Olen ottanut tavakseni puolen vuoden välein kiittää Salcedo Villagessa sijaitsevan asuintalomme (condominium) henkilökuntaa pienellä huomionosoituksella. Tarjoan sikareita turvallisuuspäällikölle, vartijoille, aulahenkilökunnalle, siivoojille ja huoltomiehille. Kuljeskelen talossa filippiiniläisiä sikareita sisältävän rasian kanssa ja tarjoilen niitä vastaan tuleville henkilökunnan jäsenille. Samalla kiitän heitä palveluista, joita olemme viime kuukausien aikana heiltä saaneet. Kerron myös Suomen "lomastamme" ja tällä kertaa myös joulun vietostamme sekä paluustamme takaisin Filippiineille.
Sir:in sikarikierroksesta on tullut perinne. Kaikki tietävät pelin säännöt. Sikareita on tarjolla kaksi nuppia kohti. Enempää ei kukaan pyri ottamaan, mutta kaksi kuuluu asiaan. On oikeastaan kysymys varsin pienestä asiasta. Tässä halpojen, mutta hyvien sikarien maassa, sillä ei ole kovin suurta taloudellista merkitystä minulle. Aikaani käytän tähän puuhaan n. tunnin kerrallaan. Mutta minusta näyttää siltä, että tällä pienellä huomion osoituksella on suuri merkitys. Ehkä se tulkitaan osoitukseksi siitä, että arvostan heidän jokapäiväistä työtään. Vastauksen saan ystävällisesti hymyilevistä kasvoista, huomaavaisesta palvelusta ja pienistä keskustelutuokioista.
Kun lenkkeilen Makati Cityn kaduilla, minut pysäyttää silloin tällöin joku aivan vieras filippiino, joka haluaa sanoa minulle jotakin. Täysin tuntematon vartija on joskus kertonut seuranneensa minun lenkkeilyäni. Sitten hän on alkanut ihmetellä ikäisekseni hyvää fyysistä kuntoani. Joku mies on kadun vilinässä huikannut minulle, että minun espanjalaistyylinen hattuni on upea. Katukeittiölle pysähtyessäni joku filippiina tyttö saattaa sanoa, että oletpa sinä komea mies. Tämän runsaan vuoden aikana, jonka olen asunut Filippiineillä, olen kuullut suoraa ja avointa palautetta pukeutumisestani ja ulkomuodostani ennen kuulemattomalla tavalla. En ole kokenut, että se olisi yksityisyyttäni loukannut. Pikemminkin se on vahvistanut minun itsetuntoani.
Kun saavuimme taas Suomeen, korviini tarttui televisio-ohjelmasta johtamiseen liittyvä ajatus. Eräs työelämän asiantuntija sanoi, että Suomessa johdetaan työprosesseja, mutta työntekijät jäävät syrjään. Suomalaiset johtajat eivät osaa johtaa työntekijöitä, koska he eivät osaa antaa palautetta työntekijöilleen. Näin työntekijöiden kehitystä ei tueta. Työtä pyritään johtamaan työntekijöiden ohi.
On hyvä, että Suomen kouluihin suunnitellaan draaman opetusta, sillä itsensä ilmaisemisen ja toiselle palautteen antamisen kyvyssä on meidän heikko kohtamme. Tätä voi oppia myös muista kulttuureista, esimerkiksi Filippiineiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti