Kuulimme filippiinoystäviltämme, että Tagaytayn vuoristossa vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä Manilasta etelään sijaitsee mielenkiintoinen näköalapaikka. Meille suositeltiin erityisesti kiipeämistä vuorelle, jolle on annettu nimi People`s Park in the Sky. Suuntasimme vierailulla olevien suomalaisystäviemme kanssa auton nokan kohti taivaita ja siellä sijaitsevaa kansan puistoa. Alkumatka sujui vauhdikkaasti, kun ajoimme etelään kulkevaa Sky-waytä pitkin siihen saakka, kunnes tämä autoilijan taivas yhtäkkiä päättyi keskelle yhtä Metro Manilan tiheästi asutuista, suttuisista esikaupungeista ilman pienintäkään viittaa etelään kulkevalle pikatielle. Mutta kyllähän kysymällä tie löytyi. Viimeiset kilometrit kiemurtelimme mutkaisella vuoristotiellä. Loppupäässä kansan puisto löytyi sitten jo helposti.
Kipusimme jalkapatikassa viimeisen nousun. Kansan puisto sijaitsee ylhäällä vuorella, josta aukenee todella taivaalliset maisemat vuoriston yli. Ainutlaatuisimmalta tuntui näkymä vuoriston alapuolella sijaitsevalle sumuiselle Taal-järvelle ja sen keskellä olevalle tulivuorelle. Suurkaupungin asukkaalle avara vuoristomaisema tuntui helpottavalta ja rauhoittavalta. Tulivuori näytti satumaiselta kelluessaan sumussa järven keskellä. Nousu vuoristoon merkitsi myös ilman lämpötilassa muutaman asteen pudotusta. Sekin teki olon kevyeksi.
Kaiken tämän kauniin keskellä olo oli kuitenkin hämmentynyt. Se johtui siitä, että rakennukset vuoren huipulla hyppäsivät silmille. Kauniin maiseman keskellä on rujo, keskeneräiseksi jäänyt betonirakennelma. Rappeutumaan jäänyt talon runko on kuin luuranko, joka on eksynyt haudasta puutarhaan. Rakennelmalla on oma tarinansa, joka liittyy Filippiinien historiaan. Kansan puisto sijaitsee paikalla, jonka kaksi vuosikymmentä valtaa pitänyt diktaattori Ferdinand Marcos oli kahminut itselleen. Diktaattorit ovat mieltyneitä paikkoihin, jotka sijaitsevat kaiken muun yläpuolella. Tänne Marcos oli aloittanut 80-luvulla oman paratiisinsa rakentamisen. Tähän sisältyi mahtava betonirakenteinen huvila. Tästä monikerroksisesta talosta piti olla näkymät vailla vertaa. Saman tien aloitettiin myös piha-alueen rakentaminen. Sinne oli rakenteilla ulkoilmateatteri antiikin tyyliin suunniteltuine pylväineen.
Rakennustyö pysähtyi kuitenkin yllättäen kuin seinään. Kansa nousi Marcoksen hallintoa vastaan ja pani hänet viralta. Täällä Filippiineillä on viime viikkoina juhlittu tämän kansan vallankumoukseksi kutsutun kapinan 25-vuotismuistoa. Kansan kapinan syynä oli diktaattorin hirmuvalta. Siihen sisältyi vaalipetoksia, lahjontaa ja arviolta n. 10.000 ihmiseen kohdistuneita räikeitä ihmisoikeuden loukkauksia. Marcoksen valtaa vastustaneita tuomittiin vankilaan ja teloitettiin ilman kunnollisia oikeudenkäyntejä. Kun vielä opposition kärkihahmo Ninoy Aquino ammuttiin, kansan mitta alkoi olla täynnä. Vallankumouksen tapahtumat kärjistyivät, kun Marcos komensi joukkonsa hyökkäämään kapinallisten joukkoja vastaan. Näyttämönä oli Metro Manilaa halkova kehätie, Edsa. Kansalaiset asettuivat joukkojen väliin eläväksi muuriksi. Etunenässä olivat rukousnauhojaan sormeilevat nunnat, jotka kardinaali Sin oli lähettänyt paikalle. Marcoksen joukot eivät pystyneet avaamaan tulta filippiino- veljiään ja sisariaan vastaan. Siihen sortui Marcoksen valta. Filippiinot ovat ylpeitä tästä verettömästä vallankumouksesta.
Vallan vaihdon jälkeen valtion varoille löytyi muuta käyttöä kuin hallitsijan kesähuvilan rakentaminen, ja työt pysähtyivät. Kansa otti Marcoksen huvilan käyttöönsä sellaisena, kuin se oli tuolloin vuonna 1986. Keskeneräisestä rakennelmasta tuli vallankumouksen muistomerkki, ja paikka sai kansan nousua kuvaavan nimen. Kansan puistosta on tullut suosittu piknik-retkien kohde. Omalla tavallaan se kuvaa myös demokratian merkitystä. Paikka, jonka piti olla suljettu ja suojeltu vain valikoituja ihmisiä varten, on nyt avoin kaikelle kansalle. Ainoa uusi rakennelma kansanpuistossa on pieni pyhäkkö. Se kertonee siitä, mistä kansa saa voiman arkeensa.
Rapistuva talon betonirunko kuvaa myös omalla tavallaan maan demokratian tilaa. Kansan kapina oli välttämätön yhteiskunnalle, mutta se ratkaisi vain osan ongelmista. Diktatuurin aikana kylvetty korruption siemen on jäänyt itämään. Yhteiskunta on jumiutunut kansannousun jälkeenkin lahjonnan kierteeseen. Nyt sitä koskevia paljastuksia putkahtaa esiin eri puolilta. Avoimuus ja rikosten selvittely on edellytys uusille askelille eteenpäin. Vallankumouksen pohjalle rakentaminen vaatii kärsivällistä ja jatkuvaa ponnistelua. Muutoin kaikki jää keskeneräiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti