Filippiineillä tieto paavin erosta on otettu järkyttyneenä
vastaan. Kerrotaan, että Filippiinien entinen Vatikaanin suurlähettiläs oli
eilen jopa puhjennut itkuun paavin eroa koskevassa TV-haastattelussa. Mitään tällaista
ei Vatikaanista osattu odottaa. Mutta kun ensishokista on selvitty, esiin on
noussut toive siitä, että uudeksi paaviksi valittaisiin vihdoinkin filippiino. Tämä
toive sai uutta vauhtia jo runsas vuosi sitten, kun Manilan arkkipiispaksi
valittiin piispa Luis Antonio Tagle (54) Cavitesta. Perinteisen käytännön
mukaan paavi on nimittänyt Filippiineille kaksi kardinaalia. Kardinaalin arvon
ovat saaneet Cebun ja Manilan
arkkipiispat. Myös Tagle nimitettiin kardinaaliksi.
Filippiinojen toiveita Taglen valinnasta paaviksi nostavat
erityisesti hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa. Häntä pidetään nousevana
tähtenä. Nuoresta iästään huolimatta
Antonio Tagle on ehtinyt toimia Metro Manilan etelärajalla sijaitsevan Imuksen
hiippakunnan piispana jo kymmenen vuotta. Suoritettuaan papin tutkintonsa (1982)
jesuiittajärjestön pappisseminaarissa hänet nimitettiin hiippakunnan
pappisseminaarin opettajaksi ja myöhemmin myös rehtoriksi. Hän toimi myös seurakuntapapin tehtävissä. Muutaman
vuoden kuluttua hänet lähetettiin Yhdysvaltoihin, Washingtonissa sijaitsevaan katoliseen
yliopistoon (Catholic University of America), jossa hän väitteli teologian
tohtoriksi vuonna 1991. Piispa Taglella on ollut merkittäviä luottamustehtäviä
sekä kotimaan kirkossa että Vatikaanissa. Piispa Tagle on ollut varsin
arvostettu ja suosittu puhuja. Hänellä on erinomainen esiintymiskyky. Hän on
toiminut uskonnollisten ohjelmien juontajana televisiossa. Hän on myös taitava ja
aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Seurakuntalaiset seuraavat häntä
Twitterissä, Facebookissa ja YouTubessa. Hän on myös tässä suhteessa ajan
tasalla.
Lehtihaastatteluissa Tagle on antanut itsestään harkitsevan
ja maltillisen vaikutelman. Ristiriitatilanteissa hän korostaa avoimen
keskustelun merkitystä. Hän antaa myös tukensa presidentti Aquinon korruption
vastaiselle ohjelmalle. Kardinaali
painottaa kirkon tehtävää köyhyyden lievittämisessä. Tagle on toiminut
maltillisesti perhesuunnittelulakia koskevissa ristiriidoissa. Tätä lakia
vastustaessaan osa piispoista sotkeentui politiikkaan kyynärpäitään
myöten. Ehkäisyvälineiden jakamisesta ja
seksikasvatuksen antamisesta koulussa tuli kovasti mieliä kiihdyttänyt kysymys.
Kardinaali Tagle otti etäisyyttä tähän menoon, vaikka pitäytyikin kirkon
kantaan.
Ihmisenä kardinaali ”Chito”, kuten häntä lempinimellä
kutsutaan, on mutkaton ja huumorintajuinen. Häntä pidetään tavallisena ja
nöyränä ihmisenä. Esimerkkinä on mainittu se, että hänellä on ollut piispanakin
tapana käyttää kulkemiseen julkisia kulkuvälineitä. Se on paljon se, kun ottaa
huomioon Metro Manilan bussien ja jeepnijen tason.
Tagle korostaa sitä, kuinka tärkeätä on omien rajojen ja
mahdollisuuksien tunnistaminen arkkipiispan viran hoidossa. Hän toivoo voivansa
kehittyä edelleen sillä tavoin, että olisi ”yksinkertaisempi, uskottavampi,
inhimillisempi ja helpommin lähestyttävä”. Kardinaali Chitolla on toivon mukaan
myös terveyttä ja elinvoimaisuutta moniksi vuosiksi. Kirkko on saanut hänestä
karismaattisen johtajan. Kaikki ne henkilöön liittyvät edellytykset, joita
vaaditaan kirkon korkeimpaan virkaan, näyttäisivät olevan kohdallaan.
Filippiineillä Taglen valintaa paaviksi on perusteltu alueellisilla
näkökohdilla. Olisi aika saada paavi Aasiasta. Eurooppalaiset ovat pitäneet
valta-asemia katolisessa kirkossa. Mutta kirkon elämän painopiste on ollut
siirtymässä kehittyviin maihin. Kun uskonnollisuus länsimaissa on ohentunut, ja
kirkkojen toiminta on kituliasta, voisi olla perusteltua jakaa myös vastuuta ja
valtaa uudella tavalla. Filippiineillä ajatellaan, että kirkossa tarvittaisiin
kehittyvien maiden hengellisyydestä nousevaa näkökulmaa. Filippiinojen voimakas
katolinen uskonnollisuus voi olla eräs taustavoima paavin valinnassa.
Uuden paavin valinnan suorittaa kollegio, joka koostuu alle
80-vuotiaista kardinaaleista (N=118). Heistä yli puolet (N=62) on Euroopasta. Kaikkiaan
länsimaiden edustajia on kaksi kolmasosaa (N=77). Melkein neljännes (N=28)
kardinaaleista on italialaisia. Kehittyvien maiden kardinaalien suurin (N=19)
ryhmä on Väli-Amerikan maista. Afrikasta ja Aasiasta kardinaaleja on yhtä
paljon (N=11). Alueellisesta näkökulmasta katsoen valta kollegiossa on europpappalaisilla,
erityisesti italialaisilla kardinaaleilla. Tässä valossa kehittyvien maiden
toiveet uuden paavin valinnasta eivät näytä kovin lupaavilta.
On mielenkiintoista nähdä, nouseeko kardinaali Luis Antonio
Taglen nimi esiin uuden paavin valintaa koskevassa keskustelussa. Tuleeko
hänestä peräti vaalin musta hevonen vai joutuuko hän odottamaan vielä myöhempää
vaalikierrosta?
Sunday
Inquirer Magazine, January 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti