Kirkko ja ehkäisy

Tämän sadekauden kuuma yhteiskunnallinen kysymys Filippiineillä on ollut perhesuunnittelulaki ja sen kohtalo. Se tunnetaan täällä nimellä RH-bill (Reproductive Health Bill). Tätä lakia koskeva ehdotus on parhaillaan käsiteltävänä senaatissa. Laki tarjoaa vähävaraisille mahdollisuuden saada ilmaiseksi ehkäisyvälineitä. Se sisältää seksuaalisuuteen ja raskauteen liittyvää neuvontaa. Se takaa hoidon keskeytyneen ja myös keskeytetyn raskauden jälkiseurauksista kärsiville äideille. Kouluissa seksuaalikasvatus tulisi myös pakolliseksi.

Perhesuunnittelulakia kannattavat löytävät sille hyvin monenlaisia perusteluja. Eräs niistä on Filippiinien ylikansoittuminen ja siihen liittyvä köyhyys. Tällä hetkellä Filippiineillä on asukkaita n. 95 miljoonaa. Tarkkaa lukua tuskin kukaan edes tietää. Kymmenessä vuodessa väestö on kasvanut 15 miljoonalla. Ongelmana on myös se, että väestö kasaantuu Metro Manilaan, kun maaseudulta elinmahdollisuudet loppuvat. Tämä muutto ei tapahdu hallitusti vaan siten, että kaikenlaisia vähänkin asumiskelpoisia alueita rakennetaan hökkelikyliksi. On arvioitu, että Metro Manilan asukkaista (n. 12 milj.) n. neljännes olisi tälläisiä epävirallisia slummien asukkaita. Suuri osa heistä on ilman työtä tai tekee jotain satunnaisia ”hanttihommia”. Näillä ihmisillä ei ole koulutusta eikä mahdollisuuksia vakinaisiin työsuhteisiin.

Kaikille filippiiniläisille perhe on tärkeä asia. Se on tuki ja turva. Köyhät tarvitsevat varmasti vielä muitakin enemmän tukea perheenjäsenistään. Perinteisessä filippiiniläisessä ajattelussa uusi lapsi on tuonut varautta perheelle. Tämä ei ole kuitenkaan todellisuutta, kun eletään köyhyydessä. Jokainen vastasyntynyt lapsi on uusi suu ruokittavaksi. Köyhän perheen kuukausitulot saattavat olla n. P 5000,- (hieman alle 100,- eur). Kun vuokran, veden ja sähkön kulut otetaan tuloista pois, ruokaan jää ehkä n. 1,- eur päivää kohti. Vaikeaa on tällä summalla perhettä ruokkia. Tällaisella perheellä ei ole huvituksiin varaa. Mutta parisuhteen läheisyys tuo lämpöä ja iloa elämään, jos avioliitto on hyvällä tolalla. Ehkäisyyn ei kuitenkaan tahdo olla varaa. Paikallinen Seven Eleven -kauppa myy kolmen kondomin paketin 80,- pesolla (n. 1,60 eur). Siihen menee köyhällä kahden päivän riisiateriat perheelle. Joten ei tarvitse paljon miettiä, ostaako köyhä kondomeja vai riisiä.

Tuloksena on väestön jatkuva kasvu. Vuosittainen lasten syntyvyys 1000 asukasta kohti on Filippiineillä 3,3, kun esimerkiksi Suomessa se on 1,8. Eniten Filippiineillä syntyy lapsia köyhiin perheisiin. Köyhien perheiden äideistä n. 40 % ei käytä minkäänlaista ehkäisyä. Kaikkein köyhimmissä perheissä on keskimäärin 5 lasta, kun varakkaissa perheissä lapsia on tavallisesti kaksi tai kolme.  Kyselyjen mukaan hyvin toimeen tulevien pariskuntien lapsimäärä on toiveiden mukainen. Sen sijaan köyhillä on lapsia enemmän kuin haluavat. Tästä johtuen erityisesti köyhä väestön osa kasvaa. Köyhien on hyvin vaikea nousta hyvin toimeentulevien joukkoon. Köyhien lasten koulut jäävät usein kesken, kun heitä tarvitaan perheen elättämiseen jo tässä iässä. Vanhemmilla ei ole luonnollisestikaan varaa kouluttaa heitä perusastetta pidemmälle. Kunnollisen työpaikan saaminen jää nuorelle haaveeksi. Tästä on muodostunut koko yhteiskunnassa tuhoisa noidankehä, jossa köyhyyden nujertaminen on hankalaa.

