tuskinpa olimme istuneet takapenkille, kun taksikuski alkoi tehdä tuttavuutta kanssamme. Nimitän häntä Juaniksi. Ensimmäiseksi Juan kysyi meiltä, olimmeko asuneet kauan Filippiineillä, johon vastasimme myöntävästi. Pienen alkuverryttelyn jälkeen päästiinkin sitten asiaan. Juan kysyi meiltä, olemmeko ajatelleet adoptoida lapsen. Kysymys oli niin yllättävä, että jouduin tarkistamaan, olinko kuullut oikein. Kyllä olin. Sanoimme, että olimme  siihen liian vanhoja ja että emme voineet enää ajatella lasta. Kerroimme myös, että meillä on jo lapsia. Juan kysyi, missä ne lapset ovat. Siihen vastasimme, että he asuvat Suomessa ja ovat aikuisia. Varmemmaksi vakuudeksi kerroimme, että meillä on myös lapsenlapsia. Olemme siis Lola ja Lolo, kuten täällä tavataan sanoa. Juan ihmetteli, miksi me sitten olemme Filippiineillä. Vastasimme, että se on tämä vaimon työ.

Meille esitetty kysymys lapsen adoptiosta oli kuitenkin niin kiinnostava, että lähdimme kyselemään sen taustaa. Juan kertoi, että hänen sisarellaan on yksinkertaisesti liikaa lapsia. Sisarella on kolme tytärtä, jotka ovat kahdeksan-, viisi-, ja yksivuotiaat. Siskolla ei ole varaa elättää heitä. Sisar erosi miehestään, kun joutui jatkuvan väkivallan kohteeksi. ”Mitä muuta oli tehtävissä, kun sisar kulki jatkuvasti silmä mustana”, kysyi Juan. Avioliitto on juridisesti edelleen voimassa, kun Filippiinien lainsäädäntö ei tunne avioeroa (divorce). Mutta pari elää erossa toisistaan (separeted). Sitä paitsi mies on työtön ja elää uudessa suhteessa naisen kanssa, jolla puolestaan on lapsi edellisestä liitosta. Miehestä ei näin ollen ole aikaisemman, vai pitäisikö sanoa ”oikeudellisen” perheensä elättäjäksi. Sisko on tehdastyöläinen. Hänen palkkansa on kuukaudessa hieman yli 5000,- pesoa (n. 85,- eur).  Tällä summalla sisar pystyy vuokraamaan huoneen, jossa perhe voi asua, mutta ruuan hankkimiseen jää hyvin niukasti rahaa. Lisäksi sisaren työpaikka on jatkuvasti katkolla. Tehdastyöntekijän kanssa tehdään vain kuuden kuukauden sopimus kerrallaan. Työsuhde on aina sen jälkeen anottava uudelleen.

Juanin siskon elämäntilanne näyttää melko surkealta. Siskon kahdeksanvuotias vanhin tytär joutuu osaltaan kantamaan perheen taakkaa. Hänen on pitänyt jättää koulunkäyntinsä kesken, kun on hoidettava perheen pienintä. Lapsenhoitajaan ei tässä yksinhuoltajaperheessä ole varaa. Sisaren ahdinko heijastuu myös Juanin parisuhteeseen. Juan on oman lapsuuden perheensä ainoa poika. Kun vanhemmat ovat kuolleet, hän tuntee olevansa erityisessä vastuussa sisaristaan. Hän ei yksinkertaisesti voi jättää sisariaan pulaan ja koettaa avustaa tätä ahdinkoon joutunutta yksihuoltajasisartaan. Juanin vaimo ei kuitenkaan katso hyvällä silmällä sisaren avustamista. Hänen mielestään heillä ei ole siihen varaa. Juanin palkka taksikuljettajana ei ole hääppöinen. Vaimo pitää pientä kanttiinia Malatessa.  Tällä kaikella perhe pärjää jotenkuten. Mutta sisaren avustamiseen ei vain olisi rahaa. Tämä aiheuttaa nyt ristiriitoja Juanin ja vaimon välille.

Juanilla itsellään on vain yksi tytär. Hän näytti meille kuvan tyttärestään, kun auto seisoi ruuhkassa. Tytär on lukioikäinen ja isänsä silmäterä. Kivan näköinen tyttö. Juan oli onnellinen tyttärestään. Erityisen iloinen hän kertoi olevansa siitä, että hänellä oli vain yksi lapsi. Juan suorastaan väänteli käsiään tästä yhden lapsen onnesta. Enempään hänellä ei olisi mitenkään varaa. Juan kysyi meiltä, miksi sellaiset miehet tekevät lapsia, joilla ei ole sitten varaa kustantaa heidän elämäänsä. Siihen emme osanneet vastata. Ehdotin kuitenkin yhtenä mahdollisuutena sitä, että uskonto saattaisi kieltää ehkäisyvälineiden käytön. Tästä Juan ei halunnut jatkaa keskustelua kanssamme. Hän kertoi olevansa katolinen, joka käy usein kirkossa.

Juan oli huolissaan sisarestaan ja pienestä yksivuotiaasta sisaren tyttärestään, joka ei saanut tarpeeksi ruokaa. Tilanteen ratkaisuksi Juan näki sen, että yksivuotias tyttö tarjotaan adoptoitavaksi. Uskon, että Juan oli sopinut asiasta sisarensa kanssa. Juanin ammatti taksikuskina tarjosi mahdollisuuden adoption markkinointiin. Länsimaisille pariskunnille kannatti aina yrittää esittää asiaa. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin kala nappaa. Juan kertoi, kuinka adoptio voitaisiin toteuttaa täällä laillisesti. Ensin tehdään sopimus asiasta adoptioon suostuvan perheen kanssa. Sitten asia viedään valtion viranomaisten käsittelyyn. Adoptoijan on palkattava itselleen juristi. Päätös adoptiosta tulee n. vuoden kuluessa. Kaikki näyttäisi sujuvan melko saumattomasti.

Taksimatka päättyi. Kiitimme Juania ja nousimme autosta. Kävin hakemassa lähiravintolasta kotiimme lounaan. Aloimme aterioida, mutta samalla mielessämme oli yksivuotias nälkäinen lapsi. Pohdimme sitä, oliko tässä kysymys myös ihmiskaupasta.

Seksi korventaa kirkkoa

Olemme tulleet keskelle Filippiineillä käynnissä olevaa kovaa yhteiskunnallista ja poliittista taistelua perhesuunnittelulaista (RH bill), joka on menossa kohta parlamentin käsittelyyn. Vastakkain ovat erityisesti katolinen kirkko, tai ainakin sen johto, ja hyvin hajanainen joukko erilaisia ryhmittymiä, jotka haluavat parantaa naisten ja köyhien asemaa. Laki takaisi köyhille mahdollisuuden saada ehkäisyvälineitä. Se sisällyttäisi myös seksuaalikasvatuksen kouluopetukseen pakollisena oppiaineena.

Kaikelle tälle kirkko sanoo ehdottomasti: ei. Tässä ei ole tinkimisen varaa milliäkään. Kirkossa ehkäisyvälineiden käyttö nähdään "aborttimyönteisyytenä". Oikeana ehkäisymenetelmänä pidetään ainoastaan "luonnon menetelmää", joka perustuu naisen kuukautiskiertoon kuuluvan hedelmöittymisherkkyyden seurantaan ja hyväksikäyttöön. Keinotekoiset menetelmät, kuten kondomin tai ehkäisypillereiden käyttäminen katsotaan "luonnon vastaisiksi" ja epämoraalisiksi. Perhesuunnittelulaki tekisi nämä ehkäisymenetelmät julkisesti yhteiskunnassa hyväksytyiksi. Tämä johtaisi kirkon käsityksen mukaan irrallisten sukupuolisuhteiden suosimiseen ja sukupuolimoraalin löyhtymiseen sekä heikentäisi kaikin tavoin perheen kiinteyttä ja asemaa yhteiskunnan perussoluna.

Kohta vuoden virassa olleen presidentti Noy Noy Aquinon hallitus on kirkon vastustuksesta huolimatta ryhtynyt valmistelemaan perhesuunnittelulakia ja on viemässä sen parlamentin käsittelyyn. Tämä on ollut selvästikin liikaa kirkolle. Kirkko on käynyt julkiseen hyökkäykseen presidenttiä vastaan. Emeritusarkkipiispa Oscar Cruz on arvostellut kirpeästi Aquinoa ja syyttänyt häntä huonosta johtamisesta. Cruzin mukaan presidentti yrittää perhesuunnittelulain avulla peittää epäonnistumisensa politiikassaan köyhyyden poistamisesta. Kunnollinen johtaja pystyy hänen mielestään hankkimaan ruuan suuremmallekin väestölle. Kirkon taholta on esitetty myös uhkailuja siitä, että katoliset ryhtyvät kansalaistottelemattomuuteen, jos perhesuunnittelulaki hyväksytään. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi kieltäytymisen veronmaksusta.

