maanantai 16. marraskuuta 2009

Vartijoiden maa

Filippiineille ensimmäistä kertaa saapuvaa ihmetyttää vartijoiden suuri määrä. Kaupassa kulkee vartija. Hotellin edustalla ja sisäänkäynnissä seisoo vartija. Tavarataloon tulevan asiakkaan laukut vartija tarkastaa. Asumme kerrostalossa, jonka edustalla on kaksi vartijaa. Takaovella on vielä omansa. Talon sisääntuloaulassa on ainakin kaksi henkilöä, jotka avaavat ovia ja kontrolloivat taloon menijöitä. Jos joku on tulossa vierailemaan, siitä soitetaan ensin sisäpuhelimella asuntoon, johon vierailija on menossa. Vartijat ovat varsin sotilaallisesti pukeutuneita. Päässä on koppalakit kokardeineen, yllä valkoinen paita ja tummat housut. Lakerikengät kiiltävät kuin peilit. Aseet ja patruunavyöt ovat näkyvillä. Meidän talomme ei ole poikkeus vartioinnissa. Kun Makati City:ssä kävelee, joka talon edustalla kohtaa vartijan.

Tämä vartioinnin ylenpalttisuus ei aluksi herättänyt ollenkaan turvallisuuden tunnetta. Päinvastoin mieleen hiipi pelko siitä, että jotain pahaa voi todella tapahtua, kun kerran turvallisuutta on näin asein ylläpidettävä. Kun seuraa täkäläisiä lehtiä, rikosten suuri määrä tulee selväksi. Rikokset ovat luonteeltaan usein myös vakavia. Raaoista henkirikoksista kerrotaan tämän tästä. Myös poliisin liipasinsormi näyttää olevan kovin herkässä. Omaisuusrikoksista epäiltyjä ammutaan poliisin ja varkaiden kahakoissa. Oikeuden käynnit jäävät usein käymättä.

Filippiinit on elintaso-erojen ja köyhyden maa. On arvioitu, että 90 miljoonasta asukkaasta vähintään viidesosa eläisi ilman vakinaista asuntoa ja perustarpeet kattavaa toimeentuloa. Kadulla asuvia riittää Manilan keskustaa myöten. Onnellinen on se, jolla on säännöllinen toimeentulo. Keskimääräinen palkka Filippineillä on n. 140,- eur/kk. Ei sillä kovin pitkälle juhlita, mutta eletään kyllä. Tässä köyhyyden puristuksessa elää suuri kansan osa, joka etsii ravintonsa, mistä sen kulloinkin saa. Jos työstä ei tule elämäntapaa, rikoksista se voi tulla. Jostainhan elanto on saatava.

Vartiointi ja poliisin toiminta on eräs tapa pitää pystyssä tätä yhteiskuntaa. Mutta on selvää, että ei se riitä. Köyhyys on haaste, joka huutaa muitakin ratkaisuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti