Kirkko ja ehkäisy

Tämän sadekauden kuuma yhteiskunnallinen kysymys Filippiineillä on ollut perhesuunnittelulaki ja sen kohtalo. Se tunnetaan täällä nimellä RH-bill (Reproductive Health Bill). Tätä lakia koskeva ehdotus on parhaillaan käsiteltävänä senaatissa. Laki tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuden saada ilmaiseksi ehkäisyvälineitä. Se sisältää seksuaalisuuteen ja raskauteen liittyvää neuvontaa. Se takaa hoidon keskeytyneen ja myös keskeytetyn raskauden jälkiseurauksista kärsiville äideille. Kouluissa seksuaalikasvatus tulisi myös pakolliseksi.

Perhesuunnittelulakia kannattavat löytävät sille hyvin monenlaisia perusteluja. Eräs niistä on Filippiinien ylikansoittuminen ja siihen liittyvä köyhyys. Tällä hetkellä Filippiineillä on asukkaita n. 95 miljoonaa. Tarkkaa lukua tuskin kukaan edes tietää. Kymmenessä vuodessa väestö on kasvanut 15 miljoonalla. Ongelmana on myös se, että väestö kasaantuu Metro Manilaan, kun maaseudulta elinmahdollisuudet loppuvat. Tämä muutto ei tapahdu hallitusti vaan siten, että kaikenlaisia vähänkin asumiskelpoisia alueita rakennetaan hökkelikyliksi. On arvioitu, että Metro Manilan asukkaista (n. 12 milj.) n. neljännes olisi tälläisiä epävirallisia slummien asukkaita. Suuri osa heistä on ilman työtä tai tekee jotain satunnaisia ”hanttihommia”. Näillä ihmisillä ei ole koulutusta eikä mahdollisuuksia vakinaisiin työsuhteisiin.

Kaikille filippiiniläisille perhe on tärkeä asia. Se on tuki ja turva. Köyhät tarvitsevat varmasti vielä muitakin enemmän tukea perheenjäsenistään. Perinteisessä filippiiniläisessä ajattelussa uusi lapsi on tuonut varautta perheelle. Tämä ei ole kuitenkaan todellisuutta, kun eletään köyhyydessä. Jokainen vastasyntynyt lapsi on uusi suu ruokittavaksi. Köyhän perheen kuukausitulot saattavat olla n. P 5000,- (hieman alle 100,- eur). Kun vuokran, veden ja sähkön kulut otetaan tuloista pois, ruokaan jää ehkä n. 1,- eur päivää kohti. Vaikeaa on tällä summalla perhettä ruokkia. Tällaisella perheellä ei ole huvituksiin varaa. Mutta parisuhteen läheisyys tuo lämpöä ja iloa elämään, jos avioliitto on hyvällä tolalla. Ehkäisyyn ei kuitenkaan tahdo olla varaa. Paikallinen Seven Eleven -kauppa myy kolmen kondomin paketin 80,- pesolla (n. 1,60 eur). Siihen menee köyhällä kahden päivän riisiateriat perheelle. Joten ei tarvitse paljon miettiä, ostaako köyhä kondomeja vai riisiä.

Tuloksena on väestön jatkuva kasvu. Vuosittainen lasten syntyvyys 1000 asukasta kohti on Filippiineillä 3,3, kun esimerkiksi Suomessa se on 1,8. Eniten Filippiineillä syntyy lapsia köyhiin perheisiin. Köyhien perheiden äideistä n. 40 % ei käytä minkäänlaista ehkäisyä. Kaikkein köyhimmissä perheissä on keskimäärin 5 lasta, kun varakkaissa perheissä lapsia on tavallisesti kaksi tai kolme.  Kyselyjen mukaan hyvin toimeen tulevien pariskuntien lapsimäärä on toiveiden mukainen. Sen sijaan köyhillä on lapsia enemmän kuin haluavat. Tästä johtuen erityisesti köyhä väestön osa kasvaa. Köyhien on hyvin vaikea nousta hyvin toimeentulevien joukkoon. Köyhien lasten koulut jäävät usein kesken, kun heitä tarvitaan perheen elättämiseen jo tässä iässä. Vanhemmilla ei ole luonnollisestikaan varaa kouluttaa heitä perusastetta pidemmälle. Kunnollisen työpaikan saaminen jää nuorelle haaveeksi. Tästä on muodostunut koko yhteiskunnassa tuhoisa noidankehä, jossa köyhyyden nujertaminen on hankalaa.

Suuri lapsiluku on kääntynyt köyhissä perheissä siunauksesta kiroukseksi. Tämän taakan kantavat varsinkin äidit. Tiheiden raskauksien jatkuessa äidin terveys alkaa usein horjua. Näissä tilanteissa joudutaan kysymään, pitääkö raskaus keskeyttää.  Abortti on Filippiinien lainsäädännön mukaan rikos. Raskaana olevan naisen ainoa mahdollisuus on tällöin laittomia raskauden keskeytyksiä tekevät ”kätilöt”. Näissä ”hoidoissa” joudutaan hengenvaaraan. Terveyden huollossa suhtaudutaan usein hyvin kielteisesti abortin jälkiseurausten tähden apua hakeviin naisiin. Pelkona on se, että aborttiin jälkihoitoa antavan katsotaan osallistuneen raskauden keskeytykseen. Raskauteen ja synnytykseen liittyvä äitien kuolleisuus on Filippiineillä 221/100.000 synnytystä kohti. Päivittäin 11 äitiä kuolee tässä tilanteessa.Tämä luku on viime vuosina noussut huomattavasti. Laittomia abortteja tehdään vuosittain yli 500.000.

Perhesuunnittelulain tarkoituksena on antaa köyhille pariskunnille mahdollisuus päättää itse lastensa lukumäärästä ja auttaa heitä sijoittamaan raskaudet siten, että syntyvällä lapsella olisi mahdollisimman hyvät elämän edellytykset. Varakkaat perheet hankkivat jo itse ehkäisyvälineensä ja suunnittelevat perhekokonsa. Lain tarjoamat sukupuolikasvatukseen ja neuvontaan kuuluvat palvelut ja koulutus kohdistuisivat kaikkiin filippiinoihin. Perhesuunnittelulailla olisi kuitenkin erityinen merkitys juuri köyhille pariskunnille.

Perhesuunnittelulakia on ajettu 1990-luvulta alkaen.  Tänä syksynä se on saatu senaatin ja kongressin käsiteltäväksi. Lakiehdotuksen tuominen parlamentiin on kaatunut aina katolisen kirkon kovaan vastustukseen. Nyt tilanne on muuttunut, kun presidentti Noy-Noy Aquinon hallitus on antanut tukensa lakialoitteelle. Tämä on johtanut siihen, että katolinen kirkko on piispojensa johdolla ”julistanut sodan” perhesuunnittelulakia vastaan. Kirkko on järjestänyt joukkomielenosoituksia ”elämän puolesta”. Yksittäisissä seurakunnissa saarnastuoleja on käytetty surutta lakialoitteen vastustukseen. On jopa kuultu uhkailuja perhesuunnittelulakia puoltavien seurakuntalaisten sulkemisesta ehtoolliselta. Jotkut piispat ovat luvanneet toimittaa ensi vuoden valtiollisia ja kunnallisia vaaleja varten suosituslistoja niistä ehdokkaista, jotka vastustavat lakia. Parhaillaan kirkko tukee avoimesti lakiavastustavia senaattoreita lainkäsittelyn viivyttämisessä, jotta asia saataisiin siirtymään vaalien yli.

Kirkko toimii tavalla, joka antaa ymmärtää, että olisi kysymys katolisen uskon ydinasiasta, joka nyt on, ihmeellistä kyllä, parlamentin ratkaistavana. Katolisen kirkon perusteet perhesuunnittelulakia vastaan on ilmaistu piispojen paimenkirjeessä. Piispat kertovat, että heidän kielteinen kantansa perustuu kahteen keskeiseen periaatteeseen. (1.) Ihmisen elämä on pyhin ruumiillinen lahja, jonka Jumala, elämän luoja, antaa ihmiselle. Keinotekoinen elämän muodostumisen ja syntymisen estäminen ovat mitä suurimmalla varmuudella vastoin tätä ihmiselämän totuutta. (2.) Lasten kasvattaminen maailmaan kuuluu vanhemmille, jotka toimivat yhteistyössä Jumalan kanssa. Ensimmäinen periaate torjuu kaiken ehkäisyn, koska se on Jumalan toiminnan vastustamista. Toisessa periaatteessa koulu torjutaan seksuaalikasvatuksen antajana. (A Pastoral Letter of the Catholic Bishops` Conference of the Philippines, 5.2.2011.)

Katolisen kirkon lähtökohtana on uskonnollinen näkemys, josta on muodostettu opinkappale. Se voidaan hyväksyä tai hylätä, mutta pelivaraa katolisilla uskovilla ei ole. Tämän tähden perhesuunnittelulakia koskevasta yhteiskunnallisesta keskustelusta on tullut hyvin omituista ja kovin näennäistä. Kirkon kantaa puoltavien taholta on esitetty kummallisia perusteita perhesuunnittelulain vastustamiseksi. On väitetty, että Filippiineillä ei ole väestöongelmaa, vaan väki tulee vähenemään. On sanottu, että köyhyys voidaan kyllä poistaa, jos halutaan muutoinkin, esimerkiksi lopettamalla korruptio. Ehkäisyvälineet johtavat avioliitossa uskottomuuteen. Ehkäisypillerit aiheuttavat syöpää. Kondomit vuotavat eivätkä estä sukupuolitautien leviämistä. Tällaisiin väitteisiin tullaan, kun lähtökohtana on uskonkappale, jolle on etsittävä tukea hinnalla millä hyvänsä.

