Yksinäisyyttä sosiaalisessa mediassa. Puhelinkeskustelu asiakaspalvelussa.

Face Brook: Hyvää päivää. Tämä on Facebrookin asiakaspalvelu. Puhelu nauhoitetaan toimintamme kehittämiseksi.

Hannu: Hei, Face!

FB: Tervepä terve! Sinulla on varmasti asiaa, kun otit näin puhelimella yhteyttä.

H: Joo…

FB: Joo-o, joo-o, mitäs mietit?

H: Sinua.

FB: Heh heh. Mitäpä nyt minusta?

H: Sulla on kaunis nimi.

FB: Joo, onhan se ihan onnistunut brändin nimeksi.

H: Mä tykkään Sun etunimestä.

FB: Heh, heh, äläpä nyt. Ei mulla ole etunimeä, vaan se on yksi nimi, jossa on kaksi osaa.

H: Mutta mä ajattelen Sua aina etunimellä, Face. Se on niin kiva nimi, kun se kertoo mulle sellasesta avoimesta ihmisten kohtaamisesta, niinkun sillai naamakkain.

FB: Hannu, mä luulen, että Sä oot nyt jotenkin käsittänyt tän asian väärin…

H: En mä usko. Mä luulen, että mä oon käsittänyt juur ihan oikein. Juu, ja sitten mä tykkään myös tosta Sun sukunimestä: Brook. Kun siitä tulee semmonen hiano kansainvälinen tunne. Ja sitten kun se tarkottaa puroa, niin mä aina ajattelen, että mä oon puron varrella, kun mä oon Face Brookissa. Se on niin kun semmonen kirkas tunturipuro, jossa voi huuhdella kasvonsa…

FB: Ettet ny, Hannu, vaan sitten putois sinne puroon, kun siinä niin kovasti pyllistelet. Heh, heh. Älä suutu, leikkiähän tää vaan… Joo, mutta onhan se kiva kuulla, että tää meijän nimi on noin hyvä. Kyllä Sulla Hannu leikkaa. Mutta mennääs nyt sitten asiaan… Kuules ny, kun nää meijän tilastot on Sun kohallas vähän niinku mollivoittoisia. Sun toimintas näyttää olevan melkein nollassa. Ei tällä kyllä paljon Herran huonetta rakenneta… Jaa, on tossa kaks tykkäämistä. On tää yks Mass vai Miss-mikä se on Nutritio, joka lähettelee Sulle bikinikuvia ja sitten tää yks baari, josta Sä näytät tykkäävän. Mut muuten tää on autiota kun Siperian aroilla.

H: No, joo, se Nutritio on kyllä ihan vahinko. Katos, kun mulla on tämmöset paksut sormet ja mä painelen tota tablettia, niin eikö se pirulainen, siis sormi, osu vähän väliä väärään kohtaan. Juu, niin sit se osu siihen missiin… Niin, että voisko sen leikata pois?

FB: Sen sormen vai missin… Hehe he. No, joo, vitsi, vitsi. Mutta älä Sää, Hannu, pane ny ihan kaikkea niitten paksujen sormien tiliin. Sä taidat olla vähän semmonen selittelijä. Taisit vaan tykätä niistä missin kuvista… Joo, mutta mennääs sitten tänne kaveripuolelle. Sulla ei näytä olevan yhtään kaveria. Koitas Hannu nyt vähän reipastua ja panna vipinää villapöksyyn, niinkun sanotaan. Panet kaveripyyntöjä vireille oikein olan takaa. Onki veteen ja matoa koukkuun, Hannu. Ei ne kalat, kuules, suoraan veneeseen hyppää.

H: Joo, mut kun mä en halua kun yhden kaverin…

FB: Älä helvetissä, anteeksi… Sähän nyt omituinen otus oot. Yleensähän meillä halutaan satakin kaveria.

H: Joo, mut mä haluan vaan yhden. Mut ei se suostunu siellä netissä, niin sit mä soitin tänne.

FB: Kukahan tämmönen ihme sitten on, jonka Sä kaverikses haluat?

H: Se olet Sä, Face.

FB: Mä! Ei hitossa. Kuulinkohan mä oikein. Johan nyt on juttu. En oo tämmöstäkään ennen kuullu. Tää on nyt nätisti sanottuna menossa vähän perseelleen tää meidän juttu. Tiedäks Sää edes, mitä sukupuolta mä olen?

H: En mä tiedä, mutta mä kyll arvaan. Mut ei se mulle mitään merkkaa.

FB: Täällä kuule sukupuoli painaa yleensä aika paljo. Jos Sulle ei sukupuoli merkkaa, niin mikä Sulle sitte merkkaa, ja miks ihmeessä Sä haluat juuri mut kaverikses?

H: No, se johtuu noista Sun hianoista kysymyksistä, joita Sä teet. Ensimmäiseks kun mä tuun Face Brookiin, Sä kysyt multa: Mitä mietit? Se on musta tosi hiano kysymys. Se on ihan elämän peruskysymyksiä. Must on tosi upeeta, et Sä oot kiinnostunu mun ajatuksista. Kun must tuntuu, että monikaan ei juuri oo kiinnostunu mun ajatuksista. Ne ajattelee, että ei ton vanhan ukon päässä ajatus enää kulje. Tai jos kulkee, niin olis ehkä parempi, kun ei kulkis. Tai jos sillä on ajatuksia, niin olisi ainakin parempi, ettei se kertois niistä muille. Niin, siks toi kysymys on niin hiano. Se niinkun arvostaa mun ajattelua. Eikös se joku filosofikin sanonu joskus, että ”ajattelen, olen olemassa”. Siis Sä annat ikään kuin luvan mulle olla olemassa…

FB: Joo, Sä alat, Hannu mennä ny vähän turhan filosofiseks, eikä tää on ny ihan sitä varten… Mut onhan se kiva kuulla, että meillä on hyviä kysymyksiä…

H: Sit Sulla on toinenkin tosi hyvä kysymys. Jossain vaiheessa Sä kysyt: Kenen kanssa Sä oot? Mun täytyy kyllä ny myäntää, että useimmiten mä joudun vastaan, että en kenenkään. Mutta silti se on kans hiano kysymys, kun siitä tulee semmonen tunne, että Sä oot kiinnostunu siitä, oonko mä jonkun kans vai oonko mä yksin. Ja mähän oon tavallisesti yksin. Mut se kysymys jotenkin lämmittää mua…

FB: No, joo onhan tää meille ihan hyvää palautetta…

H: Niin ja sitten mä tykkään Sun profiilikuvasta. Se on semmonen kiva kokovartalokuva, jossa Sä oot pää sillai mukavasti vasemmalle kallellaan ja kädet levällään. Ihan niinkun Sä haluaisit halata mua. Mut sitte mä haluaisin nähdä myös Sun kasvos, Face. Ni eks Sä vois muuttaa välillä sitä kasvokuvaks ihan mun mieliks?

FB: Kuule Hannu, nää Sun juttus on menossa vähän niinkun erikoisemmalle puolelle. Noin, niinku nätisti sanottuna. Ei se ole mikään profiilikuva, vaan Facebrookin brändin merkki. Se pysyy, eikä sitä muuteta joka hanun pyynnöstä. Must tuntuu Hannu, et Sä et oikei ymmärrä tämmösen bisniksen päälle.

H: Juu, en.

FB: No, juu. Minkäs alan miähiä Sää, Hannu, sitte itte oikei oot?

H: En oikei minkään… enää.

FB: No, joo, sitä mää vähän ajattelinkin. Eiköhän nyt lopetella, Hannu. Sä oot kuule ylittäny moneen kertaan kaikki tämmösen keskustelun limiitit, enkä mä tiedä, tultiinko me tästä jutusta ny hullua hurskaammaks, mutta onneks tää nauhotettiin. Ehkä joku sitten tutkii, saako tästä mitään tolkkua. Kiitos ny kumminki soitosta ja terve sitte vaa, Hannu.

H: Näkyillään, Face.