Jouluiloa Filippiineillä

Joulua on valmisteltu Filippiineillä hartaasti. Jo elokuun lopussa avattiin Davaon tavarataloissa, Mindanaolla, joulusesonki. Joulun erityisartikkelit tuotiin esille. Muoviset joulukuuset odottivat ostajaansa. Myös joululaulut alkoivat soida tavaratalossa. Tunnelma oli "joulun hilpeä". Kerran tunnissa alkoi kovaäänisistä kuulua tanssimusiikkia, joka minun mielestäni soveltuisi hyvin discoon. Silloin myyjät ryhmittyivät pääkäytäville ja aloittivat "musiikillisen liikehdinnän", joka sekin soveltuisi luontevasti discoon. Ohjelmaan kuului näiden tanssi- ja musiikkituokioiden lisäksi kolmen tunnin väliajoin toistuva hartaushetki. Siitä vastasi paikallinen arkkipiispa ja kuoro, joka äänistä päätellen koostui vähän iäkkäämmänpuoleisista nunnista tai muista naispuolisista seurakuntalaisista. Arkkipiispan sanomasta en saanut paljoakaan selvää, mutta äänestä päättelin, että hän oli vähintään ikäiseni (+60) mies. Hartaushetkeä seurasi taas luontevasti tanssi- ja musiikkituokio. Tavarataloelämä näytti luontuvan hyvin yhteen kirkollisen elämän kanssa.

Kaupallinen hilpeys ja kirkollinen vakavuus näyttävät soveltuvan Filippiineillä hyvin yhteen. Tämä maa on suurten kauppakeskusten maa. Niissä on saatavilla melkein mitä vaan. Kauppakeskukset ovat myös viihdekeskuksia. Niissä on ravintoloita ja elokuvateattereita. Myös kirkon kappelit kuuluvat kauppakeskuksiin. Ne eivät ole syrjässä olevia, varastohuoneista kappeleiksi muutettuja "koloja", joihin kutsutaan ihmispoloja. Kappelit sijaitsevat keskeisillä paikoilla ja ovat tyylikkäitä ja kauniita. Uusia kauppakeskuksia syntyy jatkuvasti lisää. Itse ihmettelen, mistä niihin riittää ostajia tässä rutiköyhässä maassa. Kun kauppakeskus avataan sääntönä näyttää olevan, että piispa toimii kauppakeskuksen vihkijänä. Kun piispat vihkivät käyttöön myös korkean luokan hotelleita, heillä kyllä vihkimistoimintaa riittää.

Filippiineillä joulupukki on joutunut "sivuraiteelle". Joulua koristellaan täällä hyvin massiivisesti sekä ulkona että sisällä, mutta joulupukkia ei juuri näy. Tontutkin ovat kadonneet jonnekin. Sen sijaan "pyhä perhe" on kestosuosikki. Täällä Makatissa aivan tavallisen liikerakennuksen eteen sijoitetaan joulun perhe. Näyttää siltä, että yritykset pyrkivät kilpailemaan siinä, mikä niistä pystyy luomaan vaikuttavimman asetelman joulun perheestä. Jos liikerakennuksen edessä ei ole tilaa joulun perheelle, se sijoitetaan vaikka pääoven katoksen päälle.

Joulu on täällä yhteyden ja yhdessä olemisen juhla. Jokainen yhteisö haluaa pitää oman joulujuhlansa. Jouluna syödään hyvin ja annetaan runsaasti lahjoja. Kunnon työnantajan velvollisuutena on antaa erityinen joulun bonusraha työntekijöille. Valtion työntekijät saavat tänä vuonna presidentin päätöksellä 7000 pesoa (n. 100,- eur) joulurahaa. Luottokortit vinkuvat kaupoissa tiuhaan tahtiin. Moni on kuulemma kovissa maksuvaikeuksissa joulun jälkeen. Mutta se on sitten joulun jo mentyä.

Filippiinoilla on kykyä iloita joulusta. He osaavat olla ystävällisiä toinen toisilleen. Perhe on filippiinoille elintärkeä asia. Joulu on perheen juhla.

Suomalaista suklaata Mindanaolla

On ilta Davaon miljoonakaupungissa. Istun vaimoni Päivin kanssa päivällisellä tyylikkään ja tilavan omakotitalon ruokailuhuoneessa. Ilta on leppeän lämmin ja kana-ateria on herkullinen. Kun olemme lopettelemassa ateriaamme, seuraamme liittyy filippiiniläinen, 25 -vuotias nuorimies, olkoon hänen nimensä tässä Joel. Hän oli valmistanut meille aterian. Kiittelemme Joelia maistuvasta päivällisestä ja valmistaudumme nousemaan pöydästä. Yllätykseksemme Joel laittaa pöydälle suuren Fazerin suklaalevyn ja alkaa avata päällyspaperia. Hän on tarjoamassa meille jälkiruoaksi suomalaista suklaata. Me yritämme estellä Joelia: "Älä hyvä mies tarjoa meille suomalaista suklaata. Syö nyt itse suklaasi ja nauti siitä. Kyllähän me nyt olemme Fazerin suklaata saaneet, mutta Sinä et." Ihmettelemme myös sitä, mistä suomalaista suklaata on ilmestynyt Mindanaon saarelle. Joel katselee meitä kummastuneena suurilla ruskeilla silmillään ja kertoo, että hän on saanut suklaansa Suomessa työskentelevältä serkultaan. Meidän mielestämme tämä on vielä suurempi syy siihen, että hänen pitäisi syödä suklaansa yksin. Joel ei kuitenkaan hyväksy perustelujamme, vaan kertoo, että hän haluaa jakaa suklaansa. Se on kuulemma filippiiniläinen tapa asennoitua elämään. Suklaa maistuu paremmalta, kun se syödään yhdessä.

Joelin ajattelu kulki päin vastaiseen suuntaan kuin meidän. Mitä parempaa jokin herkku on, sitä suuremmalla syyllä se jaetaan toisten kanssa. Mitä vaikeampaa sen hankkiminen on, sitä parempi peruste se on herkun jakamiseen. Me taas ajattelimme, että juuri tässä tapauksessa hyvästä pitäisi nauttia itse. Me länsimaalaiset olimme saaneet oppitunnin filippiiniläiseltä nuorelta mieheltä.

Asuin Joelin kanssa samassa talossa runsaan viikon. Minun asumisoikeuteni perustui siihen, että vaimoni toimii Suomeen tulevien sairaanhoitajien suomenkielen opettajana. Joelin asuminen perustui talonhoitoon liittyviin tehtäviin. Joel on yksi näistä suomea opiskelevista sairaanhoitajista. Hän on kotoisin IloiIon kaupungista Visayasin saaristosta, jossa on n. 20 miljoonaa asukasta. Joel on suorittanut sairaanhoitajan tutkinnon pari vuotta sitten. Sen jälkeen hän on toiminut sairaanhoitajana sairaalassa ja kaupungin terveydenhoitajana. Joel on naimaton. Hänen äitinsä on eläkkeellä oleva opettaja. Isä on ammatiltaan merikapteeni. Perheen talous on perustunut pääasiassa isän tuloihin. Äidin palkka, eläkkeestä puhumattakaan, on aina ollut pieni. Perhettä kohtasi kuitenkin yhdeksän vuotta sitten tragedia, kun isä sai aivohalvauksen. Terveestä miehestä tuli rullatuolipotilas. Samalla perheen talous romahti. Joel on asunut kotona ja huolehtinut perheestä ja erityisesti isästään. Vanhemmista veljistä tuli teknologian ja rakentamisen ammattilaisia, mutta Joelista sairaanhoitaja.

Joel on lähdössä Suomeen lähihoitajaksi. Suomalaisen lähihoitajan palkka on huimaavasti korkeampi kuin sairaanhoitajan Filippiineillä. Rahalle on Joelilla käyttöä. Se menee jakamiseen. Perhe tarvitsee kipeästi taloudellista tukea. Isän terveydenhoitokulut maksavat paljon. Onneksi perheellä on Joel, joka on valmis opettelemaan hankalaa suomenkieltä ja lähtemään kauas outoon ja kylmään maahan. Joelin työpaikka Suomessa on hyvin tärkeä yhdelle filippiiniläiselle perheelle. Joelin panos lähtömaalleen on merkittävä ja muutto Suomeen on sikäli hyvin ymmärrettävää. Mutta onko Joelilla jotakin erityistä annettavaa suomalaisille? Hän lähtee paikkaamaan hoitovajetta, joka ei muuten täyttyisi. Joel ei ole kuitenkaan vain "vajeen paikkaaja". Hän voi antaa hoitotyössään jotain aivan erityislaatuista. Joelilla on kyky jakaa omastaan. Hänellä on taitoa kuunnella ja asettua toisen ihmisen asemaan. Uskon, että hänellä on kykyä rohkaista ja tukea potilaitaan. Myös työyhteisöönsä hän tulee vaikuttamaan myönteisellä asenteellaan. Iloilon kaupungista saapuu Suomeen ilon lähettiläs. Hänellä on kykyä jakaa suomalaista suklaata.

Joulun kunniaksi pappisarpajaiset

Filippiinit on hyvin uskonnollinen ja roomalaiskatolinen maa. Kansasta (92 milj.) kuuluu arviolta ainakin 80 % katoliseen kirkkoon. Muitakin kristillisiä yhteisöjä on runsaasti. Tämän lisäksi islaminuskoiset muodostavat pääosan Filippiinien saariston eteläosan väestöstä. Filippiinejä pidetään Kaakkois-Aasian katolisuuden linnakkeena. Filippiineillä valmistaudutaan pitkään ja huolella joulun juhlaan. Joulukoristelu kaduilla ja puistoissa luo joulun tunnelmaa.

Kirkkoja on täällä runsaasti. Monet niistä ovat myös varsin uusia ja kauniita. Eräs mielenkiintoisista nähtävyyksistä on täällä Makatissa laajalla tavarataloalueella sijaitseva kirkko. Se on rakennettu keskellä puistoa olevan lammen päälle. Se jäsentyy osaksi puistoa, kun ison kupoliteltan muotoisesta rakennuksesta puuttuvat sivuseinät. Illan suussa väkeä kerääntyy kirkkoon niin paljon, että kaikki eivät mahdu sisälle. Niinpä suuri osa kansaa seuraa jumalanpalvelusta ympäröivästä puistosta. Tällainen hämärässä puiston kansoittava väki on vaikuttava näky puolityhjiin kirkkoihin tottuneelle luterilaiselle papille.

Kerran pistäydyimme aamulenkillämme kirkossa sisällä. Kirkkoa kiertäessäni huomasin erikoisen esineen. Se oli lottopallokaukalon muotoinen läpinäkyvä muovinen malja, jossa oli ylhäällä käden mentävä aukko. Minulle selvisi, että kysymyksessä oli arvonta, joka oli järjestetty meneillään olevan pappien juhlavuoden ja joulun kunniaksi. Kaukalon sisällä oli suuri joukko valkoisia paperikääröjä kuin joulukarkkeja. Jokainen käärö sisälsi papin nimen. Seurakuntalainen sai nostaa yhden käärön. Kun hän avasi sen, hänelle selvisi yhden papin henkilöllisyys. Tälle papille hän sai tänä jouluna "osoittaa rakkauttaan". Papista tuli hänelle eräänlainen joulun nimikkopappi.

Tätä katsellessani sanoin vaimolleni, että mitäpä jos tekisin oman käärön ja sujauttaisin sen kulhoon. Eiköhän siinä menisi yksi luterilainen, suomalainen pappikin katolisten veljien joukossa vaikkapa lohdutuspalkintona. Saataisiin sitten ehkä mekin vähän lisää "voita leivän päälle" jouluna. Vaimoni torjui ajatuksen ehdottoman jyrkästi. Vielä illalla hän vannotti minua, että en osallistu näihin pappisarpajaisiin nyt, enkä koskaan myöhemminkään. Se sitten niistä arpajaisista.

Luterilaiset veljet siellä kotimaassa työskentelevät kirkkojen välisen yhteistyön kivisellä polulla. Filippiinien näkökulmasta etenemistä ei ole juurikaan tapahtunut. Pankaahan nyt siellä Helsinki-Rooma -akselilla vauhtia lisää päälle. Täällä odotetaan yhteistyömahdollisuuksia.

Valtiovalta uskottavuuskriisissä

Valtiovalta on vaipumassa syvään uskottavuuskriisiin Mindanaon verilöylyn tähden. On käynyt ilmi, että suunnitelma suunnitelma verilöylystä oli laadittu huolella. Silminnäkijät kertovat sotilasasuisten miesten tuoneen etukäteen paikalle jopa kaivurin uhrien ja heidän ajoneuvojensa hautaamista varten. Verilöylyn kohteeksi joutunut saattue oli matkalla rekisteröimään varapormestari Mangudadatun ehdokkuutta kuvernöörin vaalissa. Varapormestaria oli uhkailtu etukäteen kidnappauksella, jos hän ilmoittautuu vaaliin. Tämän tähden hän oli pyytänyt paikallisen poliisin suojelua. Se oli kuitenkin evätty. Matkaan oli lähetty naiset, koska uskottiin, että heidän sukupuolensa suojelee heitä.

Valtaa kuvernementissä käyttää Amptuan ja hänen klaaninsa. On käynyt ilmi, että Amptuan on merkittävä presidentti Arroyon tukija ja liittolainen. Kuvernööri Amptuanille on annettu oikeus pitää myös yksityistä n. 500 miehen armeijaa, vaikka laki ei sellaista salli. Poliisin tiedottaja mainitsi ensimmäisissä kommenteissaan, että pääepäiltynä on kuvernööri Amptuanin poika. Nyttemmin poliisin tiedottaja on perunut sanomisiaan ja todennut todisteiden puuttuvan.

Täällä poliisi saattaa takaa-ajossa ampua vaatevarkaudesta epäillyn ilman sen kummempaa näyttöä. Verilöylystä epäiltyyn poliitikkoon ei kosketa. Filippiineillä lehdistö on raivoissaan. Koskihan isku myös ennen näkemättömän suurta joukkoa toimittajia. Kansan parissa poliittisen vallan käyttäjiä kutsutaan "krokotiileiksi". Keksitäänköhän tämän näytelmän jälkeen jotakin vielä vastenmielisempää nilviäistä kuvaamaan poliitikkoja?

Onko 43 filippiinon surmaaminen uutinen?

Eilen (23.11.) illalla CNN kertoi Filippiineillä, Mindanaon saarella tapahtuneesta joukkomurhasta. Tämän aamun (24.11.) The Philippine Star uutisoi 43 kuolemasta. Joukossa oli myös 13 toimittajaa. Kysymys oli Mindanaon lounaisosassa sijaitsevan Maguindanaon provinssin pääkaupunkiin matkaavan saattueen kidnappaamisesta. Saattue oli matkalla tällä viikolla tapahtuvaan ehdokkaiden rekisteröintiin toukokuun vaaleja varten. Matkaseurueessa oli Buluanin varapormestarin vaimo, jolla oli mukanaan asiakirjat puolisonsa ilmoittautumisesta ehdokkaaksi provinssin kuvernöörin vaaliin. Asemiesten joukko, jota Star-lehden mukaan johti nykyisen kuvernöörin poika, surmasi kaikki 43 seurueen jäsentä. Tämä tragedia näyttää liittyvän kahden klaanin väliseen pitkään valtataisteluun alueella. Se heittää synkän varjonsa toukokuun vaaleihin, joissa valitaan valtakuntaan presidentin lisäksi myös muut keskeiset vallankäyttäjät paikallisia päättäjiä myöten.

Helsingin Sanomat raportoi tapahtumasta, mutta sen sijaan Yle:n uutissivuille tällä murhenäytemällä ei ole asiaa. Yle kertoi radiouutisissaan sen sijaan mm. Italiassa tapahtuneesta helikopterionnettomuudesta, jossa menehtyi viisi sotilasta. Näyttää siltä, että kehittyvien maiden onnettomuudet ovat aina jotenkin merkitykseltään vähäisempiä. Jos ihmisten kuolema on uutinen, tarvitaanko kehittyvien maiden onnettomuuksissa sattuneille kuolemille joku erityinen kerroinluku, että ne kerrotaan Suomen uutisissa?

Kirkkomatkalla Makatissa

Eilen oli sunnuntai ja olimme kirkossa. Kirkkomatkamme kohteena oli Union Church. Kirkko sijaitsee kävelymatkan päässä kotoamme. Union Church on itsenäinen, evankelinen ja protestanttinen seurakunta, joka ei ole sitoutunut minkään kirkon tunnustukseen. Se on avoin kaikkiin kirkkokuntiin kuuluville. Seurakunnassa puhutaan englantia. Seurakunta on perustettu vuonna 1914. Taustalla olivat silloin erityisesti amerikkalaisväestön hengelliset tarpeet. Vuosisadan vaihteessa Espanjan valta Filippiineillä väistyi ja siirtyi USA:lle. Seurakunnan perustamisen aikaan amerikkalaisväestö Filippiineillä oli kasvamassa.

Kirkkorakenus on varsin uusi ja hulppean näköinen. Rahasta ei ole ollut puutetta, kun sitä on rakennettu. Kirkkosali tekee vaikutuksen sisään astujaan. Se on amfiteatterin muotoinen aistikkaasti sisustettu tila, joka on myös varustettu modernilla AV-tekniikalla. Suurilta näytöiltä voi seurata yhteislaulujen sanoja ja saarnan ydinkohtia. Kirkkosaliin mahtuu ainakin 1000 ihmistä. Eilen kirkko oli täynnä. Seurakuntalaiset olivat kansallisuudeltaan kirjavaa joukkoa, vaikka pääosa heistä näyttikin olevan filippiinoja. Kirkkosalin katossa oleva pitkä lippurivistö kertoi seurakunnan jäsenten kansallisuuksien paljoudesta. Joukosta poimin Ruotsin ja Norjan liput.

Jumalanpalveluksen musiikki oli korkeatasoista. Tyylikkäästi yhtenäisiin asuihin pukeutunut kuoro lauloi useaan otteeseen. Upeata yksinlaulua esitti arviolta n. 10-vuotias poika. Jumalanpalveluksen keskeisen osan muodosti saarna. Pastori Steve Ruetschlellä oli sanottavaa seurakunnalleen. Saarna oli hyvin jäsennelty ja esiintyminen oli vapautunutta. Pastori tehosti sanomaansa elehtimällä ja liikehtimällä. Teatterissa olen nähnyt huonompiakin esityksiä. Saarnan soveltavassa osassa siirryttiin arvioimaan seurakunnan talouden tilaa, joka taloudenhoitajan antaman todistuksen mukaan oli erinomainen. Tästä runsaudesta oli tarkoitus jakaa ruoka-apua myös Manilan köyhille. Ruokkimisihme on sekin.

Uudet tulokkaat olivat erityisen huomion kohteena. Jo sisään tullessamme saimme kaulaamme upeat helminauhat, jotta seurakuntalaiset voivat tunnistaa meidät ja toivottaa tervetulleeksi. Meille annettiin myös pastorin saarnan sisältävä CD-romppu matkaevääksi. Jumalanpalvelusjärjestyksessä oli erityinen kohta uusien tulokkaiden esittelylle. Niinpä mekin saimme kertoa nimemme ja kotimaamme. Suomen mainitseminen sai aikaan syvää huokailua. Ystävällisten seurakuntalaisten kädet ojentautuivat joka taholta toivottamaan meidät tervetulleeksi. Ensikertalaisille oli myös oma tilaisuus jumalanpalveluksen jälkeen. Me kuitenkin livahdimme kotiin omille kirkkokahveille. Siellä kukaan ei halunnut tutustua meihin eikä tullut meitä tervehtimään.

Jumalanpalveluksen jälkeen tunsin itseni aikaisempaa luterilaisemmaksi. Mietin myös, tajuavatko Suomen kirkon papit, kuinka onnellisia he saavat olla siitä, että seurakuntien talous on verotuksen varassa.

Vartijoiden maa

Filippiineille ensimmäistä kertaa saapuvaa ihmetyttää vartijoiden suuri määrä. Kaupassa kulkee vartija. Hotellin edustalla ja sisäänkäynnissä seisoo vartija. Tavarataloon tulevan asiakkaan laukut vartija tarkastaa. Asumme kerrostalossa, jonka edustalla on kaksi vartijaa. Takaovella on vielä omansa. Talon sisääntuloaulassa on ainakin kaksi henkilöä, jotka avaavat ovia ja kontrolloivat taloon menijöitä. Jos joku on tulossa vierailemaan, siitä soitetaan ensin sisäpuhelimella asuntoon, johon vierailija on menossa. Vartijat ovat varsin sotilaallisesti pukeutuneita. Päässä on koppalakit kokardeineen, yllä valkoinen paita ja tummat housut. Lakerikengät kiiltävät kuin peilit. Aseet ja patruunavyöt ovat näkyvillä. Meidän talomme ei ole poikkeus vartioinnissa. Kun Makati City:ssä kävelee, joka talon edustalla kohtaa vartijan.

Tämä vartioinnin ylenpalttisuus ei aluksi herättänyt ollenkaan turvallisuuden tunnetta. Päinvastoin mieleen hiipi pelko siitä, että jotain pahaa voi todella tapahtua, kun kerran turvallisuutta on näin asein ylläpidettävä. Kun seuraa täkäläisiä lehtiä, rikosten suuri määrä tulee selväksi. Rikokset ovat luonteeltaan usein myös vakavia. Raaoista henkirikoksista kerrotaan tämän tästä. Myös poliisin liipasinsormi näyttää olevan kovin herkässä. Omaisuusrikoksista epäiltyjä ammutaan poliisin ja varkaiden kahakoissa. Oikeuden käynnit jäävät usein käymättä.

Filippiinit on elintaso-erojen ja köyhyden maa. On arvioitu, että 90 miljoonasta asukkaasta vähintään viidesosa eläisi ilman vakinaista asuntoa ja perustarpeet kattavaa toimeentuloa. Kadulla asuvia riittää Manilan keskustaa myöten. Onnellinen on se, jolla on säännöllinen toimeentulo. Keskimääräinen palkka Filippineillä on n. 140,- eur/kk. Ei sillä kovin pitkälle juhlita, mutta eletään kyllä. Tässä köyhyyden puristuksessa elää suuri kansan osa, joka etsii ravintonsa, mistä sen kulloinkin saa. Jos työstä ei tule elämäntapaa, rikoksista se voi tulla. Jostainhan elanto on saatava.

Vartiointi ja poliisin toiminta on eräs tapa pitää pystyssä tätä yhteiskuntaa. Mutta on selvää, että ei se riitä. Köyhyys on haaste, joka huutaa muitakin ratkaisuja.

Filippiinojen Sankari

Tänään heräsimme Manilassa Paclandian kansalaisina. Olihan nimittäin suuri urheilutähtemme Manny Pacquiao tai Pacman, kuten häntä kutsumme, voittanut ammattilaisnyrkkeilyn maailman mestaruuden huikaisevassa ottelussa Puerto Ricon Cottoa vastaan. Tarkistin eilen ja tänään, millä tavoin eri uutiskanavat ovat tämän tiedon välittäneet. Näyttihän tieto olevan Helsingin Sanomissakin. Otsikossa Pacmania nimitettiin "nyrkkisankariksi". Uutisessa ymmärrettiin, että filippiinot olivat saaneet toivon pilkahduksen muuten niin toivottomaan elämäänsä. Minusta tämä uutisoinnin tapa oli vähättelevä. Packman on erittäin taitava nyrkkeilijä. Hänellä on erinomainen reagointinopeus, nopeat iskut ja hyvä jalkatyöskentely. Siinä ei ole mitään vähättelemistä. Urheilu-uutinenkin muuttuu nopeasti arvo- ja asennesidonnaiseksi. Myös kehittyvien maiden tähdet ansaitsevat arvostuksensa. Kaikki taito ei ole länsimaissa.