Kirkon kannanotot ovat johtaneet myös sisäisten ristiriitojen vahvistumiseen. Suuri joukko kahden Manilan ison ja perinteikkään katolisen yliopiston professoreita julkaisi kannanotot, joissa puollettiin perhesuunnittelulakia ja asetuttiin vastustamaan kirkon johdon kannanottoja. Piispat uhkasivat professoreita potkuilla. Tästä toiminnasta kirkon hierarkkia sai osakseen julkisuudessa korvapuusteja, sillä se tulkittiin puuttumiseksi akateemiseen vapauteen. Konservatiinen ja liberaalinen rintama ovat kirkossa nyt vastakkain.

Paljon kysymyksiä on herättänyt myös kirkon sekaantuminen politiikkaan. Kirkko on sanonut edustavansa 80 miljoonaa filippiiniläistä ja vaatinut, että tällä perusteella sitä on kuultava poliittisessa päätöksen teossa. Tämäkin väite kuulostaa kovin omituiselta. Onko kirkko saanut seurakuntalaisiltaan tällaisen valtakirjan, ja mitä sitten tehdään parlamentilla? Kyselytutkimuksista tiedetään, että kolme neljännestä filippiinoista haluaa käyttää ehkäisyvälineitä ja puoltaa sitä koskevaa lakiehdotusta. Katolisten seurakuntalaisten kanta ei ole sama kuin kirkon johdon näkemys. Kannattaisi kuunnella ihmisiä. Ainakin silloin, kun väittää edustavansa heitä.

Picket for human rights in Makati – Mielenosoitus ihmisoikeuksien puolesta

Vaarallisella matkalla kohti demokratiaa

Manilan lentokentälle laskeutui tasan 27 vuotta sitten Yhdysvalloista saapunut lentokone. Matkustajana oli muiden joukossa maanpaosta palaava senaattori Benigno "Ninoy" Aquino. Matkustajat näkivät ikkunoista sotilaiden liikettä kentällä. Kun Ninoy astui portaita alas, laukaukset kajahtivat, ja hän tuupertui kuolleena kiitoradalle.

Tämä tapahtuma muutti ratkaisevalla tavalla Filippiinien historian kulkua. Tuolloin elettiin diktaattori Marcoksen aikaa. Hän oli julistautunut yksinvaltiaaksi vaaleista ja kansantahdosta välittämättä. Korruptio rehotti. Hänellä oli kuitenkin rohkea haastaja Ninoy Aquino, joka vaati demokratian toteuttamista. Ninoy laitettiin lähes kahdeksaksi vuodeksi vankilaan. Kun hänen terveytensä alkoi horjua, hänet päästettiin sydänleikkausta varten Yhdysvaltoihin siinä toivossa, että Ninoy ei enää koskaan palaa Filippiineille.

Marcoksen valtaa vastaan oli suunnitteilla useita aseellisia kapinahankkeita, joita myös toteutettiin tosin huonolla menestyksellä. Marcoksen oli helppo kukistaa nämä yritykset perustellen toimiaan kommunistien torjumisella. Ninoy halusi irtautua väkivallasta. Hänen ajatuksenaan oli demokratian luominen väkivallatonta tietä. Ninoy sanoi, että kansakuntaa ei voi perustaa kansalaisten " luiden päälle". Demokratia voi tulla vain rauhanomaista tietä. Ninoy perusti oppinsa väkivallattomasta vastarinnasta Mahatma Gandhin, Martin Luther Kingin ja heitä vähemmän tunnetun, afganistanilaisen Abdu Ghaffer Khanin ajatteluun. Tämän ajatuksen hän halusi käytännön toteutukseen.

Ninoyn surmaaminen aloitti Filippiineillä valtavan väkivallattoman kansanliikkeen. Se huipentui vuoden 1986 kansan kapinaan (People Power). Silloin kansa yksinkertaisesti tukki EDSA:n (keskeinen kehätie Metro Manilassa) asettumalla Marcoksen lähettämien tankkien eteen. Sotilaat eivät pystyneet surmaamaan maanmiehiään. Seurauksena oli se, että Marcos menetti valtansa ja joutui luikkimaan pakoon Hawaijille. Ninoyn puolisosta Cory Aquinosta tuli presidentti, ja demokratiakehitys alkoi.

Filippiineillä nähdään, että kansan kapina on ollut esimerkkinä ympäri maailmaa. Täällä ajatellaan, että Itä-Euroopassa 1990-luvun vaihteessa vaikuttaneet demokratialiikkeet ovat saaneet esikuvan EDSAn välivallattoman toiminnan mallista. Näin se olisi ollut osa maailman laajuista väkivallatonta ketjureaktiota panssareita ja alistamista vastaan.

Tässä viikonvaihteessa on vietetty Ninoy Aquinon muistojuhlia valtakunnassa, jonka presidenttinä on Ninoyn ja Coryn poika Noynoy Aquino. Hän pyrkii ottamaan uusia askeleita taistelussa demokratian ja oikeuden puolesta harvainvaltaa ja korruptiota vastaan. Tekemistä riittää. Vielä on oikeudessa selvittämättä sekin, kuka tai ketkä olivat Ninoyn kuoleman takana.