Tällaista hyökkäystä kirkon taholta valtion päämiestä kohtaan voinee pitää varsin poikkeuksellisena Filippiineillä. Suhtautuihan kirkko pitkään melko myötäsukaisesti Marcosin diktatuuriinkin. Vai onko niin, että silloin oli kysymys "vain" korruptiosta ja poliittisista vankilatuomioista ja murhista? (ks. blogi 24.3.2011). Nyt sen sijaan ongelmana on seksi, ja sehän on aina äärimmäisen vaarallista. Kirkon arvoperustan suhteen luulisi olevan merkittävää se, että Aquinon vielä lyhyellä presidenttikaudella on ryhdytty avaamaan korruption verkostoja uudella tavalla. Voisi kuvitella, että kirkko antaisi täyden tukensa tällaiselle hallinnolle. Muutoinkin kirkon huoli sukupuolimoraalin löyhtymisestä perhesuunnittelulain myötä tuntuu liioittelulta, kun seuraa filippiinojen seksuaalisuudelle avointa elämän otetta.

Kannanotot perhesuunnittelulaista jakavat myös kirkkoa sisältäpäin. Joukko katolisia on muodostanut tämän lain hyväksymistä puoltavan ryhmän (C4RH). Piispa Jose Oliveros on julkisesti ottanut kantaa tähän ryhmään ja todennut, että sen jäsenet eivät ole oikeita katolisia, kun he äänestävät perhesuunnittelulain puolesta. He ovat vain "nimeltään" katolisia. Oikea katolilainen hyväksyy aina kirkon kaiken opetuksen. Oliveros vetosi myös paavin ehkäisyvälineiden vastaiseen kannanottoon. Hänen mukaansa kysymys on ihmiselämän korvaamattomasta arvosta sikiämisestä kuolemaan saakka. Tästä kirkko ei voi neuvotella.

Kirkon konservatiivi siipi on innolla kampanjoimassa perhesuunnittelulakia vastaan. Tästä eräs esimerkki on St. Andrew:n katolinen seurakunta, jonka kirkko sijaitsee Bel Airin kaupunginosassa lähellä kotiamme. Tämä seurakunta on keskiluokkaisen väen suosima, konservatiivisia arvoja painottava yhteisö. St. Andrewin:n kirkon ympäristö on "laastaroitu" julisteilla, jossa lukee: "Pysäytä perhesuunnittelulaki, tottele Jumalan tahtoa". Asennoituminen perhesuunnittelulakiin jakaa filippiinoja yhteiskunnallisen aseman suhteen. Keskiluokkaiset ovat usein vannoutuneita lain vastustajia. Ehkäisy ei ole niinkään hyvätuloisten ongelma. Heillä on varaa hankkia ehkäisyvälineensä. Sitä paitsi niin kauan kuin "lasten piiat", " yayat", hoitavat lapset nälkäpalkalla (40-100,. eur/kk), lapsista ei ole suurtakaan huolta vanhemmille. Kuvassa yaya lapsineen kääntyy kadulle St. Andrewin kirkon pihasta.

Kirkko on joutunut perhesuunnittelua koskevassa kiistassa kahden rintaman väliin. Toisaalla ovat liberalismia ajavat yhteiskunnan uudistajat ja toisaalla ovat omat uskonveljet ja –sisaret. Kirkon johdon kovat äänenpainot saattavat viitata kirkon sisäiseen valtataisteluun. Kaikki katoliset eivät alistu kirkon auktoriteettiin, vaan ajattelevat omilla aivoillaan. Monet eivät voi hyväksyä kirkon mustavalkoista ja suppeaa näkemystä seksuaalisuudesta. Heidän mielestään lähimmäisen rakkaus vaatii tarkastelemaan ihmisen hyvin vointia kokonaisuutena, jossa seksuaalisuus on eräs keskeinen osa. Kirkko on joutunut kiistassa "myrskyn silmään".

Onko köyhällä oikeus kondomiin?

