Eräs blogillani vierailevien lukijoiden suosikkiaiheita ovat
erilaiset matkustamiseen liittyvät kysymykset. Koetan tässä antaa jotakin
”valoa” tähän näkökulmaan. Filippiineille matkustava ei voi tukeutua
matkatoimiston ohjeistoon, vaan tietoa on hankittava itse muualta.
Suurin osa turisteista viettää lomansa Visayasin
saaristossa, Cebulla, Boholilla, Boracaylla tai Palawanilla. Näille saarille on
kaksi pääasiallista matkareittiä. Voi lentää suoraan esimerkiksi Hongkongista
tai Bangkokista Cebulle. Cebun lentokentällä on sekä kansainvälinen että
kotimainen terminaali. Matkan jatkamiseen on käytössä myös lauttayhteyksiä.
Toisena käyttökelpoisena vaihtoehtona on saapua Filippiineille Manilan kautta
ja jatkaa matkaa sieltä lentäen.
Manilan kautta saapuvan kannattaa varata aikaa runsaasti
koneen vaihtoon, sillä kotimaan terminaaliin on pitkä (ainakin ajassa
mitattuna) matka ulkomaan terminaalista. Kulkemiseen on otettava taksi. On myös
oltava tarkkana terminaalien suhteen. Ulkomaan ja kotimaan terminaalien lisäksi
Philippine Airlines:lla on oma, erillinen terminaalinsa. Suositeltava
vaihtoehto on yöpyä mennen tullen Manilassa, suhteellisen lähellä lentokenttää.
Matka taksilla lentokentälle voi kestää uskomattoman kauan Manilan liikenneruuhkassa.
Maahan tulija joutuu lentokentällä passin tarkastuksessa
maahanmuuttoviraston ja tullin käsittelyyn.
Molempia varten on täytettävä oma blankettinsa. Passintarkastuksessa
tulijalle myönnetään heti kättelyssä kolmen viikon viisumi. Jonot passintarkastuksessa
voivat olla pitkiä. Manilan Kansainvälinen terminaali (Ninoy Aquino) on
joissakin vertailuissa arvioitu erääksi maailman kehnoimmista lentokentistä.
Valitettavasti tässä ei ole kovin paljon puolustelemista.
Taksilla kulkeminen on turistille A ja O. Manilan
lentokentällä ja yleensä muillakin kentillä on tarjolla kiinteän hinnan takseja
(fixed price). Niitä varten on tiskin takana oma järjestelijä, jonka kanssa
sovitaan matkan kohde ja hinta. Maksu suoritetaan kuljettajalle. Tämä järjestelmä
toimii yleensä hyvin. Kun palaa lentokentälle, kannattaa tilata hotellista
etukäteen taksi. Matkan hinta on tavallista korkeampi, mutta tavaroiden
mahtuminen autoon ja perille pääseminen on taattua.
Taksi on turistille käytännössä helpoin kulkuväline muulloinkin
liikuttaessa Metro Manilassa. Taksi otetaan ”lennosta”. Kaduilla on välillä
jonossa kiemurrellen ajelevia takseja, jotka kalastelevat asiakkaita. Taksiin
astuttaessa pitää huolehtia siitä, että kuljettaja laittaa taksamittarin
käyntiin. Taksit eivät ole länsimaista tasoa, vaan pääosin melko
huonokuntoisia. Mutta eipä hintakaan päätä huimaa. Matkan lähtöhinta on 40 P
(pesoa). Parilla eurolla ajaa jo useamman kilometrin. Taksilla kulkiessa on
syytä myös itse tietää, minne on menossa. Taksikuskin paikallistuntemus ei
siihen läheskään aina riitä. On hyvä tietää, missäpäin Metro Manilaa matkan
kohde sijaitsee. Samoin on hyvä tietää, minkä kadun kulman lähellä talo on.
Talojen numeroilla ei ole täällä paljonkaan väliä, sillä numerointi ei ole
tapahtunut järjestyksessä. Täällä on myös lukematon määrä hotelleja. Joten
pienempiä hotelleja taksi ei useinkaan tunne.
Taksikuskien joukko on hyvin kirjava. Jotkut heistä puhuvat
hyvin sujuaa ja ymmärrettävää englantia, jotkut puhuvat ”taglishta”, joka on
englannin ja tagalon sekoitusta. Se voi välillä saada hyvin outoja muotoja.
Taksien koulutuspohja on varsin erilainen. Osa taksikuskeista on hyvin
kiinnostuneita matkustajista. Useat taksit ovat kertoneet, että he tekevät tätä
työtä voidakseen tutustua eri maista ja kulttuureista tuleviin ihmisiin. Heiltä voi kuulla mitä ällistyttävimpiä
tarinoita. Taksimatka voi olla hyvin kiinnostava kokemus.
Tavaratalot ovat Metro Manilassa, ja muuallakin, vapaa-ajan
vieton keskuksia. Niistä löytyy lukemattomien kauppojen lisäksi mitä
erilaisimpia ravintoloita, elokuvateattereita, lasten huvipaikkoja ja pelihalleja.
Filippiinot rakastavat elokuvia ja filmitähtiä. Tänne tulevat hyvin nopeasti
uusimmat amerikkalaiset filmit. Itseään voi hemmotella vaikkapa elokuvaillalla
ja ravintolaillallisella jossakin teatterin vieressä sijaitsevista
ravintoloista. Tunnetuimpia tavarataloja ovat Aasian suurimmaksi mainostettu
Mall of Asia, Manila Bayn rannalla, Edsan eteläpäässä, Greenbeltin, Gloriettan
ja SM Mallin tavaratalojen ketju Makatissa sekä SM Megamall, Edsan varrella.
Suurimmissa kauppaliikkeissä ja ravintoloissa tunnetuimmat
luottokortit käyvät yleensä maksun välineinä. Mutta jokainen tarvitsee myös
käteistä. Käteisen nostaminen ei kuitenkaan käy päinsä kovin helposti.
Kansainväliset luottokortit toimivat vain osassa automaateista. Raha-automaatin
kyljessä voi olla vaikkapa Visan tunnus, mutta se voi tarkoittaa vain
Filippiineillä hyväksyttyä luottokorttia. Jos tällaiseen nostoon on tarvetta,
paikanpäällä on erikseen selvitettävä, mikä on kansainvälisillä yhteyksillä toimiva
automaatti. Käteisen valuutan vaihto eurosta pesoiksi toimii yleensä hyvin
siellä, missä turisteja liikkuu paljon. Mutta tässä suhteessa eurooppalaisille
voi tulla myös yllätyksiä. Esimerkiksi itse olen yrittänyt vaihtaa Manilan
vanhassa kaupungissa, Intramuroksessa, euroja ja ”vetänyt vesiperän” kaikissa
alueen pankeissa. Tämä maa on monella tavoin Amerikkaan suuntautunut, ja se
näkyy myös siinä, että USA:n dollari vaihtuu pesoiksi paljon sujuvammin kuin
euro.
Filippiinellä annetaan monissa tilanteissa juomarahoja. Jos
ajan taksilla, pyöristän aina loppusumman jonkun verran ylöspäin. Ravintolassa
juomaraha kuuluu myös asiaan. Monet ravintolat perivät palvelumaksun, joka
näkyy eriteltynä laskussa. Toisissa palvelumaksua ei ole laskuun merkitty. Etenkin
jälkimmäisessä tapauksessa juomaraha on hyvin paikallaan. Palvelualojen palkat
ovat täällä varsin pienet, ja juomarahoilla on merkitystä. Itse olen tottunut
täällä siihen, että annan aina ravintolassa juomarahaa. Summa riippuu palvelun
laadusta ja edellä mainitusta laskutuserosta. Antamani juomarahat ovat
liikkuneet tavallisesti 20-100 P:n välillä. Ravintolassa syöminen on täällä
joka tapauksessa hyvin edullista, ja ruoka on tasokasta.
Hintataso Filippiineillä on hyvin edullinen länsimaalaiselle
turistille. Enemmistön elintaso on täällä hyvin matala. Metro Manilassa 15.000
P (n. 300,- eur) kuukausipalkka on jo hyvä. Moni työntekijä saa tyytyä
vähempäänkin kuin puoleen tästä palkasta. Työn hinta on halpa. Silloin erityisesti ne tuotteet ja palvelut,
joissa työn osuus on keskeinen, ovat edullisia. Vaatteet, käsityöt ja korut
ovat halpoja. Varsinkin paikalliset alkoholi- ja tupakkatuotteet ovat
edullisia. Lounaan syö Metro Manilassa pikaruokaa tarjoavista paikoista 100-150
P:n hinnalla. Katukioskeista maittavan lounaan saa vieläkin halvemmalla. Ravintolan
ja ruuan tasoa voi aina nostaa niin halutessaan ja pysyä vielä varsin
kohtuullisissa hinnoissa. Hintataso vaihtelee Filippiinien sisällä.
Pohjois-Luzonin vuoristokaupungissa voi käydä parturissa 65 P:n hintaan ja
poistua tyytyväisenä. Mutta kun Cebulla menee parturiin, huomaakin saavansa
saman palvelun melkein puoleen hintaan. Myös hieronta on Filippiineillä
edullista ja ammattitaistoista.
Filippiinot ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. He
neuvovat mielellään ulkomaalaisia. Täällä on myös totuttu vierasmaalaisiin.
Erilaisia tapoja ja kulttuureita ymmärretään. Ystävällinen hymy ei ole
teeskentelyä. Varovaisuus on kuitenkin usein viisautta. Länsimaalainen on aina filippiinon
silmissä rikas. Myös niitä löytyy, jotka haluavat keinotella varakkaan turistin
kustannuksella. Keskustelua helpottaa filippiinojen hyvä englanninkielen taito.
Englantia opetetaan jo peruskoulussa, ja korkeampi opetus tapahtuu englanniksi.
Suurimmat päivälehdet ovat englanninkielisiä. Amerikkalainen vaikutus näkyy
kaikkialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti