Tulvien maa

Filippiinit on ollut jälleen esillä kansainvälisissä tiedotusvälineissä maata vaivaamien tulvien vuoksi. Täällä on siirrytty kesästä sadekauteen, ja sen on huomannut. Tällä kertaa kovat sateet ovat tulleet vain tavallista aikaisemmin. Kesäkuussa kaksi trooppista myrskyä on ylittänyt Filippiinien alueen. Myrskyt ovat kulkeneet Mindanaon ja Visayaksen itäisten saarien yli ja sivunneet myös Luzonin itärannikkoa. Myrskyjä ovat seuranneet rankat monsuunisateet, jotka ovat levittäytyneet koko maahan.

Viime päivien tulvista on kärsitty erityisesti Mindanaon saarella. Ongelmana on ollut erityisesti se, että vesihyasintit ovat valloittaneet laajalti Rio Grande – jokea. Joki on ollut kasvamassa umpeen ja virtaus on estynyt. Tämä tilanne on paljastunut, kuinkas muuten, rankkojen sateiden saavuttua. Nyt yritetään tätä sumaa purkaa, mutta tulvat ovat tehneet vahinkonsa. Tässä onkin tulvimisen keskeinen syy. Vesi ei kulje jokiuomissa, kun ne ovat eri syistä tukossa. Cotobaton kaupungin ja sen asukkaiden pelastaminen tulvilta Mindanaolla olisi edellyttänyt sitä, että Rio Granden virtauksen vuosien kuluessa tukkineet vesihyasintit olisi raivattu pois. Siihen olisi tarvittu tehokkaita kaivureita. Nyt kansa kysyykin, missä ovat valtion kaivurit Mindanaolla. Joku on kehottanut kysymään Ampatuaneilta, jotka ovat hallinneet suvereenisti saaren monien vuosien ajan muslimialuetta, ja ovat nyt parhaillaan syytettynä 57 ihmisen elämän vaatineesta verilöylystä. Yksi kaivuri on nähty pari vuotta sitten ihan TV-lähetyksessä saakka. Se oli kaivanut syvän kuopan, johon oli tarkoitus peittää verilöylyssä surmatut vainajat ja heidän autonsa. Ehkä tämä työmääräys "hautausurakoinnista" ohitti vesihyasinttien raivaamisen.

Metro Manilakin sai juhannuksen tienoissa taifuuni Falconista osansa. Ongelmana on täälläkin se, että vesi ei tahdo kulkea. Kun vesi ei kulje, autotkaan eivät kulje. Kun autot eivät liiku, mikään muukaan ei liiku. Kaupunkia yhdistävä kehätie EDSA muuttui vesiväyläksi, jolla liikenne seisoi tuntitolkulla. Kaduilla vastaan tulee yllätyksenä pätkiä, joissa vesi on noussut hyvin korkealle, vaikka televisiossa tiedotetaan niistä kaduista, joilla vesi on puolen renkaan tai polven korkuisella tasolla. Osa Metro Manilan kaduista tulvi niin paljon, että niille ei ollut kevyillä ajoneuvoilla asiaa ollenkaan. Autojen sähkölaitteet saavat helposti vettä, ja siinä sitä ollaan. Hermot ovat koetuksella. Jos tällainen tilanne jatkuu päiväkaupalla, jakelukuljetukset liikkeisiin loppuvat, ja kauppojen hyllyt alkavat tyhjentyä.

Huonoimmassa asemassa ovat ne, jotka asuvat jokien, purojen ja ojien varsille kyhätyissä hökkelikylissä. Tulvat nostavat näissä veden niin korkealle, että mutavyöryt lähtevät liikkeelle. Myös Metro Manilassa jouduttiin Pasig-joen varrelta hakeutumaan evakuointikeskuksiin. Näitä on järjestetty varsinkin koulujen tiloihin. Tämä on välttämätön ensiapu kodittomiksi jääneille, mutta siinä piilee myös uusi vaara. Täkäläiset koulut ovat huonosti varusteltuja. Vessat ovat puutteellisia, ja niitä on liian vähän koululaisillekin. Kun näihin tiloihin ahdetaan kotinsa menettäneiden joukko, voi hyvin kuvitella, millaiseksi majoituksen hygieniataso muodostuu. Erilaisten tartuntatautien puhkeaminen uhkaa tulvalta pelastettuja. Tulvavedet ovat jo sinänsä terveyttä vaarantava tekijä. Tulvivien alueiden asukkaat joutuvat lähes poikkeuksetta kahlaamaan tulvissa. Lapset näyttävät välillä nauttivan vesileikeistä. Ongelmana on kuitenkin se, että tulvavedet ovat likaisia. Ne liuottavat mukaansa kaduilla olevat jätteet ja lian. Tällaisia ovat esimerkiksi rottien ulosteet. Tulvavedestä voi saada hyvin vakavia sairauksia, etenkin, jos jaloissa on arpeutumattomia haavoja. Pitäisi olla vähintään "nokialaiset" jalassa, mutta kun niitä ei ole. Metro Manilan tulvista saa kuvan Blog Watch:ssa olevasta kuvavalikoimasta http://blogwatch.tv/news/tweeps-share-photos-of-floods-in-metro-manila/

Tulviminen paljastaa koko yhteiskunnan surkean tilanteen. Pelastustoimintaan tarvittavia teknisiä välineitä on liian vähän ja ne ovat puutteellisia. Ihmisiä kyllä riittää auttamaan ja tukemaan toisiaan. Tulvat paljastavat myös yhteisöjen suunnittelun ja rakenteiden puutteet. Metro Manilan tulvaongelmat johtuvat suurelta osalta siitä, että viemäröinti on huonolla tolalla. Ei ole rakennettu suurkaupungin tarvitsemaa riittävää viemäriverkostoa tehokkaine pumppuasemineen. Kaupunkia halkovien pienien jokien ja ojien tehtävänä on kuljettaa vedet mereen. Tämä ei toimi, kun ne ovat tukossa. Tukkeutuminen taas johtuu siitä, että asunnottomat ihmiset ovat valloittaneet jokien ja ojien varret ja rakentaneet kojunsa rantatöyräille tai jopa veden päälle. Näin on saatu asuntoja, joissa vesi "tulee ja menee". Kun roskat heitetään aina jokeen tai ojaan, vesi alkaa seisoa. Ojat ovatkin usein muovijätteen tukkimia.

Asunnottomien häätäminen ei ole mikään yksinkertainen asia. Joiltakin osin täkäläinen lainsäädäntö suojaa tontin valtaajaa. Asunnottomien siirtäminen on hyvin ongelmallista. Kyseessä on huomattava osa esimerkiksi Metro Manilan asukkaista. Asunnottomat haluavat olla siellä, missä ihmiset liikkuvat. Se tarjoaa aina jonkinlaisia elannon mahdollisuuksia. Pakkosiirrot herättävät vastustusta, ja voivat johtaa jopa kapinointiin. Poliitikko voi laskea myös tällaisen toiminnan vaikutuksen seuraavissa vaaleissa. Asunnottomille pitäisi hankkia kunnallistekniikalla varustetut asunnot, jotta tilanne muuttuisi olennaisesti. Tämä onkin sitten jo iso kustannuserä yhteiskunnalle.

Kunnollisen viemäröinnin suunnittelu ja rakentaminen on suuri haaste. Metro Manilan viranomaiset ovat kertoneet, että kokonaissuunnitelma suurkaupungin sadevesiviemäröinnistä on tekeillä. Sen on tarkoitus valmistua alkuvuodesta 2012. Sen jälkeen alkaa tietysti laaja keskustelu asiasta. Toteutusaikataulusta ei uskalleta vielä puhua. Sitten on edessä kysymys siitä, kuinka viemäröinti rahoitetaan. Valtion kukkaro on tyhjä. Tulviminen jatkuu Metro Manilassa niin kauan, kuin asunnottomien slummit tukkivat ojien virtausta, eikä viemäröintiä saada rakennettua.

Filippiinien ilmatieteen laitos, Pagasa, on ennustanut, että tänä vuonna Filippiinien yli kulkee vielä 12 - 15 taifuunia. Olemme siis vasta sadekauden alussa. Pagasa on myös ennustanut, että taifuunit tulevat vain lisääntymään seuraavina vuosikymmeninä. Tämä kasvu johtuu täkäläisten asiantuntijoiden mukaan menossa olevasta ilmaston lämpenemisestä. Taifuunien syntymistä lisää Tyynellä merellä jo tapahtunut pintavesien lämpeneminen. Jos tämä pitää paikkansa, kehittyvä maa maksaa hintaa rikkaiden länsimaiden elintason noususta. Täällä taas maksumiehiksi joutuvat ennen kaikkea köyhät, jotka kärsivät tulvista eniten.

Protestanttinen kirkko syyttää ex-presidenttiä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista.

Vuosi sitten virkansa jättänyt, Filippiinien entinen presidentti Gloria Macapagal-Arroyo on joutumassa tilille hänen virkakaudellaan tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista. Filippiinien Yhdistynyt Kristuksen Kirkko (United Church of Christ in the Philippines, UCCP) on nostanut oikeudessa asiaa koskevan kanteen häntä vastaan. Kirkon edustajat katsovat, että Arroyo on presidentin ominaisuudessa vastuussa viiden kirkon pastorin tai johtajan surmaamisesta ja useista laittomista pidätyksistä sekä kidutuksista.


Laittomuuksien tekijöinä UCCP:n edustajat pitävät armeijan sotilaita. Heidän käsityksensä mukaan ihmisoikeuksien loukkaukset olivat osa Arroyon hallinnon käynnistämää vastavallankumouksellista toimintaohjelmaa, joka oli suunnattu kommunistien kukistamiseksi v. 2005 - 2007.  Tässä toiminnassa ”neutralisoitiin” valtion vihollisina pidettyjä henkilöitä. Kun ihminen surmattiin, hänestä tuli valtion kannalta todellakin ”neutraali”. Tähän liittyviä murhia ja muita ihmisoikeusrikkomuksia ei tutkittu koskaan missään oikeusasteessa.

Arroyon johtaman vastavallankumouksellisen toiminnan yhtenä ongelmana oli se, ketkä määriteltiin valtion vihollisiksi. Eräästä julkisuuteen v. 2004 vuotaneesta salaisen tiedustelupalvelun raportista käy ilmi, että Yhdistynyttä Kristuksen Kirkkoa pidettiin Filippiinien kommunistipuolueen peitejärjestönä. Kirkon johtajat yrittivät puhdistaa sen mainetta ja kertoivat, että vain hyvin harvat henkilöt kirkossa asennoituivat myönteisesti vasemmistolaisuuteen. Selitykset eivät auttaneet.  Vuonna 2007 kirkon edustajat valittivat poliisivoimille, että useat kirkon edustajat kokivat olleensa vakoilun ja seurannan kohteina. 


Monet Filippiineillä ajattelevat, että valtion vihollisiksi määriteltiin yksinkertaisesti poliittiset vastustajat. Täällä väitetään myös, että Yhdistyneeseen Kristuksen Kirkkoon kohdistunut vaino on vain jäävuoren huippu armeijan järjestämistä verilöylyistä, ja että Arroyon kaudella tapahtui ihmisoikeuksien loukkauksia Marcoksen diktatuurin tapaan. Kanteita on tulossa lisää, jos asianomaisten uskallus vain riittää. Yhdistyneen Kristuksen Kirkon edustajien mukaan heidän jäsenistössään on lukuisa joukko henkilöitä, jotka eivät uskalla turvallisuutensa tähden ryhtyä oikeustoimiin. Tämä viittaa siihen, että pelko estää laajemminkin syytteiden nostamisen.

Yhdistyneeseen Kristuksen Kirkkoon kuuluu n. puoli miljoonaa jäsentä. Sillä on n. 2500 seurakuntaa ja n. 1600 pappia. Se on perustettu vuonna 1948. Tällöin Filippiinien Metodistikirkko ja eräät evankeliset kirkot liittyivät yhteen. Kirkon juuret ovat amerikkalaisten protestanttien, kuten metodistien ja baptistien, lähetystyössä, joka voimistui 1900-luvun alussa Filippiineillä. Kirkon tunnustus pohjautuu uskonpuhdistuksen oppi-isien Lutherin ja Calvinin ajatteluun. Yhdistynyt Kristuksen Kirkko kuuluu jäsenjärjestönä Filippiinien ei-katolisten kirkkojen muodostamaan Kirkkojen Kansalliseen Neuvostoon, joka on myös Kirkkojen Maailman Neuvoston jäsen.  Muita Kansallisen Neuvos-ton jäseniä ovat mm. Luterilainen Kirkko ja Episkopaalinen Kirkko, Baptistikirkkojen Liitto ja Filippiinien Itsenäinen Kirkko. Eräs Yhdistyneen Kristuksen Kirkon seurakunnista sijaitsee Manilassa. http://ellinwoodph.com/index.php

Kuvatessaan tehtäväänsä Yhdistynyt Kristuksen kirkko liittää aina evankeliumin sanoman julistamisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen toisiinsa. http://uccp.org.ph/vision-and-mission/ Kun esimerkiksi tutustuu kirkon elektronisiin julkaisuihin löytää varsin mielenkiintoisia feministiteologien artikkeleita, joissa tarkastellaan naisten alistettua asemaa yhteiskunnassa ja kirkossa sekä erittelyä yhteiskunnassa vaikuttavista valtarakenteista, jotka tuottavat epätasa-arvoa. Kirkko on hyväksynyt myös naispappeuden. Ihmisoikeusaktivistit näkevät, että juuri Yhdistynyt Kristuksen Kirkko on taistellut johdonmukaisesti alistamista ja sortoa vastaan aina Marcoksen valtakaudesta tähän asti. Niissä piireissä Jumalaa kiitetään tästä kirkosta. Sen sijaan katolista kirkkoa pidetään vallanpitäjien ”nuoleskelijana”, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Myös Kirkkojen Kansallinen Neuvosto on asettunut varauksettomasti puoltamaan Yhdistyneen Kristuksen Kirkon oikeustoimia.

Tällaisesta ryhdikkyydestä, yhteiskunnallisesta vastuunkantamisesta ja ihmisoikeuksien polkemisen vastustamisesta Yhdistynyt Kristuksen Kirkko on saanut maksaa kalliin hinnan. Vähemmistökirkon papeista ja johtavista maallikoista on tullut meidän aikamme marttyyreitä. Nyt edessä on yhteiskunnallisesti hyvin haastava tilanne. Presidentti ja armeija ovat saaneet aseman, joka on taannut heille rankaisemattomuuden. Nyt tämä mitataan uudelleen oikeusistuimissa. Samalla nähdään, millainen oikeusvaltio Filippiinit on.

Ihmisoikeudet eivät ole mikään sivuseikka uskonnollisissa näkemyksissä. Asennoituminen niihin jakaa hyvin merkittävällä ja jopa ratkaisevalla tavalla myös uskonyhteisöjä. Ihmisoikeuksia ei voi noudattaa myöskään epäjohdonmukaisesti. Tasa-arvon vaatimus koskee kaikkia. Kaikille kuuluu ihmisarvo, tai sitten sitä ei ole lopulta kenelläkään.

Herätysliikkeet ja kirkko. Avoin kirje tutkija Hanna Salomäelle

Käsittelet artikkelissasi "Kirkon herätysliikkeet tulee pitää kirkon yhteydessä" (HS 15.6.) eräissä seurakuntayhtymissä esiin tulleita ajatuksia vähentää talousarviossa näiden liikkeiden järjestöjen lähetystyöhön tarkoitettuja määrärahoja ja kolehdin keruusta kieltäytymistä. Toteat, että tämä kielteinen asennoituminen nousee eräiden herätysliikkeiden heteroseksuaalisuutta puoltaneesta nuorten videokampanjasta. Seurakuntaan osallistumista koskevien tutkimusten pohjalta kerrot, että suuri osuus kirkossa kävijöistä ja seurakunnan toimintaan muutoinkin osallistuvista on herätysliikkeiden jäseniä. Näiden tosiasioiden ja tapahtumien pohjalta teet eräitä johtopäätöksiä ja tulkintoja, joihin haluan puuttua.

Kun kerrot seurakuntien päätöksistä supistaa herätysliikkeiden taloudellista tukea, teet kaksi kyseenalaista tulkintaa. Ensimmäinen niistä on se, että seurakunnat pyrkivät vaikuttamaan talousruuvia kiristämällä järjestöihin siten, että ne muuttaisivat ideologiaansa. Näin ei mielestäni välttämättä tarvitse olla. Kysymyksessä voi olla pikemminkin vain se, että seurakunnan luottamusmies haluaa käyttää saamaansa valtaa omantuntonsa mukaan. Hän saattaa ajatella, että tämä järjestö ei edistä sitä kristillisen uskon tulkintaa, joka hänellä on. Viime seurakuntavaaleissa oli uudella tavalla esillä tasa-arvoon liittyvät kysymykset. On ilman muuta selvää, että nämä näkökulmat tulevat esille myös päätöksen teossa. Moniäänisyys kirkossa merkitsee myös toisistaan poikkeavia päätöksiä kirkon taloudessa. Eikö tämä kuulu yhtenä osana siihen moniäänisyyteen, jota itsekin näytät suosittelevan.

Esität myös toisen kyseenalaisen tulkinnan. Väität, että taustalla saattaisi olla halu päästä eroon herätysliikkeiden kannattajista. Tämä väite vaikuttaa kovin epätodennäköiseltä. Kun ollaan eri mieltä ja tehdään erilaisia päätöksiä, se ei välttämättä merkitse yhteistyön katkaisemista. Se on pikemminkin osa yhteistyötä. Jatkat edelleen "pallottelua" kirkosta erolla. Arvelet, että "herätysliikkeille vaaditut sanktiot saavat varmasti monet kannattajat kysymään kirkkoon kuulumisen mielekkyyttä". En tiedä, miten tämä pitäisi tulkita. Onko kysymys peitetystä uhkailusta? Jos herätysliikkeille ei nyt olla "kilttejä", niin kirkon penkit tyhjenevät ja lopulta aktiivisin joukko häipyy kokonaan kirkosta. Näin hän Sinä kirjoitat.

Tällainen uhkailu pitäisi lopettaa alkuunsa. Sillä ei tässä pitkälle päästä. En usko herätysliikkeiden laajamittaiseen kirkosta lähtöön ainakaan näillä näkymin. Se johtuu mielestäni siitä, että kirkko muodostaa eräänlaisen maaperän, josta ne kasvavat. Kirkosta ne saavat kannattajansa ja kirkko tukee niitä monin eri tavoin. Lähetysmäärärahat ovat "hyttysen hyrinää" siihen epäsuoraan taloudelliseen tukeen, mitä liikkeet saavat esimerkiksi seurakunnan kiinteistöjen käyttämisessä. Myös monet seurakuntien työntekijät palvelevat osaltaan myös herätysliikkeitä. Eräs kirkossa pysymisen syy on myös ideologinen. Kun on kirkon herätysliike, saa sellaisen leiman, joka herättää luottamusta. Kuvaat herätysliikkeiden kannattajien suhteet kirkkoon kovin ekonomisoituneiksi. Tarkoitan silloin sitä, että raha ratkaisee. Sellainen suhde on vailla sisältöä. Se on tavallisesti kirkosta eroamisen taustalla. Herätysliikkeiden kannattajilla on mielestäni hyvin monimuotoiset suhteet kirkkoon.

Entäpä jos sitten kuitenkin tapahtuu se, että herätysliikkeiden kannattajat jättävät kirkon, ainakin suurelta osalta? Tapahtuuko silloin jotain, mikä on korvaamatonta? Ne, jotka lähtevät kirkosta, joutuvat tuskin hunningolle, sillä heillähän on silloin omat "paimenensa" liikkeen piirissä. Voisiko tällainen repeämä johtaa siihen, että kirkon työntekijät arvioisivat uudelleen sen, mikä on tärkeätä heidän työssään. Kun herätysliikkeiden kannattajat muodostavat suuren osan seurakunnan osallistujista, eikö tämä johda vääristymiin voimavarojen käytössä. He eivät liene niitä "kadonneita lampaita", joita Jeesus kehotti etsimään. Eikö nyt ole tilanne se, että 100 lampaasta yksi on löydetty? Tämän yhden ympärillä pyörivät sekä seurakuntien ja herätysliikkeiden työntekijät. Hukassa on kuitenkin 99 lammasta, mutta ne eivät herätä huolestumista.


 

Itsenäisyys ja lippu

Filippiineillä vietettiin 12.6. itsenäisyyspäivää, joka oli järjestyksessä 113. Minun "matikkapääni" ei tässä laskutavassa tahdo pysyä mukana, sillä tietämäni mukaan Filippiinit on ollut itsenäinen valtio vasta toisen maailmansodan jälkeen vuodesta 1946. Täällä kuitenkin ajatellaan toisin. Filippiinien valtion itsenäisyysjulistus ehdittiin antaa Espanjan kanssa käydyn sodan jälkeen vuonna 1898. Voitto Espanjasta tapahtui Yhdysvaltojen avulla. Kun sitten Espanja hävisi sotansa Yhdysvalloille, se luovutti vallan Filippiineillä voittajalle. Tästä puolestaan syttyi jälleen sota, mutta tällä kertaa uutta isäntävaltaa vastaan. Vuonna 1902 Yhdysvallat sai taistelujen jälkeen vallan käsiinsä Filippiineillä. Ensimmäinen itsenäisyyskausi jäi hyvin lyhyeksi.

Filippiinien lipusta tuli vuosikymmenien aikana itsenäisyyspyrkimysten symboli. Se oli tunnusmerkki jo kerran julistetusta itsenäisyydestä ja tuki omalla olemassa olollaan itsenäistymishalua. Amerikkalaisten valtakaudella annettiin välillä erityinen laki, joka kielsi Filippiinien oman lipun nostamisen. Lipun nostaminen on ollut tärkeätä myös tämän 113. itsenäisyyspäivän juhlinnassa. Makatissa kaikissa taloissa nostettiin lippu sikäli, kuin se vaan oli mahdollista. Kuvassa on lippu nostettuna meidän kotitalomme pääovelle. Ayala-säätiö on järjestänyt itsenäisyyspäivän kunniaksi Ayala Triangle –puistoon Filippiinien lipun historiaa kuvaavan näyttelyn. Puistoon on pystytetty myös kuvassa oleva kolmesta kolmikulmaisesta lieriöstä muodostuva tilateos. Katsojan näkökulmasta riippuu, muodostuuko siitä yhtenäinen lippu. Filippiinien lippu kiehtoo edelleen taiteilijoita.

Lipussa on paljon tunnuskuvallisuutta. Aurinko merkitsee edistystä ja kehitystä, jota filippiiniläiset ovat saaneet aikaan. Kolmikulmaisuus kuvaa päivän sarastusta vuorten takaa. Auringon säteet tarkoittavat niitä maakuntia, jotka lähtivät kapinaan Espanjaa vastaan. Kolme tähteä tarkoittaa Luzonin, Visayaksen ja Mindanaon saaria. Lipun kolmella värillä on erityinen sisällöllinen merkityksensä. Valkoinen tarkoittaa veljeyttä, tasa-arvoa ja rauhaa. Sininen merkitsee ylevää ihanteellisuutta, poliittisia päämääriä, totuutta ja oikeutta. Punainen puolestaan tarkoittaa isänmaallisuutta, urhoollisuutta, sankaruutta ja halua uhrautua itsenäisyyden puolesta.

Onko Filippiinit saavuttanut itsenäisyyteensä sisältyviä päämääriä? Urhoollisuutta ja sankaruutta kansalaiset osoittivat erityisesti kansan kapinassa, joka huipentui kehätie EDSA:lla tapahtuneeseen yhteenottoon diktaattori Marcosin joukkojen kanssa. Sankaruutta osoitti erityisesti nykyisen presidentin isä Ninoy Aquino, joka oli opposition kärkihahmo. Hän vastusti avoimesti Marcosin hirmuvaltaa ja menetti tässä taistelussa myös henkensä. Kansa sai marttyyrinsä. Sankaruutta osoittivat myös rukousnauhoja käsissään heiluttelevat nunnat, jotka asettuivat EDSA:lla panssarivaunujen eteen.

Filippiinien valtion lyhyt historia sisältää useita oikeusmurhia, jotka ovat jääneet selvittämättä. Esimerkiksi poliittisissa kapinaliikkeissä mukana olleita Ihmisiä on hävinnyt, eikä kukaan lopulta näytä tietävän, mikä on ollut heidän kohtalonsa. Kiusallisia totuuksia paljastaneita toimittajia on surmattu. On ilmeistä, että muslimialueen kuvernööri Ampatuan suunnitteli ja toteutti poliittisten vastustajiensa joukkomurhan Mindanaolla. Erilaisia lahjontaskandaaleja on tullut esille kuluneen vuoden aikana jatkuvasti. Viimeisin koskee vankiloita, joissa rikkaat vangit ovat ostaneet itselleen hotellitason mukavuuksia, liikkumisvapauksia vankilan ulkopuolella ja ilotyttöjä seksikumppaneikseen. Vaikka kaikki tämä näyttääkin hyvin surkealta, hyvää on se, että korruptio on alkanut tulla esiin. Tässä mielessä presidentti on selvästi saavuttamassa päämääräänsä korruption kitkemisestä.

Tasa-arvosta on vaikea puhua maassa, jossa 40 % väestöstä on köyhiä ja vain pieni osa on hyvin rikkaita. Suurelta osalta köyhiä puuttuu kunnollinen asunto. Lapset keskeyttävät koulunsa, koska perhe tarvitsee heidän työpanostaan. Köyhyys jatkuu suvuissa kierteenä, josta on vaikea irrottautua. Onnetonta on myös se, että vaikka reipas talouskasvu on jatkunut Filippiineillä useamman vuoden, se ei ole koitunut köyhän väestön hyväksi. Firmat ja varakkaat perheet ovat vain rikastuneet. Tämä kehitys on laajalti tunnustettu huolenaihe tässä maassa. Sillä on vaikutusta koko valtion vakauteen ja kansan turvallisuuteen. Keinot köyhyyden poistamiseen näyttävät olevan melko vähissä.

Vaikka epätasa-arvo yhteiskunnassa muodostaakin piilevän uhan, Filippiineillä eletään nyt verrattain vakaassa tilanteessa. Kommunistien ja ääri-islamistien sissiliikkeet eivät ole viime aikoina nostaneet juurikaan päätään. Naapurivaltioihin on pyritty pitämään hyvät suhteet. Myös liittolaisuus Yhdysvaltojen kanssa on tuonut turvallisuutta. Ajankohtainen riita on kuitenkin syntynyt muutaman neliökilometrin suuruisesta Spratlyn saarialueesta, joka sijaitsee Palawanin saarelta koilliseen. Alueella on ilmeisesti huomattavia kaasu- ja öljyvaroja. Filippiinit katsovat alueen kuuluvan heille. Mutta samoin ajattelevat myös Kiina ja Vietnam. Myös Malesia ja Brunei pitävät ainakin osaa alueesta omaan valtioonsa kuuluvana. Onkin ruvennut esiintymään "aseiden kalistelua".

Filippiinien mielestä tilanne kärjistyi, kun kiinalaiset partioalukset härnäsivät filippiiniläisiä siviilialuksia. Vietnam on kuumana Spratlystä ja pitää parhaillaan alueella sotaharjoitusta. Tähän kiinalaiset ovat reagoineet voimakkaan kielteisesti. Filippiiniläiset ovat keskustelleet kärjistyneestä tilanteesta liittolaisensa Yhdysvaltojen kanssa. USA on korostanut jännittyneen tilanteen rauhanomaista ratkaisemista. Se on kertonut julkisuuteen myös, että se ei asetu Filippiinien puolelle kiistassa. Samalla on ilmoitettu, että yhdysvaltalainen hävittäjä on lähetetty Spratlyn vesille. Filippiineillä uumoillaan, että Yhdysvallat olisi sittenkin heidän puolellaan.

Filippiinien lippu nostetaan salkoon siten, että sininen raita on ylhäällä, mutta kun valtio on sodassa, lippu käännetään toisinpäin. Silloin punainen raita on ylhäällä. Toivotaan, että lippua ei täällä tarvitse kääntää sotalipuksi.

Asiointia auringon paisteessa ja byrokratian varjossa

Olin saanut vaimoltani tehtävän. Opetuksessa käytetty tietokone hajosi. "Uuden" tietokoneen ja videoprojektorin yhdistävä kaapeli eivät sopineetkaan yhteen. Lupauduin järjestämään asian. Totesin, että lupauksen täyttämiseen tarvitsen rahaa. Aloitin päivän menemällä pankkiin. Täytin käsin rahan nostoon vaadittavan lipukkeen. Siihen minun on aina kirjoitettava yhä uudelleen mm. pankkitilini numero ja kahteen kohtaan laitettava allekirjoitukseni, joista toisen toistuvasti unohdan. Päätin maksaa samalla myös kaapelitelevision kuukausimaksun. Minkäänlainen sähköinen maksaminen ei tule täällä kyseeseen. Kirjoitin myös kaapelitelevision laskuun käsin erillisen maksulipukkeen liitteeksi. Lipukkeessa on mm. puhelinnumerolleni kohta. Minun pitäisi se täyttää uudelleen joka kerta, kun maksan laskun. Unohdin senkin ja toivoin, että myös virkailija unohtaisi eikä muistaisi kysyä sitä tällä kertaa. Kaikki sujui hyvin, mutta yhdessä kohdassa seinä tuli vastaan. Yritin ovelasti ujuttaa maksuun myös kaksi päivää myöhässä olevan sähkölaskun. Laskun suuruus on 5,65 pesoa (0,09 eur). Tiesin kyllä, että yritykseni oli selvääkin selvempää "lusperointia", sillä myöhästynyt maksu on käytävä suorittamassa sähkölaitos Meralcon Makatin konttorin kassalla. Kun se kuitenkin sijaitsee kilometrin päässä kotoamme, ajattelin yrittää "ilmaveiviä" pankissa. Mutta menestys oli huono. Koetin selittää, mutta rankaisuksi sain pankkineidin pään pudistuksia ja nuhtelevan katseen.

Pankkitiskillä ajoittain koetuista takaiskuista huolimatta olen varsin tyytyväinen siihen, että minulla on pankkitili Filippiineillä. Se ei olekaan mikään itsestään selviö. Tässä tapauksessa se oli pitkän ja sitkeän työn tulos. Yritin aluksi käyttää hyväksi jopa papin ammattiani tehdäkseni vaikutuksen ja saadakseni tilin avatuksi. Vedin papin paidan päälleni, laitoin pannan kaulaani ja painelin pankkiin. Tämä ei ollut ehkä ihan sitä, mihin 42 vuotta sitten pappisvihkimyksessäni Tampereen tuomiokirkossa olin sitoutunut, mutta ajattelin, että hätä ei lue lakia. Annoin ymmärtää, että pankilla on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus saada asiakkaaksi luotettava pappimies. Pääsinkin eteenpäin. Takahuoneesta kutsuttiin johtaja keskustelemaan kanssani. Johtaja aloitti kohteliaasti keskustelun siitä, pitäisikö hänen kutsua minua nimellä "Isä" vaiko "Veli". Asetuin suosittelemaan "Isää". Seuraavassa vaiheessa johtaja pyysi synninpäästöä "Isältä" siitä, että hän ei voinut avata minulle tiliä. Annoin hänelle anteeksi. Tämän pitemmälle emme silloin kuitenkaan päässeet. Kun sitten sain työluvan Filippiineillä, alkoivat salvat avautua, ja pankkitilikin myönnettiin. Tiliä avattaessa jouduin hyvin henkilökohtaisia tietoja mittaavaan keskusteluun. Kaiken muun ymmärsin, mutta sitä minun oli vaikea tajuta, että minun piti kertoa pankille äitivainajani tyttönimi. Nyt Tordesillas kadun pankkikonttorissa tiedetään, että se on, vai pitäisikö sanoa: oli, Junnila. Ehkä edessä on joku ennalta aavistamaton käänne pankkiasioinnissa, jossa tämänkin tiedon merkitys paljastuu.

Rahaa saatuani lähdin ostamaan kaapelia. Pakkasin videoprojektorin ja läppärin autoon ja suunnistin kohti Buendian lähettyvillä sijaitsevaa Cash and Carry - tavarataloa. Kun sähkölaitos Meralcon konttori sijaitsi matkan varrella, päätin tehdä pienen poikkeaman päästäkseni sähkölaskusta eroon. Parkkeeraaminen ei ollutkaan sitten niin yksinkertaista. Korttelin kierrettyäni sain vartijan avustuksella autoni tungettua pysäköintiruudun puolikkaaseen ja riensin pääovesta sisään. Meralcon palveluhallissa oli väkeä kuin "helluntaiepistolassa". Laskin, että olisi ottanut vähintäänkin tunnin jonottaa kassalle. Se on aika paljon yhdeksän sentin suuruisesta laskusta. Päätin poistua hyvässä järjestyksessä. Ovella kysyin kansan paljouden syytä vartijalta. Kuulin, että on kuun vaihde ja sähkön katkaisemista pelätään. Siksi maksajat olivat saapuneet luukulle.

Suunnistin kohti tavarataloa. Ruuhka mateli hitaasti Buendialla. Mutta enpä jäänyt sielläkään vaille seuraa, sillä erilaiset kaupustelijat ja rahaa pyytelevät lapset puikkelehtivat autojen välistä koputtelemaan valkoihoisen miehen ikkunoita. Pysyin lujana. Joku varmaankin hermostui ja pamautti ilmeisesti nyrkillä auton perään. Räpsäytin hätävilkut päälle ja lähdin tarkastamaan mahdollisia vaurioita. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Tavaratalossa lähdin liikkeelle suuresta Ansonin elektroniikkaliikkeestä. Sieltä minut neuvottiin eteenpäin. Kiersin kolme pienempää alan liikettä. Tulos oli nolla. Mutta viidennessä liikkeessä myyjä ryhtyi soittelemaan tarvitsemani sovittimen perään ja lopulta kertoi, että saisin kaipaamani tuotteen seuraavana päivänä. Hienoa. Olin toiveikas.

Muistin, että tarvitsen myös sormipattereita seinäkelloon. Menestyksen rohkaisemana palasin Ansonille, jossa olin nähnyt sellaisia. Löysin etsimäni patterit ja esitin ostotarjoukseni myyjälle. Myyjätär kaivoi patterit vitriinistä ja kipitti kassatiskille, jonne hän pyysi minuakin siirtymään. Kassalla uusi myyjätär kirjoitti ja printtasi minulle A5-kokoisen laskun. Maksoin laskun (hieman yli 1,- eur). Ojensin käteni saadakseni patterit. Minulle kerrottiin kuitenkin, että asia ei ole suinkaan näin yksinkertainen. Päästäkseni eteenpäin minun oli siirryttävä jälleen uudelle tiskille, joka on erityinen ostosten luovutustiski. Siirryin myyjän viittausten opastamana myyntihallin toisella puolella sijaitsevaan asiointi- pisteeseen. Esitin siellä jälleen uudelle myyjälle saamani maksukuitin. Myyjätär lähti etsimään hallin toiselta puolelta ostamiani pattereita. Pienen harhailun jälkeen ne löytyivät. Myyjä näytti patterit ja kuitin vielä ovella seisovalle vartijalle, joka teki kuittiin merkinnän. Kuitti leimattiin vielä ja minä marssin pikavauhtia pois liikkeestä. Kahden patterin ostossa olin asioinut kolmella tiskillä, minua oli palvellut neljä kaupan työntekijää. Kun saavuin kotiin, olin käyttänyt puolipäivää aikaani asiointiin ja kulkemiseen. Lopputulos ei kuitenkaan ollut hääppöinen. Itse pääasiasta, tietokoneen ja projektorin yhdistämiseen tarvittavasta sovittimesta olin saanut vain lupauksen. Sähkölaskukin oli jäänyt maksamatta. Varsinaisena tuloksena ponnisteluistani oli kaksi sormipatteria. No, onpahan toiveita siitä, että kello näyttää oikeaa aikaa.

Kotona ryhdyin pohdiskelemaan byrokratiaa tässä maassa. Mihin ihmeeseen tarvitaan niitä kaikkia lippusia ja lappusia, joita asiakkaat ja työntekijät vuoron perään täyttävät pankeissa ja liikkeissä. Kuka tätä kaikkea tietoa tarvitsee ja mihin nämä paperit arkistoidaan? Erilaisten paperien täyttämiseen ja siirtelemiseen paikasta toiseen käytetään valtava määrä työvoimaa. Työpaikat vilisetvät näitä paperin täyttäjiä ja siirtäjiä. Filippiineillä on tilastojen mukaan 55 miljoonaa aikuisväestöön kuuluvaa ihmistä. Heistä 30 miljoonalla on työpaikka. Työpaikkaa itselleen etsiviä aikuisia on 11 miljoonaa. Loput ovat työvoiman ulkopuolella. Työssä olevia on itse asiassa vain jonkin verran yli puolet aikuisväestöstä. Näyttää siltä, että aika suuri osa näistäkin työntekijöistä on jonkinlaisessa suojatyöpaikassa. Hyvin monet joutuvat etsimään työtä ulkomailta. Mitä tapahtuu tälle yhteiskunnalle ja näille ihmisille, kun toimintoja ja työntekoa aletaan järkeistää?