Katolinen kirkko käy Filippiineillä kovaa kampanjaa kongressin (parlamentin) käsittelyyn tänä keväänä tulevaa perhesuunnittelulakia (the reproductive health, RH, bill) vastaan. Kirkon kannalta ylitsepääsemättömän kynnyksen muodostaa se, että laki takaa köyhille filippiinoille mahdollisuuden saada korvauksetta valtiolta ehkäisyvälineitä. Kirkko pitää tätä moraalittomuuden ja hillittömän seksuaalisen käyttäytymisen lietsomisena. Se tulkitsee myös ehkäisyvälineiden käyttämisen "aborttimyönteisyydeksi" silloinkin, kun ehkäisyssä ei ole kysymys hedelmöittyneen munasolun tuhoamisesta. Periaatteessa kirkko hyväksyy vain ns. "luonnollisen ehkäisyn", joka perustuu kuukautiskiertoon ja pariskunnan itsekontrolliin seksissä. Tällä tavoin noudatetaan käskyä "Älä tapa".

Perhesuunnittelulain kannattajat vetoavat perusteluissaan väestönkasvun rajoittamiseen, köyhyyden ja sen lieveilmiöiden voittamiseen sekä seksuaalisuuden merkitykseen parisuhteen ja yksilön kannalta. Väestönkasvu on Filippiineillä ollut viime vuosikymmeninä räjähdysmäistä ja sen odotetaan yhä edelleen jatkuvan. Kuitenkin köyhyys on hyvin suuri yhteiskunnallinen ongelma. Köyhyyttä kuvaa se, että Metro Manilan asukkaista (12 milj.) n. neljänneksen on arvioitu kuuluvan asunnottomiin tai vain tilapäisessä asunnossa asuviin. Tätä ongelmaa kärjistää se, että köyhissä perheissä syntyvyys on huomattavasti suurempaa kuin varakkaissa. Köyhillä pariskunnilla lapsia on keskimäärin viisi, kun taas rikkailla on tavallisesti jopa vähän alle kaksi lasta. Lasten elatusmahdollisuuksien puuttuessa äidit tekevät laittomia abortteja, jotka ovat usein kohtalokkaita myös äidin terveyden kannalta. Köyhien perheiden lapset joutuvat usein kadulle ja ajautuvat prostituutioon. Lapsista käydään myös kauppaa alalle erikoistuneiden syndikaattien kanssa. ( Ks. blogit 16.03.10; 17.03.10; 08.05.10.)

Kirkon kampanja huipentui perjantaina pidettyyn suureen ekumeeniseen mielenosoitukseen Manilan keskustassa, kuuluisassa Rizal -puistossa. Yleisöä arvioitiin olevan n. 40.000. Paikalla oli kirkon terävin johto. Tämä ei kuitenkaan riittänyt. Paavi oli lähettänyt oman sanansaattajansa kardinaali Bertonen vahvistamaan katolisten rivejä. Paavin tervehdys luettiin myös mielenosoittajille. Siinä hän kehotti katolisia puolustamaan "avioliiton ja perheen eheyttä (integrity)". Tämä tapahtuu siis perhesuunnittelulain hylkäämisellä.

Kirkko on valjastanut myös keskeiset rakennuksensa poliittiseen kampanjaansa perhesuunnittelulakia vastaan. Manilan vanhassa hallintokaupunginosassa (Intra muros) sekä Manilan katedraalin että Piispainkokouksen virastorakennuksen seinustoilla on julisteet, joissa kehotetaan vastustamaan tätä lakia. Historiallisille paikoille sijoitetut julisteet tuntuvat yliampuvilta ja ilmeisesti myös ärsyttävät monia. Tämän voi päätellä siitä, että eräänä päivänä vähän ennen mielenosoitusta piispainkokouksen viraston seinustalla oleva kyltti käytiin repimässä pois. Valvontakameran kuva paljasti, että tekijä oli perhesuunnittelulain puoltajana aikaisemminkin julkisesti esiintynyt (Ks. blogi 02.10.10), suosittu Intramuroksen opas, Carlos Celdran. Kiinni jäätyään Celdran lupasi jatkaa edelleen taisteluaan perhesuunnittelulain puolesta ja sanoi lopettavansa julisteiden repimisen, kun kirkko lopettaa sekaantumisen politiikkaan ja valheiden levittämisen.

Celdranin kerrottiin käyneen ripittäytymässä kirkossa tapahtuman jälkeen. Tällä hän ilmeisesti halusi kertoa, että perhesuunnittelulain puoltaminen ei ota pois hänen uskoaan Jumalaan ja kirkon jäsenyyttä. Tässä onkin eräs kirkon toimintaan liittyvä hankauskohta. Kirkon sisällä on lähinnä maallikoiden muodostama oppositio, joka ajaa perhesuunnittelulain hyväksymistä, mutta pitää samalla kiinni katolisesta uskostaan. Kun kirkko samaistuu tämän lain vastustamiseen, se politisoituu ja sulkee eri tavoin ajattelevat ulkopuolelle. Metro Manilassa liikkuu huhuja siitä, että joissakin kirkoissa olisi evätty perhesuunnittelulakia julkisesti kannattaneilta kirkon jäseniltä ehtoollinen. Vaikka kirkon taholta nämä syytökset on torjuttu, ne kuvaavat ilmapiiriä huolestuttavalla tavalla. Tässä tullaan kysymykseen siitä, mitä usko on. Onko se uskoa ehkäisykieltoon?

Perhesuunnittelulakia vastustavat ennen kaikkea hyvätuloiset filippiinot. Heidän toimintansa kasaa taakkoja köyhien kannettaviksi. Vastustamalla ehkäisyä he säilyttävät "korkean moraalin". Tästä moraalista hinnan maksavat köyhät. Varakkailla on aina tilaisuus ehkäisyvälineidensä hankintaan. Köyhiltä se puuttuu. Hyvässä asemassa olevat alistavat huonossa asemassa olevia myös seksuaalisuuden alueella.

Suomessa ei keskustella enää ehkäisyvälineiden käytöstä. Niitä vain käytetään. Uskonto ja seksuaalisuus ovat kuitenkin sielläkin jännitteessä keskenään. Keskustelu uskonnon ja seksuaalisuuden suhteesta kulkee eri vaiheessa, mutta siinä on paljon yhteistä. Uskonnolliset konservatiivit käyvät Suomessa kampanjaa homoseksuaaleja vastaan ja pyrkivät rajoittamaan heidän parisuhteitaan. Heidän seksuaalisuudellaan ei saisi olla julkista yhteiskunnallista asemaa. Tässäkin pyritään noudattamaan Raamattua kirjaimellisesti. Sitä seuraamalla saattaa säilyttää omantunnon "puhtauden", mutta maksumiehiksi joutuvat vähemmistöön kuuluvat. Kuormien kasaaminen toisten kannettavaksi ei kuulosta lähimmäisen rakkaudelta. Eikö se ollut kristinuskon sanoma?

Kiista kondomeista

Presidenttimme P-Noy Aquino teki virkakautensa ensimmäisen ulkomaanvierailunsa USA:an. Matka ei ollut turha. P-Noy tapasi kaikki tärkeät poliittiset päättäjät Obamaa myöten. P-Noylla oli myös ilmeisen hauskaa seurueensa kanssa. Hot dogeja syötiin ja Coca Colaa juotiin nakkikiskalla kadunkulmassa Manhattanilla. Matkan tuliaiset olivat mainiot. 464 miljoonan dollarin lahjoitus mätkähti Hilary Clintonin käden puristuksella köyhyyden voittamiseen ja kestävän talouden kehittämiseen Filippiineillä. Lisäksi lupauksia annettiin yli 2 biljoonan dollarin investoinneista Filippiineille. Suurin investoija on Coca Cola. Joten sitä juomaa tulee riittämään myös meillekin, jotka emme tällä kertaa matkaan päässeet.

Ollessaan jo paluumatkalla kotia kohti P-Noy poikkesi San Fransiscoon tapaamaan filippiiniiläis-amerikkalaisia. Siellä P-Noylta pääsi lipsahdus. Hän tuli sanoneeksi, että ehkäisyvälineitä tullaan tarjoamaan myös niille köyhille, jotka haluavat rajoittaa perheensä kokoa. Nämä sanat lennähtivät kuin salama Manilaan piispainkokouksen päämajaan, jossa johtavat virkamiehet repäisivät vaatteensa kahtia. Pääjohtaja Castro syytti P-Noyta Filippiinien kansan myymisestä 464 miljoonalla dollarilla. Kirkon taholla tulkittiin, että P-Noy oli saanut pientä evästystä lahjoituksen myötä väestön kasvun rajoittamiseksi. Voihan sitä kyllä ajatella, että keskustelua asiasta olisi käytykin.

