Protestanttinen kirkko syyttää ex-presidenttiä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista.

Vuosi sitten virkansa jättänyt, Filippiinien entinen presidentti Gloria Macapagal-Arroyo on joutumassa tilille hänen virkakaudellaan tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista. Filippiinien Yhdistynyt Kristuksen Kirkko (United Church of Christ in the Philippines, UCCP) on nostanut oikeudessa asiaa koskevan kanteen häntä vastaan. Kirkon edustajat katsovat, että Arroyo on presidentin ominaisuudessa vastuussa viiden kirkon pastorin tai johtajan surmaamisesta ja useista laittomista pidätyksistä sekä kidutuksista.


Laittomuuksien tekijöinä UCCP:n edustajat pitävät armeijan sotilaita. Heidän käsityksensä mukaan ihmisoikeuksien loukkaukset olivat osa Arroyon hallinnon käynnistämää vastavallankumouksellista toimintaohjelmaa, joka oli suunnattu kommunistien kukistamiseksi v. 2005 - 2007.  Tässä toiminnassa ”neutralisoitiin” valtion vihollisina pidettyjä henkilöitä. Kun ihminen surmattiin, hänestä tuli valtion kannalta todellakin ”neutraali”. Tähän liittyviä murhia ja muita ihmisoikeusrikkomuksia ei tutkittu koskaan missään oikeusasteessa.

Arroyon johtaman vastavallankumouksellisen toiminnan yhtenä ongelmana oli se, ketkä määriteltiin valtion vihollisiksi. Eräästä julkisuuteen v. 2004 vuotaneesta salaisen tiedustelupalvelun raportista käy ilmi, että Yhdistynyttä Kristuksen Kirkkoa pidettiin Filippiinien kommunistipuolueen peitejärjestönä. Kirkon johtajat yrittivät puhdistaa sen mainetta ja kertoivat, että vain hyvin harvat henkilöt kirkossa asennoituivat myönteisesti vasemmistolaisuuteen. Selitykset eivät auttaneet.  Vuonna 2007 kirkon edustajat valittivat poliisivoimille, että useat kirkon edustajat kokivat olleensa vakoilun ja seurannan kohteina. 


Monet Filippiineillä ajattelevat, että valtion vihollisiksi määriteltiin yksinkertaisesti poliittiset vastustajat. Täällä väitetään myös, että Yhdistyneeseen Kristuksen Kirkkoon kohdistunut vaino on vain jäävuoren huippu armeijan järjestämistä verilöylyistä, ja että Arroyon kaudella tapahtui ihmisoikeuksien loukkauksia Marcoksen diktatuurin tapaan. Kanteita on tulossa lisää, jos asianomaisten uskallus vain riittää. Yhdistyneen Kristuksen Kirkon edustajien mukaan heidän jäsenistössään on lukuisa joukko henkilöitä, jotka eivät uskalla turvallisuutensa tähden ryhtyä oikeustoimiin. Tämä viittaa siihen, että pelko estää laajemminkin syytteiden nostamisen.

Yhdistyneeseen Kristuksen Kirkkoon kuuluu n. puoli miljoonaa jäsentä. Sillä on n. 2500 seurakuntaa ja n. 1600 pappia. Se on perustettu vuonna 1948. Tällöin Filippiinien Metodistikirkko ja eräät evankeliset kirkot liittyivät yhteen. Kirkon juuret ovat amerikkalaisten protestanttien, kuten metodistien ja baptistien, lähetystyössä, joka voimistui 1900-luvun alussa Filippiineillä. Kirkon tunnustus pohjautuu uskonpuhdistuksen oppi-isien Lutherin ja Calvinin ajatteluun. Yhdistynyt Kristuksen Kirkko kuuluu jäsenjärjestönä Filippiinien ei-katolisten kirkkojen muodostamaan Kirkkojen Kansalliseen Neuvostoon, joka on myös Kirkkojen Maailman Neuvoston jäsen.  Muita Kansallisen Neuvos-ton jäseniä ovat mm. Luterilainen Kirkko ja Episkopaalinen Kirkko, Baptistikirkkojen Liitto ja Filippiinien Itsenäinen Kirkko. Eräs Yhdistyneen Kristuksen Kirkon seurakunnista sijaitsee Manilassa. http://ellinwoodph.com/index.php

Kuvatessaan tehtäväänsä Yhdistynyt Kristuksen kirkko liittää aina evankeliumin sanoman julistamisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen toisiinsa. http://uccp.org.ph/vision-and-mission/ Kun esimerkiksi tutustuu kirkon elektronisiin julkaisuihin löytää varsin mielenkiintoisia feministiteologien artikkeleita, joissa tarkastellaan naisten alistettua asemaa yhteiskunnassa ja kirkossa sekä erittelyä yhteiskunnassa vaikuttavista valtarakenteista, jotka tuottavat epätasa-arvoa. Kirkko on hyväksynyt myös naispappeuden. Ihmisoikeusaktivistit näkevät, että juuri Yhdistynyt Kristuksen Kirkko on taistellut johdonmukaisesti alistamista ja sortoa vastaan aina Marcoksen valtakaudesta tähän asti. Niissä piireissä Jumalaa kiitetään tästä kirkosta. Sen sijaan katolista kirkkoa pidetään vallanpitäjien ”nuoleskelijana”, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Myös Kirkkojen Kansallinen Neuvosto on asettunut varauksettomasti puoltamaan Yhdistyneen Kristuksen Kirkon oikeustoimia.

Tällaisesta ryhdikkyydestä, yhteiskunnallisesta vastuunkantamisesta ja ihmisoikeuksien polkemisen vastustamisesta Yhdistynyt Kristuksen Kirkko on saanut maksaa kalliin hinnan. Vähemmistökirkon papeista ja johtavista maallikoista on tullut meidän aikamme marttyyreitä. Nyt edessä on yhteiskunnallisesti hyvin haastava tilanne. Presidentti ja armeija ovat saaneet aseman, joka on taannut heille rankaisemattomuuden. Nyt tämä mitataan uudelleen oikeusistuimissa. Samalla nähdään, millainen oikeusvaltio Filippiinit on.

Ihmisoikeudet eivät ole mikään sivuseikka uskonnollisissa näkemyksissä. Asennoituminen niihin jakaa hyvin merkittävällä ja jopa ratkaisevalla tavalla myös uskonyhteisöjä. Ihmisoikeuksia ei voi noudattaa myöskään epäjohdonmukaisesti. Tasa-arvon vaatimus koskee kaikkia. Kaikille kuuluu ihmisarvo, tai sitten sitä ei ole lopulta kenelläkään.

Itsenäisyys ja lippu

Filippiineillä vietettiin 12.6. itsenäisyyspäivää, joka oli järjestyksessä 113. Minun "matikkapääni" ei tässä laskutavassa tahdo pysyä mukana, sillä tietämäni mukaan Filippiinit on ollut itsenäinen valtio vasta toisen maailmansodan jälkeen vuodesta 1946. Täällä kuitenkin ajatellaan toisin. Filippiinien valtion itsenäisyysjulistus ehdittiin antaa Espanjan kanssa käydyn sodan jälkeen vuonna 1898. Voitto Espanjasta tapahtui Yhdysvaltojen avulla. Kun sitten Espanja hävisi sotansa Yhdysvalloille, se luovutti vallan Filippiineillä voittajalle. Tästä puolestaan syttyi jälleen sota, mutta tällä kertaa uutta isäntävaltaa vastaan. Vuonna 1902 Yhdysvallat sai taistelujen jälkeen vallan käsiinsä Filippiineillä. Ensimmäinen itsenäisyyskausi jäi hyvin lyhyeksi.

Filippiinien lipusta tuli vuosikymmenien aikana itsenäisyyspyrkimysten symboli. Se oli tunnusmerkki jo kerran julistetusta itsenäisyydestä ja tuki omalla olemassa olollaan itsenäistymishalua. Amerikkalaisten valtakaudella annettiin välillä erityinen laki, joka kielsi Filippiinien oman lipun nostamisen. Lipun nostaminen on ollut tärkeätä myös tämän 113. itsenäisyyspäivän juhlinnassa. Makatissa kaikissa taloissa nostettiin lippu sikäli, kuin se vaan oli mahdollista. Kuvassa on lippu nostettuna meidän kotitalomme pääovelle. Ayala-säätiö on järjestänyt itsenäisyyspäivän kunniaksi Ayala Triangle –puistoon Filippiinien lipun historiaa kuvaavan näyttelyn. Puistoon on pystytetty myös kuvassa oleva kolmesta kolmikulmaisesta lieriöstä muodostuva tilateos. Katsojan näkökulmasta riippuu, muodostuuko siitä yhtenäinen lippu. Filippiinien lippu kiehtoo edelleen taiteilijoita.

Lipussa on paljon tunnuskuvallisuutta. Aurinko merkitsee edistystä ja kehitystä, jota filippiiniläiset ovat saaneet aikaan. Kolmikulmaisuus kuvaa päivän sarastusta vuorten takaa. Auringon säteet tarkoittavat niitä maakuntia, jotka lähtivät kapinaan Espanjaa vastaan. Kolme tähteä tarkoittaa Luzonin, Visayaksen ja Mindanaon saaria. Lipun kolmella värillä on erityinen sisällöllinen merkityksensä. Valkoinen tarkoittaa veljeyttä, tasa-arvoa ja rauhaa. Sininen merkitsee ylevää ihanteellisuutta, poliittisia päämääriä, totuutta ja oikeutta. Punainen puolestaan tarkoittaa isänmaallisuutta, urhoollisuutta, sankaruutta ja halua uhrautua itsenäisyyden puolesta.

Onko Filippiinit saavuttanut itsenäisyyteensä sisältyviä päämääriä? Urhoollisuutta ja sankaruutta kansalaiset osoittivat erityisesti kansan kapinassa, joka huipentui kehätie EDSA:lla tapahtuneeseen yhteenottoon diktaattori Marcosin joukkojen kanssa. Sankaruutta osoitti erityisesti nykyisen presidentin isä Ninoy Aquino, joka oli opposition kärkihahmo. Hän vastusti avoimesti Marcosin hirmuvaltaa ja menetti tässä taistelussa myös henkensä. Kansa sai marttyyrinsä. Sankaruutta osoittivat myös rukousnauhoja käsissään heiluttelevat nunnat, jotka asettuivat EDSA:lla panssarivaunujen eteen.

Filippiinien valtion lyhyt historia sisältää useita oikeusmurhia, jotka ovat jääneet selvittämättä. Esimerkiksi poliittisissa kapinaliikkeissä mukana olleita Ihmisiä on hävinnyt, eikä kukaan lopulta näytä tietävän, mikä on ollut heidän kohtalonsa. Kiusallisia totuuksia paljastaneita toimittajia on surmattu. On ilmeistä, että muslimialueen kuvernööri Ampatuan suunnitteli ja toteutti poliittisten vastustajiensa joukkomurhan Mindanaolla. Erilaisia lahjontaskandaaleja on tullut esille kuluneen vuoden aikana jatkuvasti. Viimeisin koskee vankiloita, joissa rikkaat vangit ovat ostaneet itselleen hotellitason mukavuuksia, liikkumisvapauksia vankilan ulkopuolella ja ilotyttöjä seksikumppaneikseen. Vaikka kaikki tämä näyttääkin hyvin surkealta, hyvää on se, että korruptio on alkanut tulla esiin. Tässä mielessä presidentti on selvästi saavuttamassa päämääräänsä korruption kitkemisestä.

Tasa-arvosta on vaikea puhua maassa, jossa 40 % väestöstä on köyhiä ja vain pieni osa on hyvin rikkaita. Suurelta osalta köyhiä puuttuu kunnollinen asunto. Lapset keskeyttävät koulunsa, koska perhe tarvitsee heidän työpanostaan. Köyhyys jatkuu suvuissa kierteenä, josta on vaikea irrottautua. Onnetonta on myös se, että vaikka reipas talouskasvu on jatkunut Filippiineillä useamman vuoden, se ei ole koitunut köyhän väestön hyväksi. Firmat ja varakkaat perheet ovat vain rikastuneet. Tämä kehitys on laajalti tunnustettu huolenaihe tässä maassa. Sillä on vaikutusta koko valtion vakauteen ja kansan turvallisuuteen. Keinot köyhyyden poistamiseen näyttävät olevan melko vähissä.

Vaikka epätasa-arvo yhteiskunnassa muodostaakin piilevän uhan, Filippiineillä eletään nyt verrattain vakaassa tilanteessa. Kommunistien ja ääri-islamistien sissiliikkeet eivät ole viime aikoina nostaneet juurikaan päätään. Naapurivaltioihin on pyritty pitämään hyvät suhteet. Myös liittolaisuus Yhdysvaltojen kanssa on tuonut turvallisuutta. Ajankohtainen riita on kuitenkin syntynyt muutaman neliökilometrin suuruisesta Spratlyn saarialueesta, joka sijaitsee Palawanin saarelta koilliseen. Alueella on ilmeisesti huomattavia kaasu- ja öljyvaroja. Filippiinit katsovat alueen kuuluvan heille. Mutta samoin ajattelevat myös Kiina ja Vietnam. Myös Malesia ja Brunei pitävät ainakin osaa alueesta omaan valtioonsa kuuluvana. Onkin ruvennut esiintymään "aseiden kalistelua".

Filippiinien mielestä tilanne kärjistyi, kun kiinalaiset partioalukset härnäsivät filippiiniläisiä siviilialuksia. Vietnam on kuumana Spratlystä ja pitää parhaillaan alueella sotaharjoitusta. Tähän kiinalaiset ovat reagoineet voimakkaan kielteisesti. Filippiiniläiset ovat keskustelleet kärjistyneestä tilanteesta liittolaisensa Yhdysvaltojen kanssa. USA on korostanut jännittyneen tilanteen rauhanomaista ratkaisemista. Se on kertonut julkisuuteen myös, että se ei asetu Filippiinien puolelle kiistassa. Samalla on ilmoitettu, että yhdysvaltalainen hävittäjä on lähetetty Spratlyn vesille. Filippiineillä uumoillaan, että Yhdysvallat olisi sittenkin heidän puolellaan.

Filippiinien lippu nostetaan salkoon siten, että sininen raita on ylhäällä, mutta kun valtio on sodassa, lippu käännetään toisinpäin. Silloin punainen raita on ylhäällä. Toivotaan, että lippua ei täällä tarvitse kääntää sotalipuksi.