torstai 16. tammikuuta 2014

Kardinaalin nimitys oli paavin tunnutus Filippiineille

Paavi Franciskus  viime sunnuntaina nimitti 19 uutta kardinaalia. Heidän joukossaan oli Cotabaton arkkipiispa Orlando Quevedo Filippiineiltä. Paavin nimityspolitiikka poikkeaa huomattavasti hänen edeltäjänsä linjasta  ”epäeurooppalaisuutensa” tähden.  Kun paavi  Benedictus nimitti kardinaaleja kaksi vuotta sitten.  yli puolet uusista kardinaaleista tuli Euroopasta. Paavi Fransicus on nyt tehnyt käännöksen kohti kehittyvien maiden kirkkoja. Hänen nimityskierroksellaan yli puolet äänioikeutetuista (alle 80-vuotiaista) kardinaaleista tuli Euroopan ulkopuolelta

Arkkipiispa Quevedon nimitys kardinaaliksi sopii hyvin tähän linjaan. Filippiineillä on koettu, että paikallinen kirkko ei ole saanut Rooman kirkon hierarkkiassa sitä asemaa, joka sille kuuluisi kirkollisen elämän näkökulmasta. Filippiinien katoliseen kirkkoon kuuluu n. 80 milj. jäsentä. Osallistuminen on aktiivista ja kirkolla on paljon valtaa myös yhteiskunnassa. Filippiinien kirkkoa on kutsuttu katolisen kirkon ”linnakkeeksi”  Kaakkois-Aasiassa.  Tästä huolimatta Filippiinien kirkko on jäänyt maailmanlaajassa äitikirkossa ”sivuraiteelle”.

Tästä osoituksena on pidetty sitä, että Filippiinien kirkolla on ollut kardinaalien kollegiossa vain yksi  paavin vaalissa äänikelpoinen edustaja, Manilan arkkipiispa Tagle (vuodesta 2012). Kardinaalikollegioon kuuluvat myös  Cebun arkkipiispa ja Manilan emeritusarkkipiispa, mutta heillä ei ole enää äänioikeutta ikänsä (yli 80 v.) vuoksi.  Arkkipiispa Quevedon nimitys kardinaaliksi korjaa ainakin toistaiseksi tämän puutteen, sillä hän  74-vuotias.

Arkkipiispa Quevedoa pidetään Filippiineillä henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan varsin pätevänä kardinaaliksi. Kollegat arvostavat hänet korkealle ja häntä kuvataan ”älyn jättiläisenä”.  Henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi nimityksellä on varmasti ollut myös kirkkopoliittisia ja alueellisia perusteita. Mindanaolla sijaitseva Cotabaton arkkihiippakunta saa tässä kardinaalinimityksessä  paavillisen tunnustuksen.  Tavallaan tunnustus koskee kaikkia Mindanaon katolisia kristittyjä.

Etelä-Filippiineillä sijaitseva  Cotabaton arkkihiippakunta elää monella tavoin haasteellisessa tilanteessa. Suurin haaste on lähituntumassa elävä islam-yhteisö. Cotabato sijaitsee Muslimien Autonomisen  Alueen rajanaapurina. Cotabaton alueella enemmistö asukkaista on roomalais-katolisia, mutta islam-yhteisö on pitänyt siellä ylivaltaa vuosisatojen ajan.  Kulttuurierot Filippiinien pohjoisten maakuntien kanssa ovat merkittäviä. Tämä näkyy jo kielessä. Cotabatossa puhutaan ilongoa eikä tagaloa kuten Luzonilla, eikä kysymys ole murteesta vaan eri kielestä.

Kardinaalinimityksen voi nähdä eräänlaisena kirkon aseman lujittamisena Mindanaolla ja tunnustuksena vaikeissa olosuhteissa eläville kristityille. Se nostaa myös Cotabaton Cebun ja Manilan rinnalle kirkollisena keskuksena.  Manilan arkkipiispa on perinteisesti nimitetty kardinaaliksi. Se on ymmärrettävää, kun  Manila on ollut  espanjalaisten valtakaudelta lähtien vuosisatojen ajan hallinnollisena  keskuksena. Cebun arkkipiispan nimittäminen kardinaaliksi on myös luonnollista historian näkökulmasta. Kristinusko saapui Filippiineillä ensimmäiseksi juuri Cebuun. Cebu on myös filippiiniläisille tärkeän Santo Niño –kultin keskus.  Nyt Cotabato on korotettu kirkollisesti näiden kahden uskonnollisen keskuksen rinnalle. Sillä on monitahoinen merkitys Mindanaolla.

Kardinaalinimitys heijastaa paavi Franciskuksen halua ja kykyä ymmärtää Filippiinien katolisen kirkon monimuotoista tilannetta.  Samalla nimitykset kääntävät katolista kirkkoa pois eurooppakeskeisyydestä kohti kehittyvien maiden kirkkoja.