Piispainkokouksesta on kerrottu, että on moraalitonta antaa ihmisten itse ratkaista, mikä on oikein ja väärin perhesuunnittelussa. Paikallisten viranomaisten tehtävänä tulisi olla oikeiden ratkaisujen kertominen kansalle. Kirkon johtajat kertoivat myös, että katoliset maallikot ovat kohta tulossa kaduille mieltään osoittamaan. Myös kansalaistottelemattomuutta on luvassa. Kun sitten tunteet olivat kovasti kuumenneet, myös kirkolta lipsahti. Piispainkokouksen presidentti mainitsi, että kysymyksessä on niin vakava asia, että on harkittava presidentti P-Noy:n erottamista kirkosta. Sitten kyllä kohta huomattiin, että nyt on menty jo liian pitkälle ja ryhdyttiin selittelemään ja peruuttelemaan.

Kiista sai uutta vauhtia, kun perhesuunnittelulakia kannattava aktivisti, turistiopas ja näyttelijä Carlos Celdran astui näyttämölle. Kesken Manilan katedraalissa vietettyä ekumeenista messua mustiin pukeutunut Celdran astui piispojen ja seurakunnan eteen. Hän nosti kaikkien nähtäväksi kyltin, jossa oli vain yksi sana "Damos". Tämä sana oli isku vasten kirkon kasvoja, sillä se viittaa täällä hyvin tunnettuun Jose Rizalin romaaniin "Noli me Tangere". Romaani kertoo espanjalaisten munkkien väärinkäytöksistä. Damaso oli yksi heistä, ja hänellä oli tytär filippiina-naisen kanssa. Tässä oli pisto kirkon omiin ongelmiin seksuaalisuuden suhteen. Oma "takapiha" on pahasti siivoamatta.

Kun Celdrania vietiin pois kirkosta, hän sanoi: "Lopettakaa sekaantuminen politiikkaan!" Tämä ääni on kuulunut myös yhä useammin poliitikkojen suusta. Kirkon kanssa voidaan kyllä käydä keskusteluja, mutta niissä ei päästä tuumaakaan eteenpäin. Kansa kannattaa perhesuunnittelua koskevien lakien hyväksymistä ja ehkäisyvälineiden saatavuuden parantamista. Se on monella tavoin tärkeä filippiinojen hyvinvoinnille (Ks. blogit 16.3. ja 17.3.2010). Nostetaanko kirkko sivuraiteelle poliittisesta päätöksen teosta, kun se ei voi tehdä kompromisseja?

Kun ihminen tekee elämäänsä koskevia valintoja, hän istuu usein neuvottelupöytään, jossa mietitään eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia sekä oikeata että väärää. Jos kirkko ajattelee, että ihminen ei osaa tehdä itse valintojaan eikä hyväksy tätä ihmisen ratkaisuvaltaa, se putoaa pois tästä valintojen neuvottelupöydästä. Ajautuuko kirkko ja sen opetus tässäkin sivuraiteelle?

Vauva lentokoneen roskiksessa ja sikiöitä kirkoissa

Lentoyhtiö Gulf Airin matkustajakone laskeutui sunnuntaina 12.9. klo 11.18 aikataulun mukaisesti Manilaan Ninoy Aquinon kansainväliselle lentokentälle. Kone oli tulossa Bahrainista. Siinä oli yli 200 lentomatkustajaa. Yhdestä matkustajasta koneen henkilökunnalla ei kuitenkaan ollut tietoa. Kun kone oli tyhjentynyt, alettiin siivoaminen. WC:n roskapusseja tyhjennettäessä siivoojien silmät revähtivät, kun yhdestä muovipussista löytyi ilmielävä vastasyntynyt vauva.

Lapsi kiikutettiin kiireellä lentokentän lääkintähenkilöstön hoiviin. Pikku pojasta tuli kohta kaikkien suosikki. Kun lapsen äidistä eikä isästä ei ollut minkäänlaista tietoa, lääkintätiimi päätti antaa hänelle nimen sen lennon alkukirjainten mukaan, jolla hän oli saapunut. Niinpä poika sai nimen George Francis, sillä hän oli saapunut lennolla GF-154. Georg Francis on paistatellut julkisen suosion lämmössä viikon verran.

