Sanomme näin kuuluvasti koti-condon takaovella seisovalle vartijalle, kun lähdemme aamulenkille. Vartijan kasvoille leviää hämmästynyt ilme. Hän ilmeisesti ihmettelee, mistä tuo suomalainen "Sir-Ma´m" –pariskunta on oppinut tämän filippiinokielisen hyvän huomenen toivotuksen. Olemmehan me jo tottuneet tuohon Good morning –toivotukseen puolin ja toisin. Hämmästyksen jälkeen vartijan silmät alkavat loistaa ja hymy pehmenee lämpimäksi. Olimme tuolla pienellä filippiinon kielisellä tervehdyksellä koskettaneet jotakin hyvin herkkää kohtaa. Huhu käyttämästämme kielestä leviää condon palveluskunnan keskuudessa salamannopeasti. Jokainen vartija haluaa toivottaa meille hyvää huomenta, päivää, iltapäivää ja iltaa filippiinoksi. Henkilökunta innostuu meidän kielen oppimisyrityksistämme. Se on heistä jollakin tavalla huvittavaa, mutta samalla kertaa myös aseista riisuvaa. Kaikki haluavat opettaa meille jotakin lisää. Kummallista kyllä sanat alkavat meiltä jotenkin sujua.
Tästä kohtaamastamme menestyksestä rohkaistuneena lähdemme kirjakauppaan ja ostamme filippiinon kielen oppikirjan, jotta pääsisimme kielen rakenteisiin kiinni. Ostostamme maksaessamme vaimoni Päivi ryhtyy kyselemään myyjiltä sanojen merkityksiä. Jälleen kohtaamme tuon saman ilmiön. Myyjätytöt ensin hämmästyvät, mutta sitten sulavat länsimaalaisen edessä, joka on kiinnostunut filippiinon kielestä. Kaupasta poistuessamme Päivi-vaimoni paukauttaa pari lausetta filippiinoksi. Siitä saamme osaksemme aplodit. Olipa juhlallisen tuntuinen lähtö kaupasta!
Nämä pienet tapahtumat herättävät monia kysymyksiä. Filippiinon kielen käyttäminen näyttää olevan jollakin tavalla kovin yllättävää. Paikalliset palvelualan työntekijät ovat ilmeisesti tottuneet siihen, että valkoihoiset puhuvat englantia. He eivät juuri vaivaudu filippiinoa opettelemaan. Englantia kukin sitten vääntää omalla, välillä vähän omituisellakin aksentillaan. Ehkä yritys puhua filippiinoa tulkitaan aidoksi kiinnostukseksi paikallisesta omasta kulttuurista. Kielihän on osa kulttuuria. Filippiinon kielen puhuminen on sen tunnustamista, että filippiinoilla on oma, omanluonteinen ja sellaisena arvokas kulttuuri. Äidinkielessä ovat kaikki tunneherkimmät merkitykset, joita vieraalla kielellä on vaikea tavoittaa.
Filippiinojen historian punaisena lankana on valloittajien ja filippiino- kansan suhde. Kun espanjalaiset olivat vuosisatojen ajan vallassa, he toivat tänne espanjan kielen. Kun Yhdysvallat piti 1900-luvun alkupuolen valtaa Filippiineillä, he toivat tänne englanninkielen. Valloittaja käyttää aina omaa hallintokieltään, mutta samalla valloittajien kieli alkaa tunkeutua myös muille alueille. Kieli ei ole koskaan neutraali asia. Se sisältää aina myös rakenteita, jotka kertovat kulttuuriin kuuluvasta tavasta ajatella. Sanojen valikoimat ja sisällöt ilmaisevat, mitkä ovat tärkeitä merkityksiä ja arvoja. Vuosisatojen ajan valkoihoiset ovat tulleet tänne Filippiineille opettamaan omaa kieltään. Samalla myös länsimaista kulttuuria on kylvetty. Ehkä tämä kieleen liittyvä alistaminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että meitä länsimaalaisia on niin mukava opettaa. Kerrankin nuo valkoihoiset ovat oppilaita ja me olemme oppimestareita. Tällainen roolien vaihtaminen on virkistävää ja paikallaan. Se avaa uusia näkökulmia elämään ja maailmaan.
Filippiinit on oikeastaan kaksikielinen maa. Englannin opetus alkaa koulussa hyvin varhain ja sekä ammatillinen että yliopiston opetus tapahtuu englanniksi. Liike-elämän kielenä on englanti. Merkittävimmät sanomalehdet ilmestyvät englannin kielellä. Sitä käyttävät myös uskonnolliset yhteisöt. Niinpä roomalais-katolisen kirkonkin messut ovat pääasiassa englanniksi. Kielitaidosta on ollut suurta apua filippiinoille tässä yhdentyvässä maailmassa. Tähän kaksikielisyyteen liittyy kuitenkin myös omat jännityksensä. Toiset ovat täällä sitä mieltä, että englannin kielen opetusta pitäisi edelleenkin lisätä kouluissa, jotta kansainvälisessä kilpailussa oltaisiin entistä paremmissa asemissa. Toiset taas korostavat äidinkielen tärkeyttä.
Elokuu on täällä nimetty filippiinon kielen kuukaudeksi. Näin halutaan korostaa sen merkitystä. Tähän saattoi liittyä myös presidentti Aquinon ensimmäinen parlamentille pitämä Sona (State of the Nation Address) –puhe, jonka hän piti edeltäjistään poiketen filippiinoksi. Tämä on täällä tulkittu haluksi painottaa oman kielen merkitystä osana kansan identiteettiä. Filippiinoksi puhumisen voi nähdä myös demokratian arvon nostamisena. Jokaisella täytyy olla oikeus ymmärtää, mitä valtiossa tapahtuu.
Mabuhay!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti