Näytetään tekstit, joissa on tunniste palaute. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palaute. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. tammikuuta 2011

Hauska nähdä taas


Lentokenttätaksi ehti tuskin pysähtyä kotitalomme eteen, kun auton ovet jo lennähtivät auki. Ensimmäiseksi kuului lämpimiä tervetulotoivotuksia, ja sitten matkatavaramme lähtivät kulkemaan kuin itsestään kohti aulaa ja hissiä. Olimme saapuneet Salcedo Villageen, kaupunkimaiseen kotikyläämme Makatissa. Viime päivinä olemme saaneet asuintalon henkilökunnalta kuulla monin tavoin olevamme hyvin tervetulleita takaisin. Meille on kerrottu, kuinka meitä on kaivattu. Kuulumiset on vaihdettu. Olemme olleet erityisen huomion kohteena. Eräs esimerkki tästä oli lähikauppamme myyjättären käyttäytyminen. Kun olimme ensi kertaa ostoksilla matkan jälkeen, hän antoi muiden asiakkaiden kuullen arvion sekä vaimoni että minun "seksikkyydestä". Näin meidät ikään kuin asiakkaina ja ihmisinä päivitettiin ja otettiin yhteisöön uudelleen. Filippiiniläiselle on luonteenomaista kyky ottaa toinen ihminen lämpimästi vastaan. Samalla tullaan myös usein niin lähelle, että yksityisyyden raja tulee vastaan. Näin ainakin suomalainen kokee aluksi Filippiineillä ja joutuu pohtimaan sitä, missä tuo raja kulloinkin kulkee.

Olen kirjoittanut blogejani runsaan vuoden verran. Tämä on 33. blogi. Lähdin kirjoittelemaan kokemuksia ja ajatuksia, joita uuden kulttuurin kohtaamisessa on syntynyt. Tavoitteenani on ollut selvitellä omaa päätä kaiken hämmennystä herättävän ja uuden keskellä. Ilokseni ole huomannut, että blogejani luetaan. Kirjoittamani blogit ovat myös lähteneet elämään omaa elämäänsä. Niitä luetaan myös silloin, kun pidän kirjoittamisesta taukoa. Tämäkin on mielenkiintoista. Minulla on myös lukijoita ympäri maailmaa. Yksittäiset lukijat pysyvät nimettöminä, mutta tilastointi kertoo lukijoiden maat ja myös eri blogien saaman suosion. Sähköpostitse saan vähän palautetta. Mutta jotakin voin päätellä siitä, kuinka paljon eri blogeja luetaan. Tässä mielessä yksi on ylitse muiden. Se on "Tervehtimisen iloa", jonka olen julkaissut 4.2.2010.

Olen pohtinut, mitä johtopäätöksiä pitäisi tehdä siitä, että juuri tämä blogi nousee suosion huipulle. Ehkä on niin, että kosketin siinä jotakin sellaista, joka on kipeämpi ja suurempi ongelma ainakin Suomessa kuin on osattu ajatellakaan. Monella saattaa olla naapureita, jotka "mököttävät" vuodesta toiseen. Joku erimielisyys tai riita on jäänyt käsittelemättä, ja sitten kiukku ilmaistaan täydellisellä vaikenemisella. Tapaamista vältellään, ja kun nähdään, kuljetaan pää painuksissa ohi. Naapurustolla on kuitenkin merkitystä viihtymiselle ja hyvinvoinnille.

Arvelen, että on lukuisia työpaikkoja, joissa joku työntekijä ei tervehdi toista. Tervehtimättömyys merkitsee sitä, että nämä työtoverit välttelevät toistensa tapaamista. Heidän keskinäisestä yhteistyöstään ei tule yhtään mitään. Tämä ei ole kuitenkaan vain kahden työntekijän välinen asia. Sillä on vaikutusta muihin työntekijöihin ja koko yhteisöön. Tervehtimättömyys on vamma, joka vaikuttaa kaikkien viihtyvyyteen ja työhön. Sen tähden tässä ei ole kysymys henkilöiden yksityisasiasta. Tähän pitää voida myös puuttua työpaikalla.