GF:n äitiä haettiin kissojen ja koirien kanssa muutaman päivän ajan, kunnes hänet tavoitettiin. Hänen henkilöllisyytensä on pidetty salassa, mutta kyseessä on Lähi-Idässä työskennellyt filippiina, jolla on puoliso ja lapset Filippiineillä. Äiti oli käynyt tienaamassa perheelle rahaa. On hyvin mahdollista, että hän on joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi ulkomailla ja tullut raskaaksi. Kotimaahan matkatessa synnyttämisen aika oli tullut ja paniikki iskenyt. GF:n äiti ei ole ainutlaatuinen tapaus Filippiineillä. Hylättyjä lapsia löytyy täällä jatkuvasti. Lasten pelastamista varten on erityisiä järjestöjä, jotka tarjoavat myös adoption mahdollisuutta.

Oudot löydöt jatkuivat tiistaina, tällä kertaa Manilan kahdessa keskeisessä kirkossa. Intramuroksessa, vanhassa kaupungin osassa, sijaitsevasta katedraalista löydettiin usean kuukauden ikäinen sikiö. Samanlainen löytö tehtiin myös filippiinoille tärkeän Mustan Nasaretilaisen ikonin kotikirkosta Quiapossa. Nämä löydöt saivat Manilan arkkipiispan, kardinaali Rosalesin kirjoittamaan erityisen paimenkirjeen seurakunnille. Siinä kardinaali korosti aborttia vakavana syntinä, jonka Jumala tulee kostamaan. Hänellä oli myös lääke ei-toivottuja raskauksia vastaan. Ihmisten pitäisi olla vähemmän itsekkäitä. Heillä pitäisi olla enemmän kykyä itsehallintaan ja uhrausten tekemiseen. Rosales myös korosti sitä, että abortin tekijä joutuu kirkkokurin kohteeksi, ja hänet erotetaan kirkonyhteydestä. Sama kohtalo tulee myös niiden osaksi, jotka auttavat odottavaa äitiä abortin saamisessa.

Kaikilla ei tässä maassa ole Rosalesin mainostamaa "itsehallintakykyä", vaan he ovat syystä tai toisesta sukupuoliyhteydessä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Monet myös pakotetaan sukupuoliyhteyteen. Kun ehkäisyvälineiden saatavuus on heikkoa, sukupuoliaktin toinen osapuoli, tavallisesti nainen, tulee raskaaksi. Tilanne on monen naisen kohdalla epätoivoinen. Silloin haetaan laitonta aborttia, kun se täällä on lailla kielletty. Seuraukset ovat naisen terveydelle usein kohtalokkaat.

Kun laittoman abortin tehneet naiset hakeutuvat sairaaloihin, heihin asennoidutaan kylmäkiskoisesti ja jopa torjuvasti. Heidät leimataan Jumalan tahdon rikkojiksi. Tällaiset asenteet saivat kardinaalin kannanotosta uutta vahvistusta. Jumalakin vihaa näitä synnin tekijöitä. Vai vihaako sittenkään?

Seksiä ja seuraamuksia

Aloitan tavallisesti päiväni aamulenkillä Makatin kaduilla. Samalla ostan päivän ruuat katukeittiöstä. Eräs suosikeistani on kevätrullat. Kerran kadun vartta kulkiessani pysähdyin katukeittiöön, jossa en ollut aikaisemmin asioinut. Tiskillä oli kulhollinen kevätrullia. Pysähdyin kysymään, olisiko valmiita rullia tarjolla. Sain vastauksen, että ei aivan juuri nyt, mutta hetken päästä. Ajatus juuri valmistuneista kevätrullista kutitti makuhermoja. Niinpä jäin odottelemaan valmistumista. Samaan tiskiin nojasi kanssani mies, joka nyökkäsi keittiöllä palvelevaan nuoreen myyjättäreen ja sanoi minulle: "Tämä tyttö on tarjolla myös." Sanat tuntuivat kuin ruoskan isku selässäni. Olin tullut ostamaan ruokaa, enkä mitään muuta. Tyttö hymyili aurinkoisesti ja silmät loistaen. Vastasin: "Olen naimisissa oleva mies." Siihen mies vastasi: "Jopas nyt jotakin. (Oooh, boy)". Sanoin, että tulen hakemaan tilaukseni puolen tunnin päästä, ja häivyin katukeittiöltä.

Tämä tapahtuma ei täällä ole mitenkään poikkeava. Varsinkin jos lähtee Makatin business-alueen ulkopuolelle, vastaan tulee kadulla samantapaisia tarjouksia. Ilmapiiri on usein varsin eroottinen. Seksiä on tarjolla ja prostituutio kukoistaa. "Tyttökatuja" on aivan Manilan keskustassakin. Prostituutiota peitellään näennäisesti tanssiklubien tai hierontapaikkojen nimikkeillä, mutta kaikki tietävät, mistä on kysymys. Seksiturismi on Filippiineillä laaja ilmiö. Täällä on tarjolla seksiä ja viinaa halpaan hintaan. Prostituoitujen asiakkaina ovat myös paikalliset miehet. Vieraissa käymistä katsotaan tässä kulttuurissa sormien läpi niin kauan, kuin mies pitää huolta omasta perheestään. Ilotyttöinä toimivat ne, jotka ovat vailla koulutuksen antamia mahdollisuuksia. Kun on työtön, jostakin on leipä revittävä.

Seksiä harjoitetaan, mutta ehkäisy on usein varsin kehnolla tolalla. Tämä johtuu sekä tiedon että rahan puutteesta. Tilannetta on pyritty korjaamaan erityisellä perhesuunnittelua koskevalla lailla (Reproductive Health bill), joka takaisi mahdollisuuden seksuaalielämää koskevan tiedon saantiin ja ehkäisyvälineiden saatavuuden myös köyhille. Lakiehdotus on ollut menossa parlamenttiin, mutta se on pysäytetty valmisteluun. Taustalla on Katolisen kirkon voimakas painostus.

Lakiehdotusta on perusteltu väestön liikakasvulla ja köyhyyden ehkäisemisellä. Filippiinien asukasmäärä on tällä hetkellä 93 miljoonaa. On laskettu, että tässä asukasmäärässä on 15, 4 miljoonaa yli Filippiinien kantokyvyn. (Suomen kuvalehti 19.2.2010) Maa on jo nyt selvästi ylikansoittunut taloudellisiin voimavaroihinsa nähden. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Kasvusuunta on nouseva. Vuonna 2050 Filippiineillä tulee olemaan ennusteiden mukaan n. 146 miljoonaa asukasta. Filippiinien kansasta noin 25 % muodostuu köyhistä. Heillä ei ole vakinaista, kunnollista asuntoa eikä useinkaan työpaikkaa. Kun tämä osa kansasta lisääntyy eniten, köyhyyden voittaminen näyttää melko toivottomalta myös tulevaisuudessa.

Väestöpoliittisten huolten lisäksi on tullut ilmi terveydellisiä murheita. HIV-tartuntojen määrä näyttää lisääntyvän Filippiineillä räjähdysmäistä vauhtia. Vuonna 2009 rekisteröitiin yli 800 uutta HIV-infektiota. Uusien HIV-tartuntojen määrä näyttää kaksinkertaistuvan kahdessa vuodessa. HIV-tartunnoista on tulossa huomattava terveydellinen ja taloudellinen koko kansaa koskeva ongelma.

Hallituksen terveysosasto on ryhtynyt suoraan toimintaan taudin estämiseksi. Terveysosasto järjesti ystävänpäivän merkeissä tempauksen, jossa jaettiin ilmaisia kondomeja. Tempausta on pidetty hämmästyttävänä omapäisyytenä hallinnolta, jonka pitäisi odottaa perhesuunnittelua koskevan lain hyväksymistä. Taustalla on kuitenkin kasvava huoli terveydestä. Sokeakin näkee, millaista seksikauppa on Filippiineillä.

Katolinen kirkko on ryhtynyt hyökkäämään ilmaista kondomien jakoa vastaan. Se väittää, että tällainen toiminta lisää vapaata, tilapäistä seksiä ja kansan moraalista rappiota. Kirkolla on myös ympärillään voimakas rintama, joka hyökkää kaikkea keinotekoista ehkäisyä vastaan. Kirkko uskoo, että HIV-tartuntojen ongelmat voidaan ratkaista seksiä koskevan eettisen kasvatuksen avulla.

Täällä Salcedo Villagessa ei näitä Katolisen kirkon lupaamia eettisiä kasvattajia ole vielä näkynyt. Toivotan heidät tervetulleiksi tänne. Mielessäni on heti kaksikin katukeittiötä, joissa tuollaisen kasvatuksen tarvetta olisi kovastikin. Lupaan opastaa kollegat perille, kunhan he tänne saapuvat. Nyt alkaa olla jo kiire.