Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehittyvät maat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kehittyvät maat. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. tammikuuta 2014

Kardinaalin nimitys oli paavin tunnutus Filippiineille

Paavi Franciskus  viime sunnuntaina nimitti 19 uutta kardinaalia. Heidän joukossaan oli Cotabaton arkkipiispa Orlando Quevedo Filippiineiltä. Paavin nimityspolitiikka poikkeaa huomattavasti hänen edeltäjänsä linjasta  ”epäeurooppalaisuutensa” tähden.  Kun paavi  Benedictus nimitti kardinaaleja kaksi vuotta sitten.  yli puolet uusista kardinaaleista tuli Euroopasta. Paavi Fransicus on nyt tehnyt käännöksen kohti kehittyvien maiden kirkkoja. Hänen nimityskierroksellaan yli puolet äänioikeutetuista (alle 80-vuotiaista) kardinaaleista tuli Euroopan ulkopuolelta

Arkkipiispa Quevedon nimitys kardinaaliksi sopii hyvin tähän linjaan. Filippiineillä on koettu, että paikallinen kirkko ei ole saanut Rooman kirkon hierarkkiassa sitä asemaa, joka sille kuuluisi kirkollisen elämän näkökulmasta. Filippiinien katoliseen kirkkoon kuuluu n. 80 milj. jäsentä. Osallistuminen on aktiivista ja kirkolla on paljon valtaa myös yhteiskunnassa. Filippiinien kirkkoa on kutsuttu katolisen kirkon ”linnakkeeksi”  Kaakkois-Aasiassa.  Tästä huolimatta Filippiinien kirkko on jäänyt maailmanlaajassa äitikirkossa ”sivuraiteelle”.

Tästä osoituksena on pidetty sitä, että Filippiinien kirkolla on ollut kardinaalien kollegiossa vain yksi  paavin vaalissa äänikelpoinen edustaja, Manilan arkkipiispa Tagle (vuodesta 2012). Kardinaalikollegioon kuuluvat myös  Cebun arkkipiispa ja Manilan emeritusarkkipiispa, mutta heillä ei ole enää äänioikeutta ikänsä (yli 80 v.) vuoksi.  Arkkipiispa Quevedon nimitys kardinaaliksi korjaa ainakin toistaiseksi tämän puutteen, sillä hän  74-vuotias.

Arkkipiispa Quevedoa pidetään Filippiineillä henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan varsin pätevänä kardinaaliksi. Kollegat arvostavat hänet korkealle ja häntä kuvataan ”älyn jättiläisenä”.  Henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi nimityksellä on varmasti ollut myös kirkkopoliittisia ja alueellisia perusteita. Mindanaolla sijaitseva Cotabaton arkkihiippakunta saa tässä kardinaalinimityksessä  paavillisen tunnustuksen.  Tavallaan tunnustus koskee kaikkia Mindanaon katolisia kristittyjä.

Etelä-Filippiineillä sijaitseva  Cotabaton arkkihiippakunta elää monella tavoin haasteellisessa tilanteessa. Suurin haaste on lähituntumassa elävä islam-yhteisö. Cotabato sijaitsee Muslimien Autonomisen  Alueen rajanaapurina. Cotabaton alueella enemmistö asukkaista on roomalais-katolisia, mutta islam-yhteisö on pitänyt siellä ylivaltaa vuosisatojen ajan.  Kulttuurierot Filippiinien pohjoisten maakuntien kanssa ovat merkittäviä. Tämä näkyy jo kielessä. Cotabatossa puhutaan ilongoa eikä tagaloa kuten Luzonilla, eikä kysymys ole murteesta vaan eri kielestä.

Kardinaalinimityksen voi nähdä eräänlaisena kirkon aseman lujittamisena Mindanaolla ja tunnustuksena vaikeissa olosuhteissa eläville kristityille. Se nostaa myös Cotabaton Cebun ja Manilan rinnalle kirkollisena keskuksena.  Manilan arkkipiispa on perinteisesti nimitetty kardinaaliksi. Se on ymmärrettävää, kun  Manila on ollut  espanjalaisten valtakaudelta lähtien vuosisatojen ajan hallinnollisena  keskuksena. Cebun arkkipiispan nimittäminen kardinaaliksi on myös luonnollista historian näkökulmasta. Kristinusko saapui Filippiineillä ensimmäiseksi juuri Cebuun. Cebu on myös filippiiniläisille tärkeän Santo Niño –kultin keskus.  Nyt Cotabato on korotettu kirkollisesti näiden kahden uskonnollisen keskuksen rinnalle. Sillä on monitahoinen merkitys Mindanaolla.

Kardinaalinimitys heijastaa paavi Franciskuksen halua ja kykyä ymmärtää Filippiinien katolisen kirkon monimuotoista tilannetta.  Samalla nimitykset kääntävät katolista kirkkoa pois eurooppakeskeisyydestä kohti kehittyvien maiden kirkkoja.


tiistai 12. helmikuuta 2013

Ehdokas paaviksi Filippiineiltä


Filippiineillä tieto paavin erosta on otettu järkyttyneenä vastaan. Kerrotaan, että Filippiinien entinen Vatikaanin suurlähettiläs oli eilen jopa puhjennut itkuun paavin eroa koskevassa TV-haastattelussa. Mitään tällaista ei Vatikaanista osattu odottaa. Mutta kun ensishokista on selvitty, esiin on noussut toive siitä, että uudeksi paaviksi valittaisiin vihdoinkin filippiino. Tämä toive sai uutta vauhtia jo runsas vuosi sitten, kun Manilan arkkipiispaksi valittiin piispa Luis Antonio Tagle (54) Cavitesta. Perinteisen käytännön mukaan paavi on nimittänyt Filippiineille kaksi kardinaalia. Kardinaalin arvon ovat saaneet Cebun  ja Manilan arkkipiispat. Myös Tagle nimitettiin kardinaaliksi.

Filippiinojen toiveita Taglen valinnasta paaviksi nostavat erityisesti hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa. Häntä pidetään nousevana tähtenä.  Nuoresta iästään huolimatta Antonio Tagle on ehtinyt toimia Metro Manilan etelärajalla sijaitsevan Imuksen hiippakunnan piispana jo kymmenen vuotta. Suoritettuaan papin tutkintonsa (1982) jesuiittajärjestön pappisseminaarissa hänet nimitettiin hiippakunnan pappisseminaarin opettajaksi ja myöhemmin myös rehtoriksi.  Hän toimi myös seurakuntapapin tehtävissä. Muutaman vuoden kuluttua hänet lähetettiin Yhdysvaltoihin, Washingtonissa sijaitsevaan katoliseen yliopistoon (Catholic University of America), jossa hän väitteli teologian tohtoriksi vuonna 1991. Piispa Taglella on ollut merkittäviä luottamustehtäviä sekä kotimaan kirkossa että Vatikaanissa. Piispa Tagle on ollut varsin arvostettu ja suosittu puhuja. Hänellä on erinomainen esiintymiskyky. Hän on toiminut uskonnollisten ohjelmien juontajana televisiossa. Hän on myös taitava ja aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Seurakuntalaiset seuraavat häntä Twitterissä, Facebookissa ja YouTubessa. Hän on myös tässä suhteessa ajan tasalla.

Lehtihaastatteluissa Tagle on antanut itsestään harkitsevan ja maltillisen vaikutelman. Ristiriitatilanteissa hän korostaa avoimen keskustelun merkitystä. Hän antaa myös tukensa presidentti Aquinon korruption vastaiselle ohjelmalle.  Kardinaali painottaa kirkon tehtävää köyhyyden lievittämisessä. Tagle on toiminut maltillisesti perhesuunnittelulakia koskevissa ristiriidoissa. Tätä lakia vastustaessaan osa piispoista sotkeentui politiikkaan kyynärpäitään myöten.  Ehkäisyvälineiden jakamisesta ja seksikasvatuksen antamisesta koulussa tuli kovasti mieliä kiihdyttänyt kysymys. Kardinaali Tagle otti etäisyyttä tähän menoon, vaikka pitäytyikin kirkon kantaan.

Ihmisenä kardinaali ”Chito”, kuten häntä lempinimellä kutsutaan, on mutkaton ja huumorintajuinen. Häntä pidetään tavallisena ja nöyränä ihmisenä. Esimerkkinä on mainittu se, että hänellä on ollut piispanakin tapana käyttää kulkemiseen julkisia kulkuvälineitä. Se on paljon se, kun ottaa huomioon Metro Manilan bussien ja jeepnijen tason.

Tagle korostaa sitä, kuinka tärkeätä on omien rajojen ja mahdollisuuksien tunnistaminen arkkipiispan viran hoidossa. Hän toivoo voivansa kehittyä edelleen sillä tavoin, että olisi ”yksinkertaisempi, uskottavampi, inhimillisempi ja helpommin lähestyttävä”. Kardinaali Chitolla on toivon mukaan myös terveyttä ja elinvoimaisuutta moniksi vuosiksi. Kirkko on saanut hänestä karismaattisen johtajan. Kaikki ne henkilöön liittyvät edellytykset, joita vaaditaan kirkon korkeimpaan virkaan, näyttäisivät olevan kohdallaan.

Filippiineillä Taglen valintaa paaviksi on perusteltu alueellisilla näkökohdilla. Olisi aika saada paavi Aasiasta. Eurooppalaiset ovat pitäneet valta-asemia katolisessa kirkossa. Mutta kirkon elämän painopiste on ollut siirtymässä kehittyviin maihin. Kun uskonnollisuus länsimaissa on ohentunut, ja kirkkojen toiminta on kituliasta, voisi olla perusteltua jakaa myös vastuuta ja valtaa uudella tavalla. Filippiineillä ajatellaan, että kirkossa tarvittaisiin kehittyvien maiden hengellisyydestä nousevaa näkökulmaa. Filippiinojen voimakas katolinen uskonnollisuus voi olla eräs taustavoima paavin valinnassa.

Uuden paavin valinnan suorittaa kollegio, joka koostuu alle 80-vuotiaista kardinaaleista (N=118). Heistä yli puolet (N=62) on Euroopasta. Kaikkiaan länsimaiden edustajia on kaksi kolmasosaa (N=77). Melkein neljännes (N=28) kardinaaleista on italialaisia. Kehittyvien maiden kardinaalien suurin (N=19) ryhmä on Väli-Amerikan maista. Afrikasta ja Aasiasta kardinaaleja on yhtä paljon (N=11). Alueellisesta näkökulmasta katsoen valta kollegiossa on europpappalaisilla, erityisesti italialaisilla kardinaaleilla. Tässä valossa kehittyvien maiden toiveet uuden paavin valinnasta eivät näytä kovin lupaavilta.

On mielenkiintoista nähdä, nouseeko kardinaali Luis Antonio Taglen nimi esiin uuden paavin valintaa koskevassa keskustelussa. Tuleeko hänestä peräti vaalin musta hevonen vai joutuuko hän odottamaan vielä myöhempää vaalikierrosta?

Sunday Inquirer Magazine, January 2012