Olimme eilen illalla seuraamassa San Andrew:in kirkon kulkuetta, jossa seurakuntalaiset eläytyivät Golgatan tapahtumiin. Kulkueessa oli paikkansa kärsimysnäytelmän tärkeillä henkilöillä, Äiti Marialla ja opetuslapsi Johanneksella. Golgatan risti kulki myös omassa vaunussaan. Viimeisenä tulivat vaunut, johon oli sijoitettu Jeesuksen ruumis. Mustiin pukeutuneet avustajat vetivät köysillä tätä ruumisvaunua. Pappi kulki Jeesuksen vaunujen edellä. Kulkue eteni Bel-Airin kylän katuja mutkitellen. Muutoin suljettu omakotialue oli sekin aukaistu kulkueelle. Pimenevää iltaa valaisivat kadun reunoille sytytetyt kynttilät. Kulkueeseen osallistui arviolta ainakin 300 ihmistä. Se oli varsin runsas joukko, kun ottaa huomioon, että suuri osa tämänkin seurakunnan aktiivijäsenistä oli paikallisen tavan mukaan matkustanut pääsiäisen viettoon maaseudulle. Kulkue oli luonteeltaan eräänlainen liikkuva jumalanpalvelus. Osallistujat lukivat rukouksia yhteen ääneen. Tunnelma oli harras. Osan matkasta kuljimme kulkueen mukana ja saimme tuntea kuuluvamme joukkoon. Kotiin palatessamme olimme hyvin vaikuttuneita. Pala pitkäperjantaita oli tullut osaksemme.
Filippiinojen pääsiäisen vietossa kärsimyksen merkitys korostuu. Kolumnisti William M. Esposito väitti kiirastorstain The Philippine Star:ssa , että Golgatan kärsimyksistä on tullut filippiinojen "sielun syndrooma". Täkäläiset ovat sisäistäneet kärsimyksen ajatuksen niin, että he näkevät elämän ennen kaikkea kärsimyksenä. Kirkkaus seuraa vasta kuoleman jälkeen ruumiin ylösnousemuksessa. Tämä samaistuminen kärsimyksen ajatukseen pohjautuu vuosisataiseen alistamiseen, jota ovat harjoittaneet erityisesti espanjalaiset valloittajat. Alistamisessa on käytetty hyväksi uskonnollisia perusteita. Niille, joilta on otettu pois vaurastumisen mahdollisuudet, on kerrottu, että "autuaita ovat köyhät". Kärsimyksestä on tullut hyve filippiinoille. Köyhyydessä on näin oma "hohtonsa".
Pitkäperjantain päiväkävelyllä Bel-Airin kylässä kohtasimme myös toisenlaisen kulkueen, joka liittyy kärsimykseen. Vastaamme tuli arviolta yli 70-vuotias valkoihoinen mies, jonka käsivarressa roikkui hieman yli 10-vuotias filippiinatyttö. Seurueeseen kuului vielä kaksi muuta hänen ikäistään tyttöä. Jokainen näki, mistä oli kysymys. Länsimainen mies oli tullut ostamaan lapsiseksiä Manilasta, ja sitä näytti olevan tarjolla yltäkyllin. Tätä kutsutaan pedofiliaksi. Kadun kulkijalla heräsi kysymys siitä, missä ovat tyttöjen vanhemmat. Tytöt olivat lähteneet paikkaamaan perheen rahapulaa myymällä itseään. Tätä on köyhän kärsimys.
Länsimaisella miehellä oli se, mitä tytöt halusivat: rahaa. Sillä hän hankki seksuaalisen mielihyvän kokemuksensa ja alistit köyhät tytöt. Samalla hän johti tytöt tielle, jolta paluu on hyvin vaikeata. Myymällä itseään saa rahaa, mutta ei muuta elämän sisältöä. Seuralaisena ovat tilapäisen seksin mukanaan tuomat terveyshaitat, henkinen tyhjyys, tuska ja painajaiset. Siinä ovat köyhän tytön kärsimykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti