Kirkot ja vaalit

Tämä viikko on ollut vaalien loppusuoraa Filippiineillä. Se on näkynyt ja kuulunut. Asuintalomme ohi kulkee eräs Metro Manilan liikenteen valtaväylistä, Buendia. Sitä pitkin on ajanut yhä kiihtyvässä tahdissa kovaäänisautoja, joista on kuulunut kevyeksi luonnehdittavaa musiikkia. Musiikki on vain syötti, joka kääntää pään autoon. Autossa on sitten se pyydys. Se on ehdokkaan kuva. Kun sitä riittävän monta kertaa katsoo, nimi jää mieleen, ja ehkä sitten muistuu vaalilippua täytettäessä. Niin ainakin presidentti-, kuvernööri-, kaupunginjohtaja-, senaattori-, kongressiedustaja- tai mikä lieneekään- ehdokas toivoo.

Vaalitunteiden kuumentuessa myös kirkkojen ja ehdokkaiden välit ovat lämmenneet. Tällä viikolla on julkaistu jo useita kihlauksia. Katolinen kirkko aloitti kihlausviikon viime sunnuntaina erityisellä sopimuksen allekirjoitustilaisuudella. Samassa yhteydessä pidettiin messu, jossa saarnasi kansallisen kirkon päämies, kardinaali Rosales. Sopimuksen allekirjoittajat lupasivat valituksi tultuaan torjua vapaamielisten tahojen ajaman perhesuunnittelulain ja noudattaa kirkon "elämän puolesta" -liikkeen linjauksia. Tämä tarkoittaa ehkäisyvälineiden ja -valistuksen, avioerojen, abortin, homoseksuaalisten parisuhteiden sekä väestönkasvun tyrannnimaisen säätelyn torjumista lainsäädännöllä. Sopimuksen allekirjoitti presidenttiehdokkaista Manny Villar ja joukko senaattoriehdokkaita. Kihlauksen toinen osapuoli sai melkoisen nipun asioita kannettavakseen. Mutta mitä kirkko lupasi kihlatuille? Eipä juuri mitään. Kardinaali totesi, että ei näitä ehdokkaita voi kutsua erityisesti kirkon ehdokkaiksi. He saivat tässä vain ilmaista julkisesti kantansa. Ehkä kihlaus kuitenkin ehdokkaille kannatti, vaikka toinen osapuoli ei uskollisuutta vannonutkaan. Kuuluuhan Katoliseen kirkkoon n. 80 % kansasta. Huhu kertoo, että kommunistit ovat kehottaneet äänestämään Mannya. Voi olla, että tämä teki kihlauksen toisen osapuolen varovaiseksi.

Samoihin aikoihin pastori Apollo Quibolo, Jumalan Pojaksi maanpäällä nimitetty, televisioevankelista ilmoitti valitsemastaan presidenttiehdokkaasta uskonyhteisölleen Jeesuksen Kristuksen Kuningaskunnalle. Pastori Quibolon valinta osui Gilbert "Gibo" Teodoroon, joka on hallitusvastuuta kantavan puolueen ehdokas. Gibolle tämä oli loistojuttu, sillä mielipidetiedustelut ovat luvanneet hänelle alle 10 % kannatusta. Niinpä hän vuolaasti onkin kiitellyt Quiboloa, joka on kuulemma paitsi suuri hengen myös isänmaan mies. Quibolon Kuningaskunnalla on yli neljä miljoonaa jäsentä, joista lähes puolet saattaa olla äänestysikäisiä. Kaikki noudattanevat johtajan äänestysohjeita. Kihlauksen voi uskoa kestävän ainakin vaaleihin saakka.

Kuluneella viikolla julkistettiin myös kolmas kihlaus. Vaikutusvaltainen Igglesia ni Christo ilmoitti tukevansa yksiselitteisesti Benigno "Noy Noy" Aquinoa. Igglesia antoi jäsenilleen hyvin painokkaan käskyn äänestää Noy Noy:ta. Jäsenten on vaalipäivänä unohdettava kaikki muut siteensä kuten sukulaisuudet ja ystävyydet ja toimittava kirkon ohjeen mukaan. Minkäänlaiseen pullikointiin ei ole varaa. Historia on osoittanut, että Igglesia valitsee usein oikean ehdokkaan. Se ei juuri erehdy. Tällä kirkolla on yli viisi miljoonaa jäsentä. Äänioikeutettuja lienee n kaksi miljoonaa. Kihlauksen kirkollinen osapuoli ei hoipertele. Äänisaalis on takuutyötä. Noy Noy on ilmaissut ilonsa kihlauksesta. Hyvää on luvassa vaalipäivänä.

Tätä kihlajaisten juhlaa seuratessa on kuitenkin herännyt muutamia kysymyksiä. Kaikki kirkot eivät ole lupaamassa kannatustaan yhdellekään ehdokkaalle. Adventistikirkko julkaisi ilmoituksen, jossa se totesi haluavansa jäädä epäpoliittiseksi toimijaksi. Se kehottaa jäseniään äänestämään ehdokkaita, jotka ovat valmiita kehittämään yhteiskuntaa. Samalla se kertoi siitä, mitä se tekee koulutuksen ja sosiaalisen toiminnan alueilla. Tuntui siltä, että tässä kirkossa luotetaan jäsenten kykyyn tehdä ratkaisuja. Hyvä adventistit!

Se, mitä kirkkojen ja ehdokkaiden välillä on sovittu jää pääosin epäselväksi. Mitä ehdokkaat ovat äänistä luvanneet? Katolisen kirkon kohdalla kirkon vaatimukset kihlatulle ehdokkaalle tulevat selväksi. Se on nyt ja aina se yksi asia. Mutta mihin jää huoli köyhistä ihmisistä? Metro Manilan alueella asuu 12 miljoonaa ihmistä. Tästä joukosta yli kolmannes, n. neljä miljoonaa asuu slummeissa. Kuka pitää heidän puoliaan tässä maassa? Kirkot eivät näytä kovin kiinnostuneilta.

Mihin on kirkkokihlajaisissa jäänyt Joseph "Erap" Estrada, yksi kärkiehdokkaista presidentinvaalissa? Mikään kirkoista ei ole ottanut häntä omakseen. Vastaus taitaa olla siinä, että tällä 73-vuotiaalla hurmurimiehellä on niin paljon maallisia morsiamia, että hän ei enää kirkollisia kihlajaisia tarvitse.

Rakas Päiväkirja

Anna anteeksi, että olin melkein unohtanut Sinut. Heräsin äsken kauheaan uneen. Luulen, että voin kertoa sen Sinulle.

Oli ensimmäinen päivä, kun olin jättänyt virkani. Seuraajani oli astunut remmiin. Tapasin hänet entisessä virkahuoneessani, ja kävimme keskustelua muutamista päivän polttavista ja tärkeimmistä asioista. Olin kirjoittanut pienen lapun, jossa olivat merkittävimmät asiat. Viimeisenä asiana oli iskusana: kuvat. Olin alleviivannut sen.

Niin, Rakas Päiväkirja, Sinä et ehkä tiedä, mistä on kysymys, mutta yritän selittää. Minun kuviani, siis suuria sellaisia, on pystytetty ympäri maata. Kuvia on suurien valtaväylien yli rakennetuissa kävelysilloissa. Niitä on siltatyömaiden kupeessa ja uusien teiden päätepisteissä. Kuvissa minä esiinnyn valkoinen rakentajan kypärä päässä ja hymyilen. Olen pukeutunut rakennustyömiehen asuun, tosin hyvin siistiin sellaiseen. Olen kuvissa hyvän näköinen, vaikka sen itse sanonkin. Kuvat ovat osa taulua, jossa on teksti. Tauluissa lukee aina muutama sana siitä, että kansa kiittää minua tästä sillasta tai tienpätkästä, ja kiitokseksi minulle kansa on pystyttänyt tämän taulun. Minusta nämä taulut ovat kauniita. Ne on tehty maulla ja tyylillä. On ilahduttavaa tehdä matkaa, kun näkee tuollaisia tauluja.

Neuvotteluni seuraajani kanssa oli minulle pettymys. Hän ei ollut juurikaan kiinnostunut minun esityslistastani. Sen sijaan hän esitti minulle omia kysymyksiään, ja kun yritin vastata, hän vastasi jo puolestani. Huomasin, että neuvottelu oli menossa mönkään. Lopuksi kuitenkin keräsin voimani, ja otin esiin kuva-asian. Seuraajani katsoi minua puusta pudonneen näköisenä, mutta ehkä juuri siksi jäi kuuntelemaan minua. Sanoin, että minusta olisi hyvin tärkeää, että kuvat saisivat olla paikallaan, ja että olisi ehkä syytä asettaa kuville vartiointi. Kuvat ovat kansalle tärkeitä. Huomasin epäilyksen häivähtävän seuraajani silmissä. Niinpä otin esille toisen vaihtoehdon. Jos kuvia ei voi pitää paikallaan, voitaisiin ajatella eräänlaisen pysyvän näyttelyn perustamista. Kuvat olisivat siis näyttelyesineitä. Kunkin kuvan kohdalla kerrottaisiin, mistä se on tuotu, mistä kansa kiittää ja kuka on tehnyt aloitteen kuvan pystyttämisestä. Ensimmäisen kerran näin leveän hymyn seuraajani kasvoilla. Hän jopa taputti minua olkapäälle, ja sanoi, että älä huoli, kyllä me Sinun kuvasi hoidamme. Olin saanut jotakin aikaan neuvottelussa.

Tämän jälkeen olin matkalla kotiin. Olin vähän apeissa tunnelmissa. Autoni pysähtyi liikenne ruuhkassa, ja vilkaisin ikkunasta ulos. En ollut uskoa silmiäni. Minä, tai siis minun kuvani, makasi maassa tien vieressä. Päälläni seisoi yksi noista auringon paahtamista, resuisesti pukeutuneista, oranssikypäräisistä rakennusmiehistä. Hän oli kohottanut lapionsa iskuasentoon. Isku oli kohdistumassa suoraan kasvoihini valkoisen kypärän alapuolelle. Kuulin kuinka mies murahti hampaittensa välistä: "Helvetin äijä" ja iski… Heräsin siihen. Kauhistuin.

Rakas Päiväkirja, eihän tämä ole totta? Eihän?

Presidenttiehdokkaat testissä

Filippiineillä on presidentin vaalit 10. toukokuuta. Samalla valitaan edustajat parlamenttiin, johtajat kuvernementteihin sekä kaupunkeihin ja kuntiin. Yhdellä rykäyksellä tulee uusia vallankäyttäjiä suuri joukko. Tällainen yhtäkkinen vallanvaihto on herättänyt huolestumista monilla tahoilla. Kysymys on siitä, osaavatko äänestäjäparat käyttää oikein tätä yhtäkkiä heille tarjottua valtaa, vai meneekö sormi suuhun.

Poliitikkoja tämä tilanne huolestuttaa aivan erityisesti. Siksi olemmekin täällä olleet sekä silmiin pistävän että korviin kuuluvan poliittisen neuvonnan kohteina kuukausikaupalla. Eräs huolestuneista tahoista on Katolinen kirkko. Tilanteen parantamiseksi kirkko onkin polkaissut kampanjan "Äänestä Jumalaa". Siinä valitsijoita pyritään ohjaamaan hienovaraisesti, mutta lujasti oikealle polulle. Oikeiden ehdokkaiden löytämiseksi on luotu äänestäjien käyttöön erityinen "Laser-testi". Testiin pannaan ehdokas. Häntä tutkitaan viiden kohdan valossa. Ne ovat: Elämäntapa, toiminta, tukijat, vaalikäyttäytyminen ja maine. Testin kokeilemiseksi ja vinkiksi äänestäjälle poimimme käyttöön viimeisen kohdan "maine" ja laitamme kolme vaaligallupien johtosijoilla olevaa tutkintaan.

Kolmantena vaaligallupeissa on ollut viime kuukausina Joseph "Erap" Estrada. Hän on ollut jo kerran presidenttinä muutaman vuoden ajan. Kansa kuitenkin pakotti hänet lähtemään virasta valtion varoihin liittyvien väärinkäytösten vuoksi. Hänet myös tuomittiin oikeusistuimessa, mutta nykyinen presidentti Gloria Arroyo armahti hänet tuota pikaa. Erap täytti juuri 73 vuotta. Joten hän on ehtinyt saada mainetta. Hän on alun perin filmitähti. Hänen charmissaan on edelleen jotakin Elviksestä. Erap onkin kunnostautunut naisten miehenä ja uhkapelurina. Hän on avoimesti myöntänyt, että hänellä on useita lapsia avioliiton ulkopuolella. Avioeroa Erap ei ole ottanut. Eikä sitä täällä voi ottaakaan, kun laki ei sitä tunne.

Toisena suosion mittauksissa on ollut Manny Villar. Hän on rikas liikemies, joka on itse tehnyt uransa ja omaisuutensa. Hänen vaalivalttinsa on ollut köyhä lapsuus. Nyt on kuitenkin todistettu, että ei se nyt sitten niin köyhä ole ollutkaan, kuin Manny kertoi. Dokumentit Mannyn lapsuudesta on kaivettu esiin. Mannyä siis pidetään valehtelijana. Hänen poliitikon ja liikemiehen uransa ovat edenneet rintarinnan. On esitetty vahvoja epäilyksiä siitä, että Manny olisi käyttänyt poliittista vaikutusvaltaansa omaisuutensa kartuttamiseen. Oikeusjuttua käynnistetään juuri tästäkin.

Ensimmäisenä kansan suosion huipulla on ollut mittausten mukaan Benigno "Noy-Noy" Aquino. Hänen isänsä oli senaattori, joka menetti henkensä taistelussa diktatuuria vastaan. Hänen äitinsä oli huippu suosittu presidentti Cory Aquino. Cory kuoli syksyllä. Noy-Noy käynnisti heti hautajaisten jälkeen presidentin vaalikampanjansa. Noy-Noy pääsi lentoon äitinsä maineen nosteessa. Hänelle vauhtia on antanut myös sisar Kris Aquino, joka on suosittu näyttelijä. Viime aikoina on kuitenkin tullut lentoon pahoja ilmakuoppia, vai pitäisikö sanoa tuhkaa taivaalle. Ensin Kris alkoi tappella julkisesti puolisonsa, tunnetun koripallotähden kanssa. Sitten joku kaivoi esiin tiedon siitä, että Noy-Noy on tarvinnut nuorena psykiatrin apua. Onkin ruvettu epäilemään Noy-Noy:n mielenterveyttä. On myös kerrottu, kuinka Noy-Noy heitti illallispöydässä jäätelöä pahaa aavistamattomien kaupungin johtajien naamoille. Noy-Noy piti tätä vitsinä. Joidenkin mielestä se oli huono sellainen.

Laser-testimme näyttää ikävä kyllä osoittavan punaista jokaisen kärkiehdokkaan kohdalla. Eipä näytä löytyvän äänestäjille "jumalaa". Mutta tehkäämme testiin uusi sovellus. Vertaamme kärkiehdokkaiden mainetta nykyisen presidentin maineeseen.

Glorian loisto on himmennyt kansalaisten silmissä pohjamudan tasolle. Loputkin rippeet maineestaan hän on murentanut viimeisten vallanpäiviensä nimityksillä. Juuri äsken kuulimme, että hän on nimittänyt manikyyrinsä erään valtion rahaston johtoelimeen. Jotkut ovat kyselleet manikyyrin ansioita tehtävään. Se on kuitenkin aivan tarpeetonta. Tuollaisiin elimiin on hakeutunut varmasti aikanaan joukko pitkäkyntisiä. Kynnet ovat ehkä tylsyneet ajan myötä. Nyt he saavat tarvitsemansa teroittajan. Laser-testi näyttää kärkiehdokkaille vihreää, kun vertailukohtana on nykyinen presidentti.

Loppuyhteenvetona testistä voitaneen todeta, että Laser-testi ontuu osittain. Se todistaa kuitenkin, että kärkiehdokkaat eivät ole "jumalia". Ehkä näin on hyvä. Filippiiniläisten on äänestettävä ihmistä.

Valkoinen kenraali

Törmäsin muutama päivä sitten asuintalomme turvallisuuspäällikköön ulko-ovella. Tämä "nallekarhumainen" mies pysäytti minut. Hänellä oli minulle sanottavaa: "Sir, minä sitten pidän tuosta Teidän sotilaallisesta tavastanne tervehtiä vartijoita. Se on niin jämpti. Käden liike otsalle on terävä. Minä en pidä siitä, kun vartijat vain vähän rääpäisevät kättä veltosti lakin lippaan. Joku saattaa tervehtiessään syödä toisella kädellä jopa lounasta. Se ei ole mistään kotoisin. Mutta Te Sir, tervehditte kunnolla. Te kuljette täällä kuin kenraali."

Tunsin itseni imarrelluksi, rintani röyhistyi. Että oikein kenraali… Eipä ole ennen minua moisella tittelillä kutsuttukaan. Alikersantista kenraaliksi on melkoinen huippaus. Mutta ainahan se on mukavaa, kun mennään ylöspäin. Ajatukseni siirtyi 45 vuotta taaksepäin, kun eräänä harmaana, syksyisenä päivänä saavuin suorittamaan varusmiespalvelustani Satakunnan Tykistörykmentin 5. patteriin Niinisalossa. Eivätpä tainneet yliluutnantti Manninen ja ylivääpeli Mäkinen aavistaa, millaisen timantin, tosin hiomattoman, mutta kuitenkin, he olivat juuri saaneet käsiinsä. Eivät arvanneet, että tämä haluton, hontelo ja untelo alokas vielä kerran tulee levittämään suomalaisia sotilastaitoja Kaakkois-Aasiassa saakka. Sitä ei koskaan tiedä, mitä oppilaasta tulee.

Minusta on tullut tämän talon vartijoiden "treenaaja". Tietämättäni olen ruvennut terävöittämään vartijoiden sotilaallista kuria, joka on ehkä ollut höltymään päin. Se on tapahtunut pienen huumorin ja leikin varjolla. Samalla olen tarjonnut vartijoille sotilaallisen, "spartalaisen" miehen mallin, kun lenkkeilen ja liikun muutenkin. Kuntoilu kiinnostaa vartijoita. En myöskään "konttaa kännipäissäni" kotiin, vaikka viina on täällä hyvin halpaa. Olen ehkä ollut pieneksi avuksi turvallisuuspäällikön ryhtiliikkeessä antamallani esimerkillä.

Kenraalit ovat Filippiineillä paljon esillä tiedotusvälineissä. Heitä arvostetaan kovasti. Mutta filippiino-kenraali on kuitenkin historian perspektiivistä katsoen hyvin uusi ilmiö. Kenraalit ovat täällä olleet vuosisatojen ajan valkoihoisia. Usean vuosisadan ajan he olivat espanjalaisia, ja sitten 1900-luvun alkupuoliskon he olivat jenkkejä. Valkoihoiset ovat olleet valloittajia ja alistajia. Valkoihoiseen on totuttu täällä katsomaan kunnioittaen, ylöspäin.

Espanjalaiset olivat hyvin tarkkoja valkoihoisuudestaan. Osa espanjalaisista kuitenkin solmi avioliittoja filippiiniläisten ja paikallisten kiinalaisten kanssa. Sitä varten espanjalaiset loivat erityisiä luokituksia, jotka kuvasivat sitä, missä määrin sekoittuminen oli tapahtunut. Luokitus auttoi sijoittamaan kunkin yhteiskunnan jäsenen omalle paikalleen. Korkeimman asteen muodosti sekoittumaton valkoihoisuus. Luokitus määräytyi miehen aseman mukaan. Siksi filippiina-naiselle avioliitto espanjalaisen miehen kanssa merkitsi sosiaalisen aseman nousua.

Valkoihoisuus on monille filippiiniläisille jotakin hyvin tavoiteltavaa. Tämä tulee esiin usein kouriintuntuvalla tavalla. Se näkyy esimerkiksi naisten kauneusihanteissa. Kun vaimoni on ostamassa kasvovoidetta, hänen on usein vaikea löytää sopivaa laatua. Tämä johtuu siitä, että suurin osa naisten kasvovoiteista on ihoa vaalentavia. Moni filippiina-nainen uhraa paljon varojaan hipiänsä vaalentamiseen. Auringolta halutaan ennen muuta suojautua. Siksi kaduilla kulkee aurinkoisina päivinä naisia sateenvarjot päänsä päällä.

Hyvä on, jatketaan sotilasleikkiä. Olen kenraali, jos siksi kutsutaan. Mietin vain ylennyksen perusteita. Jos nimitykseni perustuu siihen, että olen valkoihoinen, jään empimään. Onko valkoihoisuus nimittäin ansio?

Kärsimyksiä ja näytelmiä

Olimme eilen illalla seuraamassa San Andrew:in kirkon kulkuetta, jossa seurakuntalaiset eläytyivät Golgatan tapahtumiin. Kulkueessa oli paikkansa kärsimysnäytelmän tärkeillä henkilöillä, Äiti Marialla ja opetuslapsi Johanneksella. Golgatan risti kulki myös omassa vaunussaan. Viimeisenä tulivat vaunut, johon oli sijoitettu Jeesuksen ruumis. Mustiin pukeutuneet avustajat vetivät köysillä tätä ruumisvaunua. Pappi kulki Jeesuksen vaunujen edellä. Kulkue eteni Bel-Airin kylän katuja mutkitellen. Muutoin suljettu omakotialue oli sekin aukaistu kulkueelle. Pimenevää iltaa valaisivat kadun reunoille sytytetyt kynttilät. Kulkueeseen osallistui arviolta ainakin 300 ihmistä. Se oli varsin runsas joukko, kun ottaa huomioon, että suuri osa tämänkin seurakunnan aktiivijäsenistä oli paikallisen tavan mukaan matkustanut pääsiäisen viettoon maaseudulle. Kulkue oli luonteeltaan eräänlainen liikkuva jumalanpalvelus. Osallistujat lukivat rukouksia yhteen ääneen. Tunnelma oli harras. Osan matkasta kuljimme kulkueen mukana ja saimme tuntea kuuluvamme joukkoon. Kotiin palatessamme olimme hyvin vaikuttuneita. Pala pitkäperjantaita oli tullut osaksemme.

Filippiinojen pääsiäisen vietossa kärsimyksen merkitys korostuu. Kolumnisti William M. Esposito väitti kiirastorstain The Philippine Star:ssa , että Golgatan kärsimyksistä on tullut filippiinojen "sielun syndrooma". Täkäläiset ovat sisäistäneet kärsimyksen ajatuksen niin, että he näkevät elämän ennen kaikkea kärsimyksenä. Kirkkaus seuraa vasta kuoleman jälkeen ruumiin ylösnousemuksessa. Tämä samaistuminen kärsimyksen ajatukseen pohjautuu vuosisataiseen alistamiseen, jota ovat harjoittaneet erityisesti espanjalaiset valloittajat. Alistamisessa on käytetty hyväksi uskonnollisia perusteita. Niille, joilta on otettu pois vaurastumisen mahdollisuudet, on kerrottu, että "autuaita ovat köyhät". Kärsimyksestä on tullut hyve filippiinoille. Köyhyydessä on näin oma "hohtonsa".

Pitkäperjantain päiväkävelyllä Bel-Airin kylässä kohtasimme myös toisenlaisen kulkueen, joka liittyy kärsimykseen. Vastaamme tuli arviolta yli 70-vuotias valkoihoinen mies, jonka käsivarressa roikkui hieman yli 10-vuotias filippiinatyttö. Seurueeseen kuului vielä kaksi muuta hänen ikäistään tyttöä. Jokainen näki, mistä oli kysymys. Länsimainen mies oli tullut ostamaan lapsiseksiä Manilasta, ja sitä näytti olevan tarjolla yltäkyllin. Tätä kutsutaan pedofiliaksi. Kadun kulkijalla heräsi kysymys siitä, missä ovat tyttöjen vanhemmat. Tytöt olivat lähteneet paikkaamaan perheen rahapulaa myymällä itseään. Tätä on köyhän kärsimys.

Länsimaisella miehellä oli se, mitä tytöt halusivat: rahaa. Sillä hän hankki seksuaalisen mielihyvän kokemuksensa ja alistit köyhät tytöt. Samalla hän johti tytöt tielle, jolta paluu on hyvin vaikeata. Myymällä itseään saa rahaa, mutta ei muuta elämän sisältöä. Seuralaisena ovat tilapäisen seksin mukanaan tuomat terveyshaitat, henkinen tyhjyys, tuska ja painajaiset. Siinä ovat köyhän tytön kärsimykset.

Does a condom protect? An open letter to the Editor

The Philippine Star - newspaper issued on the 15^th of March a column written by Mr Jose C. Sison. The headline of the article was "The cause, not the remedy". Cite the beginning of the column as follows:

"My articles on artificial contraceptives never fail to elicit controversies. Sometimes there are even "violent" reactions that have nothing to do at all with the realities and the facts brought out and backed up by research and studies. Obviously these reactions come from people who could not accept anything contrary to what they have already framed in their minds. Truth must really hurt.

Others skirt the issue or cite studies that are already obsolete like the WHO report and the John Hopkins laboratory findings that condoms are effective in preventing HIV/AIDS and that the viruses of these diseases do not pass through intact latex condoms even if stretched. These studies are not only obsolete but obviously contrary to the recent findings by the Polymer Properties/Chemistry Section of the Naval Research Laboratory in Washington D.C. which found that that the diameter of microscopic holes of condoms are 500 to 700 times bigger than the HIV/AIDS viruses which means therefore that they can easily pass through and infect the sex partner.

Thus it is not even farfetched to connect the reported alarming rise in HIV/AIDS cases here to the free and open use of condoms; that the number of HIV/AIDS incidents are rising in this country to near epidemic proportion precisely because more people are now using condoms…"

That column raised in my mind a lot of questions. So I decided to email to Mr Sison and Editor Ramon M. Lim the following message:

"I am coming back to your column on "The cause, not remedy". You presented the claims I was confused. You description on infection of HIV viruses was very foggy and mysterious. There is medical knowledge about these facts. Why do you not share medical information on that? You appeal on the results of the study at the Naval Research Laboratory in Washington. That is not convincing me. On which platform are the results published? What is the position of that study in respect of the other medical research results? You wrote that the study mentioned above was "recent". As far as I know the former pope was using exactly the same arguments in the propaganda of the Catholic Church in Africa some years ago. The consequences are very sad to the whole people of the South Africa. You mix the medical science with your ethical concepts and this is dangerous. I hope that Philippine Star will publish an article on the HIV infection written by the medical expert of that field. Otherwise information of your newsletter is misleading."

I received next day from Mr Sison the message as follows:

"Since you have a different opinion than what I wrote then we can never arrive at any correct conclusion especially because you only attack me without backing them up with authentic proof. I am not trying to convince you. Let's end this exchange. It is useless."

Even then my questions seem to bother the Columnist I insist on my suspicions on the scientific basis of the study referred in the column to and I still require a proper responses based on medical studies on HIV-infection. The conclusions drawn by Mr Sison are very drastic for the prevention of HIV –infection. If The Philippine Star keeps silence with that issue, the opinion of the Columnist might be considered as a line of the newspaper.

Sincerely

Hannu Sorri

Seksiä ja seuraamuksia

Aloitan tavallisesti päiväni aamulenkillä Makatin kaduilla. Samalla ostan päivän ruuat katukeittiöstä. Eräs suosikeistani on kevätrullat. Kerran kadun vartta kulkiessani pysähdyin katukeittiöön, jossa en ollut aikaisemmin asioinut. Tiskillä oli kulhollinen kevätrullia. Pysähdyin kysymään, olisiko valmiita rullia tarjolla. Sain vastauksen, että ei aivan juuri nyt, mutta hetken päästä. Ajatus juuri valmistuneista kevätrullista kutitti makuhermoja. Niinpä jäin odottelemaan valmistumista. Samaan tiskiin nojasi kanssani mies, joka nyökkäsi keittiöllä palvelevaan nuoreen myyjättäreen ja sanoi minulle: "Tämä tyttö on tarjolla myös." Sanat tuntuivat kuin ruoskan isku selässäni. Olin tullut ostamaan ruokaa, enkä mitään muuta. Tyttö hymyili aurinkoisesti ja silmät loistaen. Vastasin: "Olen naimisissa oleva mies." Siihen mies vastasi: "Jopas nyt jotakin. (Oooh, boy)". Sanoin, että tulen hakemaan tilaukseni puolen tunnin päästä, ja häivyin katukeittiöltä.

Tämä tapahtuma ei täällä ole mitenkään poikkeava. Varsinkin jos lähtee Makatin business-alueen ulkopuolelle, vastaan tulee kadulla samantapaisia tarjouksia. Ilmapiiri on usein varsin eroottinen. Seksiä on tarjolla ja prostituutio kukoistaa. "Tyttökatuja" on aivan Manilan keskustassakin. Prostituutiota peitellään näennäisesti tanssiklubien tai hierontapaikkojen nimikkeillä, mutta kaikki tietävät, mistä on kysymys. Seksiturismi on Filippiineillä laaja ilmiö. Täällä on tarjolla seksiä ja viinaa halpaan hintaan. Prostituoitujen asiakkaina ovat myös paikalliset miehet. Vieraissa käymistä katsotaan tässä kulttuurissa sormien läpi niin kauan, kuin mies pitää huolta omasta perheestään. Ilotyttöinä toimivat ne, jotka ovat vailla koulutuksen antamia mahdollisuuksia. Kun on työtön, jostakin on leipä revittävä.

Seksiä harjoitetaan, mutta ehkäisy on usein varsin kehnolla tolalla. Tämä johtuu sekä tiedon että rahan puutteesta. Tilannetta on pyritty korjaamaan erityisellä perhesuunnittelua koskevalla lailla (Reproductive Health bill), joka takaisi mahdollisuuden seksuaalielämää koskevan tiedon saantiin ja ehkäisyvälineiden saatavuuden myös köyhille. Lakiehdotus on ollut menossa parlamenttiin, mutta se on pysäytetty valmisteluun. Taustalla on Katolisen kirkon voimakas painostus.

Lakiehdotusta on perusteltu väestön liikakasvulla ja köyhyyden ehkäisemisellä. Filippiinien asukasmäärä on tällä hetkellä 93 miljoonaa. On laskettu, että tässä asukasmäärässä on 15, 4 miljoonaa yli Filippiinien kantokyvyn. (Suomen kuvalehti 19.2.2010) Maa on jo nyt selvästi ylikansoittunut taloudellisiin voimavaroihinsa nähden. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Kasvusuunta on nouseva. Vuonna 2050 Filippiineillä tulee olemaan ennusteiden mukaan n. 146 miljoonaa asukasta. Filippiinien kansasta noin 25 % muodostuu köyhistä. Heillä ei ole vakinaista, kunnollista asuntoa eikä useinkaan työpaikkaa. Kun tämä osa kansasta lisääntyy eniten, köyhyyden voittaminen näyttää melko toivottomalta myös tulevaisuudessa.

Väestöpoliittisten huolten lisäksi on tullut ilmi terveydellisiä murheita. HIV-tartuntojen määrä näyttää lisääntyvän Filippiineillä räjähdysmäistä vauhtia. Vuonna 2009 rekisteröitiin yli 800 uutta HIV-infektiota. Uusien HIV-tartuntojen määrä näyttää kaksinkertaistuvan kahdessa vuodessa. HIV-tartunnoista on tulossa huomattava terveydellinen ja taloudellinen koko kansaa koskeva ongelma.

Hallituksen terveysosasto on ryhtynyt suoraan toimintaan taudin estämiseksi. Terveysosasto järjesti ystävänpäivän merkeissä tempauksen, jossa jaettiin ilmaisia kondomeja. Tempausta on pidetty hämmästyttävänä omapäisyytenä hallinnolta, jonka pitäisi odottaa perhesuunnittelua koskevan lain hyväksymistä. Taustalla on kuitenkin kasvava huoli terveydestä. Sokeakin näkee, millaista seksikauppa on Filippiineillä.

Katolinen kirkko on ryhtynyt hyökkäämään ilmaista kondomien jakoa vastaan. Se väittää, että tällainen toiminta lisää vapaata, tilapäistä seksiä ja kansan moraalista rappiota. Kirkolla on myös ympärillään voimakas rintama, joka hyökkää kaikkea keinotekoista ehkäisyä vastaan. Kirkko uskoo, että HIV-tartuntojen ongelmat voidaan ratkaista seksiä koskevan eettisen kasvatuksen avulla.

Täällä Salcedo Villagessa ei näitä Katolisen kirkon lupaamia eettisiä kasvattajia ole vielä näkynyt. Toivotan heidät tervetulleiksi tänne. Mielessäni on heti kaksikin katukeittiötä, joissa tuollaisen kasvatuksen tarvetta olisi kovastikin. Lupaan opastaa kollegat perille, kunhan he tänne saapuvat. Nyt alkaa olla jo kiire.