Kun ihminen tervehtii toista, hän antaa toiselle paikan omien ihmissuhteidensa piirissä. Siinä on sanoma siitä, että olet minulle merkittävä. Tervehtimättömyys omalla tavallaan riistää toiselta arvon. Siinä on viesti siitä, että olet minulle yhden tekevä tai täysin merkityksetön. Ihmisen oma näkemys arvostaan ja merkityksestään ei pohjautua vain siihen, millä tavoin toiset hänet arvostavat. Mutta toisten antamalla palautteella on aina joko mielialaa nostavaa tai masentavaa merkitystä. Tervehtiminen on välittömän palautteen antamista toiselle.

Kirkossa kuulee aina välillä saarnaa synnistä. Synnin käsite jää kuitenkin usein epäselväksi. Koskahan joku saarnaisi, että tervehtimättä jättäminen on syntiä? Sitä se kyllä on.


lauantai 30. lokakuuta 2010

Sikareita vartijoille

Olen ottanut tavakseni puolen vuoden välein kiittää Salcedo Villagessa sijaitsevan asuintalomme (condominium) henkilökuntaa pienellä huomionosoituksella. Tarjoan sikareita turvallisuuspäällikölle, vartijoille, aulahenkilökunnalle, siivoojille ja huoltomiehille. Kuljeskelen talossa filippiiniläisiä sikareita sisältävän rasian kanssa ja tarjoilen niitä vastaan tuleville henkilökunnan jäsenille. Samalla kiitän heitä palveluista, joita olemme viime kuukausien aikana heiltä saaneet. Kerron myös Suomen "lomastamme" ja tällä kertaa myös joulun vietostamme sekä paluustamme takaisin Filippiineille.

Sir:in sikarikierroksesta on tullut perinne. Kaikki tietävät pelin säännöt. Sikareita on tarjolla kaksi nuppia kohti. Enempää ei kukaan pyri ottamaan, mutta kaksi kuuluu asiaan. On oikeastaan kysymys varsin pienestä asiasta. Tässä halpojen, mutta hyvien sikarien maassa, sillä ei ole kovin suurta taloudellista merkitystä minulle. Aikaani käytän tähän puuhaan n. tunnin kerrallaan. Mutta minusta näyttää siltä, että tällä pienellä huomion osoituksella on suuri merkitys. Ehkä se tulkitaan osoitukseksi siitä, että arvostan heidän jokapäiväistä työtään. Vastauksen saan ystävällisesti hymyilevistä kasvoista, huomaavaisesta palvelusta ja pienistä keskustelutuokioista.

Kun lenkkeilen Makati Cityn kaduilla, minut pysäyttää silloin tällöin joku aivan vieras filippiino, joka haluaa sanoa minulle jotakin. Täysin tuntematon vartija on joskus kertonut seuranneensa minun lenkkeilyäni. Sitten hän on alkanut ihmetellä ikäisekseni hyvää fyysistä kuntoani. Joku mies on kadun vilinässä huikannut minulle, että minun espanjalaistyylinen hattuni on upea. Katukeittiölle pysähtyessäni joku filippiina tyttö saattaa sanoa, että oletpa sinä komea mies. Tämän runsaan vuoden aikana, jonka olen asunut Filippiineillä, olen kuullut suoraa ja avointa palautetta pukeutumisestani ja ulkomuodostani ennen kuulemattomalla tavalla. En ole kokenut, että se olisi yksityisyyttäni loukannut. Pikemminkin se on vahvistanut minun itsetuntoani.

Kun saavuimme taas Suomeen, korviini tarttui televisio-ohjelmasta johtamiseen liittyvä ajatus. Eräs työelämän asiantuntija sanoi, että Suomessa johdetaan työprosesseja, mutta työntekijät jäävät syrjään. Suomalaiset johtajat eivät osaa johtaa työntekijöitä, koska he eivät osaa antaa palautetta työntekijöilleen. Näin työntekijöiden kehitystä ei tueta. Työtä pyritään johtamaan työntekijöiden ohi.

On hyvä, että Suomen kouluihin suunnitellaan draaman opetusta, sillä itsensä ilmaisemisen ja toiselle palautteen antamisen kyvyssä on meidän heikko kohtamme. Tätä voi oppia myös muista kulttuureista, esimerkiksi Filippiineiltä.