Älä koske minuun! – Kansallissankari Jose Rizalin kirja itsenäisyyden sytykkeenä Filippiineillä.

Filippiineillä on vietetty tällä viikolla itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyspäivä pohjautuu 12.6.1898 tapahtuneeseen itsenäisyyden julistamiseen. Tuolloin nostettiin myös ensimmäisen kerran Filippiinien oma lippu. Itsenäisyysjulistus irroitti Filippiinit espanjalaisten 300-vuotisesta vallasta. Espanja luovutti kuitenkin Filippiinit Yhdysvalloille rauhansopimuksessa, jolla päätettiin näiden suurvaltioiden sota. Yhdysvallat kieltäytyi hyväksymästä Filippiinien itsenäisyyttä. Sen tähden Filippinit ryhtyivät vuonna 1899 kapinaan Yhdysvaltoja vastaan. Vahvempi voitti, ja Itsenäisyys toteutui sitten vasta toisen maailman sodan jälkeen vuonna 1946.

Itsenäisyyden henkisenä isänä on pidetty tohtori Jose Rizalia (s. 1861), joka on korotettu Filippiinien kansallissankarin asemaan. Matkailija, joka kiertelee Filippiineillä, ei voi olla törmäämättä Jose Rizalin nimeen. Manilan keskeisimmän puiston on nimeksi on annettu Jose Rizal Park. Se sijaitsee aivan Intramuroksen, vanhan kaupunginosan, kyljessä ja on eräs pääkaupungin kauniimmista nähtävyyksistä. Se on myös koululaisten suosittu vierailujen kohde (kuva). Mutta Rizalin patsaan kohtaa myös monessa muussa paikassa.  Kuvassa oleva patsas on Baguion keskustassa, Luzonin saaren pohjoisosassa sijaitsevassa kauniissa kaupungissa.

Jose Rizal oli ammatiltaan silmälääkäri. Hän oli poikkeuksellisen laaja-alaisesti sivistynyt ja lahjakas henkilö. Hän oli syntyisin varakkaasta maatilanomistajaperheestä. Hänen esivanhempansa olivat maahanmuutajia. Heidän joukossaan oli kiinalaisia, japanilaisia ja espanjalaisia.  Rizal opiskeli ensin Manilassa oikeustiedettä ja siirtyi sitten lääketieteen opintoihin. Vuonna 1882 hän matkusti Eurooppaan ja opiskeli lääketieteitä Madridin, Pariisin ja Heidelbergin yliopistoissa. Rizal oli aikansa maailmanmies. Hän puhui 22 eri kieltä ja tunsi laajalti eri kulttuureita.

Rizal oli intohimoinen ja lahjakas kirjoittaja. Kirjoituksissaan hän suuntasi piikkejä valtaapitäviä espanjalaisia kohtaan. Hän paljasti vallankäyttäjien vääryyksiä ja mädännäisyyksiä. Tunnetuin Rizalin kirjoista lienee: Älä koske minuun. Noli Me Tangere. Kirja on romaani, joka käy espanjalaisen valtaeliitin kimppuun. Kaikki tämä tapahtuu romanttisen rakkaustarinan avulla.

Kirjan päähenkilö nuori herrasmies Chrisostomo Ibarra palaa Filippiineille oltuaan pitkään Espanjassa. Hän kohtaa uudelleen varhaisnuoruutensa ihastuksen kohteen, varakkaan perheen kauniin neidon, Maria Claran. Rakkaus roihahtaa liekkiin. Kirjan keskeinen jännite on siinä, saako nuori herra Ibarra neitokainen Maria Claran vai ei. Ibarra ei ole Marian perheelle kovinkaan hyvä vävyehdokas, sillä hän on suora ja rehti mies, joka ei hännystele espanjalaisia herroja.  Tällainen vävy ei tuo mukanaan valtaapitävien suosiota eikä rahaa. Kuvassa olevat seurapiirineitojen leninkeihin pukeutuneet tytöt Jose Rizal Parkista voisivat kuulua Maria Claran seurueeseen.

Ibarran keskeinen hanke on kirkon vallasta riippumattoman koulun perustaminen omalle paikkakunnalle. Kirkon miehistä tämä on vahingollista kansalle. Kirjan juoni saa yllättävän käänteen, kun paljastuu, että eräs seurakunnan papeista on Maria Claran biologinen isä. Papilla on ollut salasuhde Marian äitiin. Tämä salaisuus on haudattu perheessä ja seurakunnassa. Kirjan loppu viittaa melko suorasanaisesti siihen, että espanjalaisten hallinto, joka perustuu valtion ja kirkon liittoon, on niin läpimätä, että sitä ei voi enää uudistaa. Se on vain kaadettava.

Noli Me Tangere –romaani julkaistiin vuonna 1887 Berliinissä. Filippiineillä kirja kielletiin. Rizal joutui kotimaassaan vainon kohteeksi. Hänet vangittiin ja karkotettiin. Lopulta hänet tuomittiin kapinasta ja kansankiihoituksesta kuolemaan vuonna 1896. Hänen elämänsä päättyi teloitukseen 35-vuotiaana.

Rizal kuoli nuorena, mutta hänen ajatuksensa jäivät elämään. Rizal toi kirjoissaan esiin sen, millainen arvo ja merkitys filippiinoille on omalla kulttuurilla. Filippiinoilla itsellään oli ainutlaatuisen merkittävää henkistä pääomaa.  Kaikki hyvä ei tullut vain espanjalaisten mukana Euroopasta. Päinvastoin sieltä oli tullut sorto ja kansan alistaminen. Rizal hyökkäsi katolisen kirkon kanssa liittoutunutta siirtomaavaltaa vastaan. Tekopyhyydessään kompasteleva kirkko joutuu melkoisen piikittelyn kohteeksi. Rizal nosti esiin myös yksilön merkityksen ja oikeudet. Kirjan tarina romanttisesta rakkaudesta jo sinänsä korosti yksilön tunteiden ja valinnan painoarvoa.

Noli Me Tangere on kirjoitettu alun perin espanjaksi, mutta se on käännetty useille kielille. Luin itse englanninkielisen käännöksen. Kirja löytyy esimerkiksi osoitteesta http://www.gutenberg.org/ebooks/20228

Itsenäisyys ja lippu

Filippiineillä vietettiin 12.6. itsenäisyyspäivää, joka oli järjestyksessä 113. Minun "matikkapääni" ei tässä laskutavassa tahdo pysyä mukana, sillä tietämäni mukaan Filippiinit on ollut itsenäinen valtio vasta toisen maailmansodan jälkeen vuodesta 1946. Täällä kuitenkin ajatellaan toisin. Filippiinien valtion itsenäisyysjulistus ehdittiin antaa Espanjan kanssa käydyn sodan jälkeen vuonna 1898. Voitto Espanjasta tapahtui Yhdysvaltojen avulla. Kun sitten Espanja hävisi sotansa Yhdysvalloille, se luovutti vallan Filippiineillä voittajalle. Tästä puolestaan syttyi jälleen sota, mutta tällä kertaa uutta isäntävaltaa vastaan. Vuonna 1902 Yhdysvallat sai taistelujen jälkeen vallan käsiinsä Filippiineillä. Ensimmäinen itsenäisyyskausi jäi hyvin lyhyeksi.

Filippiinien lipusta tuli vuosikymmenien aikana itsenäisyyspyrkimysten symboli. Se oli tunnusmerkki jo kerran julistetusta itsenäisyydestä ja tuki omalla olemassa olollaan itsenäistymishalua. Amerikkalaisten valtakaudella annettiin välillä erityinen laki, joka kielsi Filippiinien oman lipun nostamisen. Lipun nostaminen on ollut tärkeätä myös tämän 113. itsenäisyyspäivän juhlinnassa. Makatissa kaikissa taloissa nostettiin lippu sikäli, kuin se vaan oli mahdollista. Kuvassa on lippu nostettuna meidän kotitalomme pääovelle. Ayala-säätiö on järjestänyt itsenäisyyspäivän kunniaksi Ayala Triangle –puistoon Filippiinien lipun historiaa kuvaavan näyttelyn. Puistoon on pystytetty myös kuvassa oleva kolmesta kolmikulmaisesta lieriöstä muodostuva tilateos. Katsojan näkökulmasta riippuu, muodostuuko siitä yhtenäinen lippu. Filippiinien lippu kiehtoo edelleen taiteilijoita.

Lipussa on paljon tunnuskuvallisuutta. Aurinko merkitsee edistystä ja kehitystä, jota filippiiniläiset ovat saaneet aikaan. Kolmikulmaisuus kuvaa päivän sarastusta vuorten takaa. Auringon säteet tarkoittavat niitä maakuntia, jotka lähtivät kapinaan Espanjaa vastaan. Kolme tähteä tarkoittaa Luzonin, Visayaksen ja Mindanaon saaria. Lipun kolmella värillä on erityinen sisällöllinen merkityksensä. Valkoinen tarkoittaa veljeyttä, tasa-arvoa ja rauhaa. Sininen merkitsee ylevää ihanteellisuutta, poliittisia päämääriä, totuutta ja oikeutta. Punainen puolestaan tarkoittaa isänmaallisuutta, urhoollisuutta, sankaruutta ja halua uhrautua itsenäisyyden puolesta.

Onko Filippiinit saavuttanut itsenäisyyteensä sisältyviä päämääriä? Urhoollisuutta ja sankaruutta kansalaiset osoittivat erityisesti kansan kapinassa, joka huipentui kehätie EDSA:lla tapahtuneeseen yhteenottoon diktaattori Marcosin joukkojen kanssa. Sankaruutta osoitti erityisesti nykyisen presidentin isä Ninoy Aquino, joka oli opposition kärkihahmo. Hän vastusti avoimesti Marcosin hirmuvaltaa ja menetti tässä taistelussa myös henkensä. Kansa sai marttyyrinsä. Sankaruutta osoittivat myös rukousnauhoja käsissään heiluttelevat nunnat, jotka asettuivat EDSA:lla panssarivaunujen eteen.

Filippiinien valtion lyhyt historia sisältää useita oikeusmurhia, jotka ovat jääneet selvittämättä. Esimerkiksi poliittisissa kapinaliikkeissä mukana olleita Ihmisiä on hävinnyt, eikä kukaan lopulta näytä tietävän, mikä on ollut heidän kohtalonsa. Kiusallisia totuuksia paljastaneita toimittajia on surmattu. On ilmeistä, että muslimialueen kuvernööri Ampatuan suunnitteli ja toteutti poliittisten vastustajiensa joukkomurhan Mindanaolla. Erilaisia lahjontaskandaaleja on tullut esille kuluneen vuoden aikana jatkuvasti. Viimeisin koskee vankiloita, joissa rikkaat vangit ovat ostaneet itselleen hotellitason mukavuuksia, liikkumisvapauksia vankilan ulkopuolella ja ilotyttöjä seksikumppaneikseen. Vaikka kaikki tämä näyttääkin hyvin surkealta, hyvää on se, että korruptio on alkanut tulla esiin. Tässä mielessä presidentti on selvästi saavuttamassa päämääräänsä korruption kitkemisestä.

Tasa-arvosta on vaikea puhua maassa, jossa 40 % väestöstä on köyhiä ja vain pieni osa on hyvin rikkaita. Suurelta osalta köyhiä puuttuu kunnollinen asunto. Lapset keskeyttävät koulunsa, koska perhe tarvitsee heidän työpanostaan. Köyhyys jatkuu suvuissa kierteenä, josta on vaikea irrottautua. Onnetonta on myös se, että vaikka reipas talouskasvu on jatkunut Filippiineillä useamman vuoden, se ei ole koitunut köyhän väestön hyväksi. Firmat ja varakkaat perheet ovat vain rikastuneet. Tämä kehitys on laajalti tunnustettu huolenaihe tässä maassa. Sillä on vaikutusta koko valtion vakauteen ja kansan turvallisuuteen. Keinot köyhyyden poistamiseen näyttävät olevan melko vähissä.

Vaikka epätasa-arvo yhteiskunnassa muodostaakin piilevän uhan, Filippiineillä eletään nyt verrattain vakaassa tilanteessa. Kommunistien ja ääri-islamistien sissiliikkeet eivät ole viime aikoina nostaneet juurikaan päätään. Naapurivaltioihin on pyritty pitämään hyvät suhteet. Myös liittolaisuus Yhdysvaltojen kanssa on tuonut turvallisuutta. Ajankohtainen riita on kuitenkin syntynyt muutaman neliökilometrin suuruisesta Spratlyn saarialueesta, joka sijaitsee Palawanin saarelta koilliseen. Alueella on ilmeisesti huomattavia kaasu- ja öljyvaroja. Filippiinit katsovat alueen kuuluvan heille. Mutta samoin ajattelevat myös Kiina ja Vietnam. Myös Malesia ja Brunei pitävät ainakin osaa alueesta omaan valtioonsa kuuluvana. Onkin ruvennut esiintymään "aseiden kalistelua".

Filippiinien mielestä tilanne kärjistyi, kun kiinalaiset partioalukset härnäsivät filippiiniläisiä siviilialuksia. Vietnam on kuumana Spratlystä ja pitää parhaillaan alueella sotaharjoitusta. Tähän kiinalaiset ovat reagoineet voimakkaan kielteisesti. Filippiiniläiset ovat keskustelleet kärjistyneestä tilanteesta liittolaisensa Yhdysvaltojen kanssa. USA on korostanut jännittyneen tilanteen rauhanomaista ratkaisemista. Se on kertonut julkisuuteen myös, että se ei asetu Filippiinien puolelle kiistassa. Samalla on ilmoitettu, että yhdysvaltalainen hävittäjä on lähetetty Spratlyn vesille. Filippiineillä uumoillaan, että Yhdysvallat olisi sittenkin heidän puolellaan.

Filippiinien lippu nostetaan salkoon siten, että sininen raita on ylhäällä, mutta kun valtio on sodassa, lippu käännetään toisinpäin. Silloin punainen raita on ylhäällä. Toivotaan, että lippua ei täällä tarvitse kääntää sotalipuksi.