Kannattaako Filippiineille matkustaa?

Tuttavapiirissämme on herännyt viime aikoina mielenkiintoa Filippiinejä kohtaan. Olen saanut viestejä siitä, että matka Filippiineille on harkinnassa. Saattaa hyvinkin olla, että kysymys on laajemmastakin kiinnostuksen heräämisestä. Viime vuoden tilastot kertovat, että turistien määrä Filippiineillä lisääntyi viidenneksen. Se puhuu huomattavasta kasvusta. Onkin paikallaan keskittyä myös tähän näkökulmaan.

Suomesta ei tietämäni mukaan järjestetä Filippiineille ryhmämatkoja. Tällä seikalla on tietysti huomattava vaikutus siihen, että suomalaisia matkailijoita tapaa ainakin täällä Metro Manilassa harvoin. Tosin on kyllä nähty sellainenkin ilmiö, että Suomen rekisterissä oleva Harley Davidson –motskari kiemurteli autojen lomitse Metro Manilan kehätien EDSA:n ruuhkassa. Harrikkaan oli maalattu myös ajomiehen nimi. Terveisiä vaan Tapsalle: EDSA:n asfaltti on edelleen kuumaa.

Suomesta tänne matkustavan on järjestettävä itse matkansa. Se vaatii pientä ponnistelua ja nettisurffailua, mutta sillä tavoin löytyvät kyllä sekä lennot että majoitukset. Kun takana on jonkun verran matkustelukokemusta maailmalta, niin siltä pohjalta on hyvä ponnistaa. Filippiinoista suuri osa puhuu englantia, kuka huonommin ja kuka paremmin. Aksentti on täällä omanlaisensa. Heikommallakin englannin taidolla täällä kyllä pärjää varsinkin, jos matka- ja majoitustilaukset on tehty etukäteen. Filippiinot ovat myös kärsivällisiä keskustelijoita.

Filippiineillä on paljon tarjottavaa matkailijoille. Kuuluisin matkailuvaltti ovat Visayaksen saariston valkohiekkaiset uimarannat ja niiden kirkkaat ja lämpimät vedet. Monet turistit viettävät lomansa Boholin, Boracayn, Cebun tai Palawanin paratiisirannoilla. Tässä oleva rantakuva on Boholilta. Nämä seudut ovat melkoinen vetonaula myös sukellusta harrastaville. Moni kulkee saarelta toiselle lautoilla tai lentämällä.

Tässä saariston ihailussa Filippiinien pääsaari, Luzon, jää turistien mielissä usein toiselle sijalle. Myös täällä Luzonilla on omat mielenkiintoiset kohteensa. Manilassa tällainen on erityisesti Intramuros, joka on espanjalaisten 1500-luvulla rakentama kaupunginosa. Se on rakennettu espanjalaisten vallanpitoa varten. Sitä kiertäessään voi huomata yhtäkkiä olevansa eurooppalaisen kulttuurin juurilla, vaikka onkin keskellä Kaakkois-Aasiaa. Luzon tarjoaa myös luonnon nähtävyyksiä vaikkapa vuoristoseuduilla. Tässä oleva kuva on otettu Pohjois-Luzonin vuoristosta matkalla kohti Baguion kaupunkia.

Filippiinien hintataso on huokea. Metro Manilassa on useita suuria tavarataloja. Niiden tarjoama valikoima on pyörryttävän suuri. Shoppailijalle on tarjolla kalliita erikoisliikkeitä, mutta myös edullisia ostospaikkoja suurilla valikoimilla. Eräs esimerkki näistä on Makatin tavaratalorypäs, jossa voisi hyvin kulkea vaikka yhden viikon ja vieläkin jäisi paikkoja katsomatta.

Matkaa suunnittelevan mielessä pyörii myös kysymys siitä, kuinka turvallinen maa Filippiinit on. Siihen en osaa antaa yksiselitteistä vastausta. Yhteiskunnalliset erot ovat kasvattaneet täällä rikollisuutta. Kaikki tässä maassa pelkäävät ainakin jossakin määrin joutuvansa rikoksen kohteeksi. Siitä kertoo vartijoiden suuri määrä. Omaan turvallisuuteensa voi kyllä myös itsekin vaikuttaa harkitsemalla, minne milloinkin askeleensa suuntaa ja millä avoin itse käyttäytyy.

25-tuumainen Gloria

Kun presidentti Gloria Arroyo viime kesäkuussa luovutti asemansa uudelle presidentille Noy-Noy Aquinolle, ajateltiin, että hän ei voi tyytyä vallankahvasta luopumiseen, vaan ryhtyy puuhaamaan jotakin, pahimmassa tapauksessa vallankaappausta. Merkkinä vallan tavoittelusta nähtiin se, että hän ryhtyi ehdokkaaksi kongressiin ja tuli sitten valituksikin.

Tällä viikolla sitten on Filippiinien kansalle selvinnyt, mitä Gloria on puuhaillut. Hän on laihduttanut. Uusi hoikka Gloria ilmestyi julkisuuteen erään äskettäin kuolleen julkisuuden henkilön kunniaksi järjestetyssä surunvalittelutilaisuudessa. Lehti kuvasi häntä "päänkääntäjäksi". Kun kuitenkaan kaikille ei näköhavainto ollut riittävän selkeä, Gloria järjesti pienimuotoisen tietoiskun tapahtuneista muutoksista. Gloria kertoi, että hän on laihtunut. Vyötärönlinja on supistunut 6 tuumalla entisestä. Nykyinen päivitetty arvo on 25 tuumaa. Tämä on tapahtunut kasvisdieetin avulla ja ystävän tuella.

Tiedottaessaan kehossaan tapahtuneista muutoksista Gloria osoitti poliitikon tajua siitä, kuinka tiedotusta on hoidettava. On tiedotettava silloin, kun on jotain tiedotettavaa. Muutoin on suu pidettävä kiinni. Kuuden tuuman kavennuksessa on jo kerrottavaa. Neljän tuuman ohennus olisi ollut pelkkää näpertelyä.

Oliko Glorian tiedotustilaisuudessa kuitenkin pieni kauneusvirhe? En tarkoita nyt vyötäröä, vaan tilanteen ympäristöä. Mitähän vainaja mahtoi ajatella asiasta? Koetin sovittaa itseni vainajan asemaan. Jos olisi ollut minun muistotilaisuudestani kysymys, ja Gloria olisi ilmoittanut julkisesti vyötärönsä mitat, en olisi ollut asiasta kovinkaan innostunut. Tämä ajatusleikki kuitenkin ontui, sillä minun muistotilaisuuteeni hän ei olisi tullut johtuen sen vähäisestä julkisuusarvosta.

Kilpasiskoille Glorian tiedotustilaisuus oli isku, jos ei nyt aivan vyön alapuolelle, niin vyötäröön kuitenkin. Gloria tuli niin kuin tavataan sanoa suoraan (Pampangan) puskista mitenkään asiasta varoittamatta. Kukapa olisi arvannut, että hän hikoilee painonsa parissa. Kilpasiskoille on aivan riittävän piinallista avata suurimpien päivälehtien ensimmäinen aukeama, jonka mainoksissa langanlaihat bikinikaunottaret kertovat kuvien kera onnistuneista laihdutusohjelmista. Tämä johtaa varmaankin vain hoikkuuskilpailun kiristymiseen. Voi olla, että köyhillä, riisiä mutustelevilla siskoilla on tässä tekemistä enemmän kuin muilla.

Jos nyt tapaisin tämän uuden hoikan Glorian, onnittelisin häntä tuloksellisesta työskentelystä, mutta samalla saattaisin kertoa hänelle, että ohuempiakin vyötäröitä on. Tällainen ilkeily olisi kuitenkin tarpeetonta, sillä syvällä sisimmässään Gloria tietää tämän. Siksi laihdutus tulee varmaankin vain jatkumaan. Aika näyttää, mitkä ovat seuraavat tiedotukseen tulevat lukemat, ja kuinka kilpasiskot tulevat iskemään takaisin.

Hauska nähdä taas

Lentokenttätaksi ehti tuskin pysähtyä kotitalomme eteen, kun auton ovet jo lennähtivät auki. Ensimmäiseksi kuului lämpimiä tervetulotoivotuksia, ja sitten matkatavaramme lähtivät kulkemaan kuin itsestään kohti aulaa ja hissiä. Olimme saapuneet Salcedo Villageen, kaupunkimaiseen kotikyläämme Makatissa. Viime päivinä olemme saaneet asuintalon henkilökunnalta kuulla monin tavoin olevamme hyvin tervetulleita takaisin. Meille on kerrottu, kuinka meitä on kaivattu. Kuulumiset on vaihdettu. Olemme olleet erityisen huomion kohteena. Eräs esimerkki tästä oli lähikauppamme myyjättären käyttäytyminen. Kun olimme ensi kertaa ostoksilla matkan jälkeen, hän antoi muiden asiakkaiden kuullen arvion sekä vaimoni että minun "seksikkyydestä". Näin meidät ikään kuin asiakkaina ja ihmisinä päivitettiin ja otettiin yhteisöön uudelleen. Filippiiniläiselle on luonteenomaista kyky ottaa toinen ihminen lämpimästi vastaan. Samalla tullaan myös usein niin lähelle, että yksityisyyden raja tulee vastaan. Näin ainakin suomalainen kokee aluksi Filippiineillä ja joutuu pohtimaan sitä, missä tuo raja kulloinkin kulkee.

Olen kirjoittanut blogejani runsaan vuoden verran. Tämä on 33. blogi. Lähdin kirjoittelemaan kokemuksia ja ajatuksia, joita uuden kulttuurin kohtaamisessa on syntynyt. Tavoitteenani on ollut selvitellä omaa päätä kaiken hämmennystä herättävän ja uuden keskellä. Ilokseni ole huomannut, että blogejani luetaan. Kirjoittamani blogit ovat myös lähteneet elämään omaa elämäänsä. Niitä luetaan myös silloin, kun pidän kirjoittamisesta taukoa. Tämäkin on mielenkiintoista. Minulla on myös lukijoita ympäri maailmaa. Yksittäiset lukijat pysyvät nimettöminä, mutta tilastointi kertoo lukijoiden maat ja myös eri blogien saaman suosion. Sähköpostitse saan vähän palautetta. Mutta jotakin voin päätellä siitä, kuinka paljon eri blogeja luetaan. Tässä mielessä yksi on ylitse muiden. Se on "Tervehtimisen iloa", jonka olen julkaissut 4.2.2010.

Olen pohtinut, mitä johtopäätöksiä pitäisi tehdä siitä, että juuri tämä blogi nousee suosion huipulle. Ehkä on niin, että kosketin siinä jotakin sellaista, joka on kipeämpi ja suurempi ongelma ainakin Suomessa kuin on osattu ajatellakaan. Monella saattaa olla naapureita, jotka "mököttävät" vuodesta toiseen. Joku erimielisyys tai riita on jäänyt käsittelemättä, ja sitten kiukku ilmaistaan täydellisellä vaikenemisella. Tapaamista vältellään, ja kun nähdään, kuljetaan pää painuksissa ohi. Naapurustolla on kuitenkin merkitystä viihtymiselle ja hyvinvoinnille.

Arvelen, että on lukuisia työpaikkoja, joissa joku työntekijä ei tervehdi toista. Tervehtimättömyys merkitsee sitä, että nämä työtoverit välttelevät toistensa tapaamista. Heidän keskinäisestä yhteistyöstään ei tule yhtään mitään. Tämä ei ole kuitenkaan vain kahden työntekijän välinen asia. Sillä on vaikutusta muihin työntekijöihin ja koko yhteisöön. Tervehtimättömyys on vamma, joka vaikuttaa kaikkien viihtyvyyteen ja työhön. Sen tähden tässä ei ole kysymys henkilöiden yksityisasiasta. Tähän pitää voida myös puuttua työpaikalla.

Kun ihminen tervehtii toista, hän antaa toiselle paikan omien ihmissuhteidensa piirissä. Siinä on sanoma siitä, että olet minulle merkittävä. Tervehtimättömyys omalla tavallaan riistää toiselta arvon. Siinä on viesti siitä, että olet minulle yhden tekevä tai täysin merkityksetön. Ihmisen oma näkemys arvostaan ja merkityksestään ei pohjautua vain siihen, millä tavoin toiset hänet arvostavat. Mutta toisten antamalla palautteella on aina joko mielialaa nostavaa tai masentavaa merkitystä. Tervehtiminen on välittömän palautteen antamista toiselle.

Kirkossa kuulee aina välillä saarnaa synnistä. Synnin käsite jää kuitenkin usein epäselväksi. Koskahan joku saarnaisi, että tervehtimättä jättäminen on syntiä? Sitä se kyllä on.