Kirkkovuoden taite paastonaikaan näkyi ja tuntui eilen Makatissa. Oli tuhkakeskiviikko. Sain vihiä siitä, että toimistorakennuksissa kokoonnuttiin tuhkakeskiviikon messuun yhteisissä tiloissa. Päätin lähteä mukaan. Hivuttauduin kamerani kanssa erääseen hyvin suuren "toimistohotelliin". Kysymyksessä on eräänlainen yrityskeskus, joka vuokraa tiloja useille eri aloilla toimiville yrityksille. Tämä toimistohotelli on valtava, kymmeniä kerroksia käsittävä tornitalo. Keskus tarjoaa yritykselle tilat ja monipuoliset palvelut. Lounasaikaan työntekijät voivat käyttää hyväkseen laajaa ravintoloiden valikoimaa. Eräs yrityskeskuksen yhteisistä tiloista on suuri aula. Tuhkakeskiviikkona työntekijäjoukko oli kokoontunut sinne paastonajan aloittavaan messuun.
Silmäni revähtivät, kun pääsin aulan takaosaan. Valtava, avara tila oli keskellä päivää tupaten täynnä ihmisiä. Vain osa väestä sai istumapaikat. Suurin osa oli seisomassa. Olin hämmästynyt väen paljoudesta. Sitten ihmettelin sitä, millaisia ihmisiä osanottajat olivat. Seurakunta koostui pääasiassa nuorista aikuisista, työntekijöistä, joilla ei voinut olla vielä kovinkaan pitkä työura takanaan. Nämä ihmiset olivat valmiit käyttämään lounastaukonsa jumalanpalvelukseen. Kirkko oli tullut sinne, missä he tekivät työtään. Aulasta tehtiin kirkko rakentamalla alttaripöytä isojen ikkunoiden eteen.
Messu kulki katolisen jumalanpalveluksen järjestyksen mukaan. Messun toimitti isä Gerudo, maallikoihin kuuluvan kirkkoisännän ja alttaripoikien avustamana. Seurakuntalaiset kävivät ensin ehtoollisella, jonka isä Gerudo ja kirkkoisäntä jakoivat yhteistoimin. Lopuksi osallistujat kävivät vielä hakemassa tuhkalla tehdyn ristinmerkin otsaansa. Saatuaan merkin otsaansa kukin poistui omiin töihinsä. Messun jälkeen jäin miettimään sen tunnelmaa. Suomalaisen näkökulmasta se tuntui valoisalta, varsinkin kun ottaa huomioon sen, että oltiin aloittamassa paastonaikaa. Tähän vaikutti varmasti musiikin iloinen luonne. Kitaralla säestetyt laulut olivat mukaansa tempaavia.
Messun päätyttyä kävin tervehtimässä isä Gerudoa. Kerroin hänelle olevani suomalainen, luterilainen pappi, joka on eläkkeellä ja asuu Makatissa. Isä Gerudo puolestaan kertoi olevansa Queson Cityssä sijaitsevan seurakunnan pappi, mutta käyvänsä joskus myös Makatissa papin tehtävissä. Hän ilmaisi ihmettelynsä siitä, että olin ollut eläkkeellä jo kaksi vuotta. Keskustelumme oli veljellinen ja ekumeeninen. Kulkiessani kotia kohti vastaani tuli jatkuvasti ihmisiä, joiden otsassa oli tuhkaristi. Se näytti olevan osa tuhkakeskiviikon kulttuuria. Hyvin monessa toimistotornissa oli pidetty tuhkakeskiviikon messu yhtä hyvällä yleisömenestyksellä.
Messun jälkeen jäin pohtimaan sitä luonnollisuutta, jolla kirkko oli astunut osaksi työyhteisön kulttuuria. Messuun osallistuminen oli osa tavaksi tullutta työntekijöiden elämää. Eniten mietin seurakuntalaisten ikärakennetta. Suurin osa heistä kuului juuri siihen ikäryhmään, joka Suomessa näyttää vierastavan eniten kirkkoa ja helpoimmin luopuvan sen jäsenyydestä. Toisin asiat ovat Filippiineillä. Nuoret aikuiset ovat monin tavoin uskonnollisia. En tiedä vastausta siihen kysymykseen, mistä tämä ero johtuu. Mutta sen tiedän, että nuorten aikuisten vieraantuminen kirkosta ei ole välttämättömyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti