Vaarallisella matkalla kohti demokratiaa

Manilan lentokentälle laskeutui tasan 27 vuotta sitten Yhdysvalloista saapunut lentokone. Matkustajana oli muiden joukossa maanpaosta palaava senaattori Benigno "Ninoy" Aquino. Matkustajat näkivät ikkunoista sotilaiden liikettä kentällä. Kun Ninoy astui portaita alas, laukaukset kajahtivat, ja hän tuupertui kuolleena kiitoradalle.

Tämä tapahtuma muutti ratkaisevalla tavalla Filippiinien historian kulkua. Tuolloin elettiin diktaattori Marcoksen aikaa. Hän oli julistautunut yksinvaltiaaksi vaaleista ja kansantahdosta välittämättä. Korruptio rehotti. Hänellä oli kuitenkin rohkea haastaja Ninoy Aquino, joka vaati demokratian toteuttamista. Ninoy laitettiin lähes kahdeksaksi vuodeksi vankilaan. Kun hänen terveytensä alkoi horjua, hänet päästettiin sydänleikkausta varten Yhdysvaltoihin siinä toivossa, että Ninoy ei enää koskaan palaa Filippiineille.

Marcoksen valtaa vastaan oli suunnitteilla useita aseellisia kapinahankkeita, joita myös toteutettiin tosin huonolla menestyksellä. Marcoksen oli helppo kukistaa nämä yritykset perustellen toimiaan kommunistien torjumisella. Ninoy halusi irtautua väkivallasta. Hänen ajatuksenaan oli demokratian luominen väkivallatonta tietä. Ninoy sanoi, että kansakuntaa ei voi perustaa kansalaisten " luiden päälle". Demokratia voi tulla vain rauhanomaista tietä. Ninoy perusti oppinsa väkivallattomasta vastarinnasta Mahatma Gandhin, Martin Luther Kingin ja heitä vähemmän tunnetun, afganistanilaisen Abdu Ghaffer Khanin ajatteluun. Tämän ajatuksen hän halusi käytännön toteutukseen.

Ninoyn surmaaminen aloitti Filippiineillä valtavan väkivallattoman kansanliikkeen. Se huipentui vuoden 1986 kansan kapinaan (People Power). Silloin kansa yksinkertaisesti tukki EDSA:n (keskeinen kehätie Metro Manilassa) asettumalla Marcoksen lähettämien tankkien eteen. Sotilaat eivät pystyneet surmaamaan maanmiehiään. Seurauksena oli se, että Marcos menetti valtansa ja joutui luikkimaan pakoon Hawaijille. Ninoyn puolisosta Cory Aquinosta tuli presidentti, ja demokratiakehitys alkoi.

Filippiineillä nähdään, että kansan kapina on ollut esimerkkinä ympäri maailmaa. Täällä ajatellaan, että Itä-Euroopassa 1990-luvun vaihteessa vaikuttaneet demokratialiikkeet ovat saaneet esikuvan EDSAn välivallattoman toiminnan mallista. Näin se olisi ollut osa maailman laajuista väkivallatonta ketjureaktiota panssareita ja alistamista vastaan.

Tässä viikonvaihteessa on vietetty Ninoy Aquinon muistojuhlia valtakunnassa, jonka presidenttinä on Ninoyn ja Coryn poika Noynoy Aquino. Hän pyrkii ottamaan uusia askeleita taistelussa demokratian ja oikeuden puolesta harvainvaltaa ja korruptiota vastaan. Tekemistä riittää. Vielä on oikeudessa selvittämättä sekin, kuka tai ketkä olivat Ninoyn kuoleman takana.

Magandang umaga!

Sanomme näin kuuluvasti koti-condon takaovella seisovalle vartijalle, kun lähdemme aamulenkille. Vartijan kasvoille leviää hämmästynyt ilme. Hän ilmeisesti ihmettelee, mistä tuo suomalainen "Sir-Ma´m" –pariskunta on oppinut tämän filippiinokielisen hyvän huomenen toivotuksen. Olemmehan me jo tottuneet tuohon Good morning –toivotukseen puolin ja toisin. Hämmästyksen jälkeen vartijan silmät alkavat loistaa ja hymy pehmenee lämpimäksi. Olimme tuolla pienellä filippiinon kielisellä tervehdyksellä koskettaneet jotakin hyvin herkkää kohtaa. Huhu käyttämästämme kielestä leviää condon palveluskunnan keskuudessa salamannopeasti. Jokainen vartija haluaa toivottaa meille hyvää huomenta, päivää, iltapäivää ja iltaa filippiinoksi. Henkilökunta innostuu meidän kielen oppimisyrityksistämme. Se on heistä jollakin tavalla huvittavaa, mutta samalla kertaa myös aseista riisuvaa. Kaikki haluavat opettaa meille jotakin lisää. Kummallista kyllä sanat alkavat meiltä jotenkin sujua.

Tästä kohtaamastamme menestyksestä rohkaistuneena lähdemme kirjakauppaan ja ostamme filippiinon kielen oppikirjan, jotta pääsisimme kielen rakenteisiin kiinni. Ostostamme maksaessamme vaimoni Päivi ryhtyy kyselemään myyjiltä sanojen merkityksiä. Jälleen kohtaamme tuon saman ilmiön. Myyjätytöt ensin hämmästyvät, mutta sitten sulavat länsimaalaisen edessä, joka on kiinnostunut filippiinon kielestä. Kaupasta poistuessamme Päivi-vaimoni paukauttaa pari lausetta filippiinoksi. Siitä saamme osaksemme aplodit. Olipa juhlallisen tuntuinen lähtö kaupasta!

Nämä pienet tapahtumat herättävät monia kysymyksiä. Filippiinon kielen käyttäminen näyttää olevan jollakin tavalla kovin yllättävää. Paikalliset palvelualan työntekijät ovat ilmeisesti tottuneet siihen, että valkoihoiset puhuvat englantia. He eivät juuri vaivaudu filippiinoa opettelemaan. Englantia kukin sitten vääntää omalla, välillä vähän omituisellakin aksentillaan. Ehkä yritys puhua filippiinoa tulkitaan aidoksi kiinnostukseksi paikallisesta omasta kulttuurista. Kielihän on osa kulttuuria. Filippiinon kielen puhuminen on sen tunnustamista, että filippiinoilla on oma, omanluonteinen ja sellaisena arvokas kulttuuri. Äidinkielessä ovat kaikki tunneherkimmät merkitykset, joita vieraalla kielellä on vaikea tavoittaa.

Filippiinojen historian punaisena lankana on valloittajien ja filippiino- kansan suhde. Kun espanjalaiset olivat vuosisatojen ajan vallassa, he toivat tänne espanjan kielen. Kun Yhdysvallat piti 1900-luvun alkupuolen valtaa Filippiineillä, he toivat tänne englanninkielen. Valloittaja käyttää aina omaa hallintokieltään, mutta samalla valloittajien kieli alkaa tunkeutua myös muille alueille. Kieli ei ole koskaan neutraali asia. Se sisältää aina myös rakenteita, jotka kertovat kulttuuriin kuuluvasta tavasta ajatella. Sanojen valikoimat ja sisällöt ilmaisevat, mitkä ovat tärkeitä merkityksiä ja arvoja. Vuosisatojen ajan valkoihoiset ovat tulleet tänne Filippiineille opettamaan omaa kieltään. Samalla myös länsimaista kulttuuria on kylvetty. Ehkä tämä kieleen liittyvä alistaminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että meitä länsimaalaisia on niin mukava opettaa. Kerrankin nuo valkoihoiset ovat oppilaita ja me olemme oppimestareita. Tällainen roolien vaihtaminen on virkistävää ja paikallaan. Se avaa uusia näkökulmia elämään ja maailmaan.

Filippiinit on oikeastaan kaksikielinen maa. Englannin opetus alkaa koulussa hyvin varhain ja sekä ammatillinen että yliopiston opetus tapahtuu englanniksi. Liike-elämän kielenä on englanti. Merkittävimmät sanomalehdet ilmestyvät englannin kielellä. Sitä käyttävät myös uskonnolliset yhteisöt. Niinpä roomalais-katolisen kirkonkin messut ovat pääasiassa englanniksi. Kielitaidosta on ollut suurta apua filippiinoille tässä yhdentyvässä maailmassa. Tähän kaksikielisyyteen liittyy kuitenkin myös omat jännityksensä. Toiset ovat täällä sitä mieltä, että englannin kielen opetusta pitäisi edelleenkin lisätä kouluissa, jotta kansainvälisessä kilpailussa oltaisiin entistä paremmissa asemissa. Toiset taas korostavat äidinkielen tärkeyttä.

Elokuu on täällä nimetty filippiinon kielen kuukaudeksi. Näin halutaan korostaa sen merkitystä. Tähän saattoi liittyä myös presidentti Aquinon ensimmäinen parlamentille pitämä Sona (State of the Nation Address) –puhe, jonka hän piti edeltäjistään poiketen filippiinoksi. Tämä on täällä tulkittu haluksi painottaa oman kielen merkitystä osana kansan identiteettiä. Filippiinoksi puhumisen voi nähdä myös demokratian arvon nostamisena. Jokaisella täytyy olla oikeus ymmärtää, mitä valtiossa tapahtuu.

Mabuhay!

Aamulenkki Makatissa

Painelen hissillä pohjakerrokseen. Livahdan talon takaovesta ulos. Takaoven vartija tervehtii viemällä käden lippaan. - Lenkille, Sir? - Kyllä, kaunis aamu tänään. Laskeudun Buendialle. Kadun kostea ja pehmeä lämpö ottaa minut syliinsä. Buendialla kulkee virtanaan täpötäysiä jeepnejä vieden filippiinoja työpaikalle. Varakkaammat istuvat ilmastoiduissa henkilöautoissaan tai takseissa. Buendian kapeat, rapautuneet katukäytävät pullistelevat työhön menijöitä. Katukauppiaat levittelevät kulkijoiden eteen tarjolle piraattikopioita, tupakkaa, karkkeja, juomia, munia, kalapyöryköitä. Yritän pitää vauhtia ja pujottelen väkijoukon ja kauppatavaroiden lomitse. Samalla katson muutenkin, mihin astun. Käytävä muistuttaa kuoppineen ja möykkyineen välillä keskeneräistä rakennustyömaata. Takorautainen, jykevä aita erottaa katukäytävän ajoväylästä. Katukäytävän pientareella vastaani tulee outo näky. Näyttää siltä kuin ihminen olisi tuupertunut käytävän reunalle. Lähemmäksi päästyäni huomaan, että kysymyksessä onkin avattu sateenvarjo, joka on asetettu katukäytävän reunaan. Vielä lähemmäksi tultuani sateenvarjon takaa ponnahtaa ylös nuori nainen, joka nostelee nopeasti shortsejaan ylös. Vieressä seisoo pieni lapsi. No, niin, äidin aamutarpeet on siis hoidettu, ja roiskeiden suojaamistahan varten sateenvarjot ovat. Tosin pisarat tulevat tavallisesti varjon yläpuolelta. Sinä Buendia olet kyllä ihmeellinen katu. Sinun suonissasi virtaa virtsa ja pakokaasu. Kaikki, mitä elämässä on, tulee vastaan, kun lähtee Sinun matkaasi.

Kuljen kilometrin verran, ja vastaani tulee iso risteys. Makati Avenue ylittää Buendian. Jos kääntyisin vasemmalle, vastassani olisi heti Bel-Airin värikäs alue, jossa pikkupuodit, verstaat, tyttöbaarit ja hotellit reunustavat katuja. Mutta käännyn oikealle ja olen heti taas Makatin business-alueella. Katukäytävällä tulvehtii edelleen ihmisiä, mutta he ovat toisenlaisia kuin Buendialla kulkevat. Edessäni matelee laumoittain tummiin kävelypukuihin puettuja nuoria naisia. Heidän pukunsa ovat lähes täsmälleen samanlaisia. Puvut ovat mustaa kangasta, jossa on kapeat tumman harmaat raidat. Suurin osa heistä on töissä pankeissa, joita Makatin business-alue on täynnä. He ovat niitä onnellisia, joilla on siisti sisätyö. Näillä nuorilla naisilla on erityinen kyky kävellä hitaasti vetelehtimällä ryhmässä. Joudun taas pujottelemaan.

Olen löytänyt kävelyrytmin ja päässyt vauhtiin. Näkökenttääni tulee samaan suuntaan käsi kädessä kulkeva pari. Tavoitan heitä askel askeleelta. Pariskunta vaikuttaa epäsuhteiselta. Mies on pulleahko ja nainen tyttömäisen hento ja siro. Mies on pukeutunut urheiluasuun. Tavoitteena on ilmeisesti painon pudotus. Nainen kulkee kireissä farkuissa, vaatimattomasti pukeutuneena. Lähemmäksi päästyäni huomaan, että keski-ikäinen mies on länsimainen ja tyttö paikallinen. Mielessäni herää kysymys, joka yhdestä näkökulmasta kuuluu: Rakastaako vai rahastaako? Täällä kulkee paljon pareja, joissa ostaminen ja rahastaminen ovat keskeistä. Tyttö saattaa olla jo etukäteen seuralais-palvelusta tilattu matkaa varten. Mutta tämä tyttö ei ole escortti. Mistäkö sen tiedän? Escorttitytön pukeutuminen hyppää räikeydessään ja paljastavuudessaan silmille. Pukeutuminen ei ole kuitenkaan ratkaisevaa oikealle johtopäätökselle. Katson, millä tavoin parin kädet ovat liittyneet toisiinsa. Ne ovat syvällä toisiinsa uppoutuneina. Kädet puhuvat kieltä, joka kertoo totuuden. He rakastavat. Onnittelen ajatuksissani pariskuntaa.

Käännyn Ayala Triangel Gardens –puistoon. Se on keskellä Makatin business-aluetta sijaitseva helmi. Täällä on helppo kävellä. Käytävät ovat tasaista betonilaattaa. Puutarhaa hoidetaan kuin silmäterää. Kauniit kukat kukkivat. Palmut ja muut tropiikin puut vihannoivat aina. Nurmikkoa ja istutuksia hoitaa jatkuvasti joukko puutarhureita. Kävelijän kannalta helppoa on myös se, että jalkoihinsa ei tarvitse jatkuvasti katsoa. Kävelijän rauhaa eivät myöskään häiritse kaupustelijat tai rahan pyytäjät. Tänne heitä ei lasketa. Tämä ehkä kahden hehtaarin suuruinen alue on aidattu. Porteilla on myös vartijat. Asunnottomilla ei ole tänne asiaa. Sen kaikki tietävät. Vain muutaman sadan metrin päässä puistosta on toinen maailma. Siellä on tuskin ollenkaan katukäytäviä. Asunnottomia norkoilee kadun vierustoilla, ja seksipalveluita tyrkytetään ohikulkijalle. Rullaan Ayalan siloteltuja käytäviä pari kierrosta ja lähden kotia kohti.

Kun saavun koti-condon pääovelle molempien autoramppien edessä seisovat vartijat ottavat minut vastaan sotilaallisesti kunniaa tekemällä ja ystävällinen virne naamallaan. Ostan kaupasta päivän lehden ja kävelen hissille. Samaan hissiin tulee kanssani nuori treenatun oloinen mies. Hänen t-paidassaan on kuvio, joka muistuttaa pasifistien aikoinaan käyttämää ympyrän muotoista merkkiä, jossa ristin sakarat ovat valahtaneet alas. Kysyn merkistä. Poika tempaisee kaulassaan riippuvan ristin esiin t-paidan alta ja kertoo, että kuviokin on sama risti. Olin kohdannut hississä "kahden ristin miehen". Sain jälleen muistutuksen siitä, kuinka uskonnollisessa maassa olen.

Menin tapani mukaan uimaan talon altaalle. Lasken tavallisesti altaan mittoja uidessani. Huomasin, että menin laskuissani sekaisin. Ajatukseni karkasivat altaalta kaikkeen siihen, mitä aamulenkillä olin kokenut. Ehkä on vain hyvä, että laskut menevät välillä sekaisin.