Suuri lapsiluku on kääntynyt köyhissä perheissä siunauksesta kiroukseksi. Tämän taakan kantavat varsinkin äidit. Tiheiden raskauksien jatkuessa äidin terveys alkaa usein horjua. Näissä tilanteissa joudutaan kysymään, pitääkö raskaus keskeyttää.  Abortti on Filippiinien lainsäädännön mukaan rikos. Raskaana olevan naisen ainoa mahdollisuus on tällöin laittomia raskauden keskeytyksiä tekevät ”kätilöt”. Näissä ”hoidoissa” joudutaan hengenvaaraan. Terveyden huollossa suhtaudutaan usein hyvin kielteisesti abortin jälkiseurausten tähden apua hakeviin naisiin. Pelkona on se, että aborttiin jälkihoitoa antavan katsotaan osallistuneen raskauden keskeytykseen. Raskauteen ja synnytykseen liittyvä äitien kuolleisuus on Filippiineillä 221/100.000 synnytystä kohti. Päivittäin 11 äitiä kuolee tässä tilanteessa.Tämä luku on viime vuosina noussut huomattavasti. Laittomia abortteja tehdään vuosittain yli 500.000.

Perhesuunnittelulain tarkoituksena on antaa köyhille pariskunnille mahdollisuus päättää itse lastensa lukumäärästä ja auttaa heitä sijoittamaan raskaudet siten, että syntyvällä lapsella olisi mahdollisimman hyvät elämän edellytykset. Varakkaat perheet hankkivat jo itse ehkäisyvälineensä ja suunnittelevat perhekokonsa. Lain tarjoamat sukupuolikasvatukseen ja neuvontaan kuuluvat palvelut ja koulutus kohdistuisivat kaikkiin filippiinoihin. Perhesuunnittelulailla olisi kuitenkin erityinen merkitys juuri köyhille pariskunnille.

Perhesuunnittelulakia on ajettu 1990-luvulta alkaen.  Tänä syksynä se on saatu senaatin ja kongressin käsiteltäväksi. Lakiehdotuksen tuominen parlamentiin on kaatunut aina katolisen kirkon kovaan vastustukseen. Nyt tilanne on muuttunut, kun presidentti Noy-Noy Aquinon hallitus on antanut tukensa lakialoitteelle. Tämä on johtanut siihen, että katolinen kirkko on piispojensa johdolla ”julistanut sodan” perhesuunnittelulakia vastaan. Kirkko on järjestänyt joukkomielenosoituksia ”elämän puolesta”. Yksittäisissä seurakunnissa saarnastuoleja on käytetty surutta lakialoitteen vastustukseen. On jopa kuultu uhkailuja perhesuunnittelulakia puoltavien seurakuntalaisten sulkemisesta ehtoolliselta. Jotkut piispat ovat luvanneet toimittaa ensi vuoden valtiollisia ja kunnallisia vaaleja varten suosituslistoja niistä ehdokkaista, jotka vastustavat lakia. Parhaillaan kirkko tukee avoimesti lakiavastustavia senaattoreita lainkäsittelyn viivyttämisessä, jotta asia saataisiin siirtymään vaalien yli.

Kirkko toimii tavalla, joka antaa ymmärtää, että olisi kysymys katolisen uskon ydinasiasta, joka nyt on, ihmeellistä kyllä, parlamentin ratkaistavana. Katolisen kirkon perusteet perhesuunnittelulakia vastaan on ilmaistu piispojen paimenkirjeessä. Piispat kertovat, että heidän kielteinen kantansa perustuu kahteen keskeiseen periaatteeseen. (1.) Ihmisen elämä on pyhin ruumiillinen lahja, jonka Jumala, elämän luoja, antaa ihmiselle. Keinotekoinen elämän muodostumisen ja syntymisen estäminen ovat mitä suurimmalla varmuudella vastoin tätä ihmiselämän totuutta. (2.) Lasten kasvattaminen maailmaan kuuluu vanhemmille, jotka toimivat yhteistyössä Jumalan kanssa. Ensimmäinen periaate torjuu kaiken ehkäisyn, koska se on Jumalan toiminnan vastustamista. Toisessa periaatteessa koulu torjutaan seksuaalikasvatuksen antajana. (A Pastoral Letter of the Catholic Bishops` Conference of the Philippines, 5.2.2011.)

Katolisen kirkon lähtökohtana on uskonnollinen näkemys, josta on muodostettu opinkappale. Se voidaan hyväksyä tai hylätä, mutta pelivaraa katolisilla uskovilla ei ole. Tämän tähden perhesuunnittelulakia koskevasta yhteiskunnallisesta keskustelusta on tullut hyvin omituista ja kovin näennäistä. Kirkon kantaa puoltavien taholta on esitetty kummallisia perusteita perhesuunnittelulain vastustamiseksi. On väitetty, että Filippiineillä ei ole väestöongelmaa, vaan väki tulee vähenemään. On sanottu, että köyhyys voidaan kyllä poistaa, jos halutaan muutoinkin, esimerkiksi lopettamalla korruptio. Ehkäisyvälineet johtavat avioliitossa uskottomuuteen. Ehkäisypillerit aiheuttavat syöpää. Kondomit vuotavat eivätkä estä sukupuolitautien leviämistä. Tällaisiin väitteisiin tullaan, kun lähtökohtana on uskonkappale, jolle on etsittävä tukea hinnalla millä hyvänsä.

Kirkon kannanotot ovat johtaneet myös sisäisten ristiriitojen vahvistumiseen. Suuri joukko kahden Manilan ison ja perinteikkään katolisen yliopiston professoreita julkaisi kannanotot, joissa puollettiin perhesuunnittelulakia ja asetuttiin vastustamaan kirkon johdon kannanottoja. Piispat uhkasivat professoreita potkuilla. Tästä toiminnasta kirkon hierarkkia sai osakseen julkisuudessa korvapuusteja, sillä se tulkittiin puuttumiseksi akateemiseen vapauteen. Konservatiinen ja liberaalinen rintama ovat kirkossa nyt vastakkain.

Paljon kysymyksiä on herättänyt myös kirkon sekaantuminen politiikkaan. Kirkko on sanonut edustavansa 80 miljoonaa filippiiniläistä ja vaatinut, että tällä perusteella sitä on kuultava poliittisessa päätöksen teossa. Tämäkin väite kuulostaa kovin omituiselta. Onko kirkko saanut seurakuntalaisiltaan tällaisen valtakirjan, ja mitä sitten tehdään parlamentilla? Kyselytutkimuksista tiedetään, että kolme neljännestä filippiinoista haluaa käyttää ehkäisyvälineitä ja puoltaa sitä koskevaa lakiehdotusta. Katolisten seurakuntalaisten kanta ei ole sama kuin kirkon johdon näkemys. Kannattaisi kuunnella ihmisiä. Ainakin silloin, kun väittää edustavansa heitä.

”Oletteko raskaana, Ma’am?”

Olemme lentoasemalla. Olen lähdössä vaimoni ja aikuisen poikani kanssa lomalle Cebuun. Jonotamme tiskille, jossa luovuttamme matkatavaramme ja saamme lentoliput.  Aikamme odoteltuamme tulee meidän vuoromme ilmoittautua Cebu Pacific Airin virkailijalle. Filippiinavirkailija luo meihin arvioivan katseen ja kysyy ensitöikseen vaimoltani: ”Oletteko raskaana, Ma’am?” Vaimoni on kuin ”puulla päähän lyöty”, eikä osaa vastata mitenkään. Minä kiirehdin sanomaan ”Ei, sikäli kuin minä tiedän.”

Lentokenttävirkailijan kysymys on hämmentävä. Se on yksi niistä kulttuurishokeista, joita olemme Filippiineillä olomme aikana kokeneet. Hoikan vaimoni ulkonäössä ei mikään voinut viitata raskauteen. Myös hänen ikänsä sulki pois raskauden mahdollisuuden melko tarkkaan. Kysymys tuntui hyvin yllättävältä. Suurin syy hämmennykseemme johtui varmaankin siitä, että tuo kysymys ylitti ne rajat, jotka länsimainen ihminen on elämälleen piirtänyt. Eräs tällainen raja koskee naisen raskautta. Se on yksityisasia. Harvapa suomalainen nainen ryhtyy raskaudestaan kertomaan lentokentän jonossa. Raskaaksi tuleminen on intiimi, pariskunnan sukupuolisuhteeseen kuuluva asia. Suomalainen valitsee itse, milloin, missä ja keille tästä kerrotaan. Länsimailla yksityisyyttä varjellaan.

Tässä suhteessa filippiiniläinen kulttuuri poikkeaa omastamme. Filippiineillä ihmiset tekevät usein kysymyksiä, jotka suomalaisesta saattavat tuntua tungettelevilta. Tällaisia asioita ovat ikä ja perhesuhteet. Niitä kysellään milloin missäkin. ihmisiä arvioidaan paljon ulkonäön suhteen, ja nämä arviot sitten myös kerrotaan usein sumeilematta asianomaiselle itselleen. Jos joku on katsojan silmissä kaunis tai komea, sen saa kyllä usein tietää. Jos joku taas on viime näkemältä lihonut, sekin kerrotaan sen enempää ujostelematta tai hienostelematta päin naamaa.

Olen pohtinut paljon sitä, mistä tämä kulttuuriero yksityisyyden suhteen johtuu. Olen yrittänyt ymmärtää filippiiniläisyyttä perheen näkökulmasta. Filippiinot poikkeavat suomalaisista siinä, millaiseksi heidän suhteensa muodostuu omaan lapsuuden perheeseensä, kun he ovat aikuistuneet.  Kun suomalaiset korostavat omaa yksilöllisyyttään, filippiinot taas painottavat yhteenkuuluvuutta lapsuuden perheensä kanssa. Tämä tulee esille esimerkiksi siinä, kuinka helposti aikuiset lapset turvautuvat vanhempiinsa ja kuinka he tukevat taloudellisesti vanhempiaan. Heidän näkökulmansa elämään on yhteisöllinen. Elämän todellisuus jaetaan yhdessä. Yksityisyys ei ole tässä kovin merkittävää, eikä sitä suojata samalla tavoin kuin länsimaissa.

Kun lentoaseman virkailija kysyy asiakkaalta, onko hän raskaana, hän toimii varmaankin periaatteessa niiden ohjeiden mukaan, jotka hänelle on annettu. Lentoyhtiö on todennäköisesti kertonut työntekijöille, että raskaanaolevien äitien hyvinvoinnista on huolehdittava erityisellä tavalla. Tällaista ohjetta ei ehkä annettaisi virkailijoille länsimaisessa lentoyhtiössä, mutta filippiiniläisen yhtiön toimintatapoihin se sopii hyvin. Tämä johtuu siitä, millainen merkitys lapsella on filippiinokulttuurissa. Lapsi tuo perinteisen ajatusmallin mukaan perheeseen toivon, ilon ja vaurauden. Lapsen syntyminen on merkki Jumalan siunauksesta perheelle. Lapsettomuutta taas pidetään kirouksena.

Lapsen siittäminen nähdään usein perinteisessä ajattelussa yliluonnollisen, jumalallisen voiman aikaan saannokseksi. Pariskunnan eroottinen nautinto liitetään siittämisen. Erään ajattelutavan mukaan puolisoiden yhtäaikainen kokemus orgasmista auttaa raskaaksi tulemista. Jos raskaaksi tuleminen on Jumalan työtä, keskenmeno ymmärretään pahuuden valtojen vaikutuksena. Raskaana oleva nainen onkin lähiyhteisön ja samalla koko yhteiskunnan huolenpidon kohteena, jotta pahan vallan hyökkäykset saadaan torjutuksi. Tämän tarinan lentovirkailija oli omalta osaltaan pahaa torjumassa, kun hän pyrki huolehtimaan mahdollisesti raskaana olevasta naisesta. (Jocano, F. Landa: Filipino Social Organization, 2002.)

Monet tämän yhteiskunnan vahvuudet liittyvät siihen ihannointiin, jolla suhtaudutaan lapseen ja lapsen synnyttämiseen, mutta samalla tulevat vastaan myös suuret ongelmat. Filippiinien väestö kasvaa kuin ”pullataikina”. Vuonna 2000 väkimäärä oli 76,5 miljoonaa, mutta vuonna 2010 se oli jo 92,3 miljoonaa, eikä tälle kehitykselle näy loppua. Perheiden koko on yhteydessä köyhyyteen. Mitä köyhempi perhe on, sitä enemmän perheessä on lapsia. Köyhyyden ”suosta” ei päästä nousemaan. Filippiinit ei pysty tarjoamaan riittävästi työtä kansalaisilleen, vaan esimerkiksi suuri osa jopa koulutetuista nuorista joutuu lähtemään ulkomaille töihin pysyäkseen leivässä ja antaakseen tukea vanhemmilleen. Raskaaksi tulemisessa on ”puolensa ja puolensa”.