lauantai 16. tammikuuta 2010

Neljä paitaa ja kolme myyjätärtä

Olin ostoksilla tavaratalossa Davaossa. Tarvitsin lyhythihaisia paitoja tähän kuumaan maahan. Aikani sovittelin paitoja. Arvioin kuvioita ja värejä. Minua palveli ensin yksi ja lopulta kolme nuorta myyjätärtä. Joten palvelun puutteesta en voinut valittaa. Kun olin jo loppusuoralla kauppoja tekemässä, yksi myyjättäristä esitti minulle kysymyksen. Kuulin, että hän kysyy ikääni, mutta kun en ole tottunut tällaisiin kysymyksiin kaupassa vastaan: "Anteeksi kuinka?" Myyjätär toistaa kysymyksensä silmät kirkkaina: "Kuinka vanha olette, Sir?" Kun kerran mennään näin henkilökohtaiselle alueelle, päätän, että en päästä myyjättäriä helpolla. Vastaan: "Koettakaapa arvata!" Niinpä alkaa arvauskilpailu. Nuorin myyjättäristä aloittaa arvauksensa 50 vuodesta. Pudistan päätäni. Sitten mennään askel kerrallaan eteenpäin, kunnes päädytään 55 vuoteen. Silloin joudun toteamaan, että olen 64-vuotias. Myyjättäret huokailevat ihmetyksestä. Lopulta nuorin heistä toteaa: "Sir, te näytätte todella nuorelta, eikä tämä ole mikään vitsi." Arvauskilpailuni saa parhaan mahdollisen lopputuloksen. Sormeilen edessäni olevaa paitapinoa. Ajattelin ensin, että ostan kolme paitaa, mutta tarkemmin asiaa pohdittuani, päädyin sittenkin neljään paitaan. Niinpä lähdin neljä paitaa kainalossani. Askel tuntui jotenkin kevyeltä. Ehkä olin nuorentunut tai sitten kuvittelin vain.

Tässä pienessä kauppakeskustelussa on muutamia hyvin tyypillisiä piirteitä elämästä Filippiineillä. Filippiinot osaavat antaa välittömästi palautetta. He osaavat sanoa myönteistä toisesta ihmisestä. Tässä palautteen antamisessa ei olla varovaisia henkilökohtaisuuden ja yksityiselämän suhteen. Yksityiselämä ei ole niin suojattua kuin länsimaisessa kulttuurissa. En voisi kuvitella, että Suomessa kukaan myyjätär kysyisi ikääni, kun olen vaateostoksilla. Täällä tämä aihe ei ole millään tavoin kielletty. Kun asunnossamme kävi kerran remonttimies, pois lähtiessään mies mittaili minua katseellaan ja kysyi, kuinka pitkä olen. Sitten pohdimme, mihin urheilulajiin soveltuisin. Länsimaisena olen tottunut siihen, että pituuteni on yksityisasiani. Kun ensi kevään vaalien presidenttiehdokkaat olivat televisioidussa lähetyksessä yleisön tenttaavana, joku yleisön joukosta kysyi eräältä ehdokkaalta: "Paljonko pankkitililläsi on rahaa?" Niinpä presidenttiehdokas kertoi pankkitilinsä saldon. Yksityinen on täällä monessa mielessä enemmän yhteistä, kuin länsimaissa.

Kauppakeskustelussa käy ilmi filippiinojen käsitys ikääntyneestä ihmisestä. Heidän kokemuksensa mukaan eläkeikäinen on monella tapaa kulunut ja rasittunut. Hän on elänyt monenlaisessa puutteessa. Parhaassa tapauksessa hänellä on ollut työtä, jolle hän on uhrannut terveytensä. Jäljellä on terveydeltään horjuva vanhus. Länsimaisen, terveen eläkeläisen näkeminen voi tuntua hyvin oudolta. Tässä tulee esiin räikeällä tavalla se eriarvoisuus, joka länsimaisten ja kehittyvien maiden ihmisten välillä on. Länsimailla eläkeläinen voi useinkin vielä nauttia elämästään. Kehittyvissä maissa elämästä on silloin jäljellä vain rippeet. Filippiinot myös ihailevat kovasti nuoruutta ja ulkonäköä. Kauppojen myyjät ovat hyvin suurelta osalta varsin nuoria. Olennaista ei ole niinkään heidän ammattitaitonsa ja tietämyksensä. Tärkeämpää on se, miltä kaikki näyttää. Nuori ja kaunis myyjätär on aina hyvä. Vanhemmiten hänet siirretään sivuun, tai sitten hän itse hakeutuu johonkin sellaiseen tehtävään, jossa hän ei ole yhtä paljon esillä. On ymmärrettävää, että myös nuorelta näyttävä ikääntynyt asiakas on kiinnostava.

Länsimainen miesasiakas on iästä riippumatta kiinnostava. Kaupan myyjätär tienaa n. 140,- euroa kuukaudessa. Sillä rahalla elää Filippiineillä. Mutta tähän tulotasoon verrattuna pientäkin palkkaa tai eläkettä nauttiva länsimaalainen on "kroisos", jonka siivellä eläminen voi avata aivan uusia mahdollisuuksia. Täällä näkee paljon pareja, joissa länsimaisella miehellä on filippiina puolisonaan. Eipä siis ollut ihme, että passintarkastaja kysyi minulta joululomalta Manilaan palatessani: "Sir, onko teillä filippiiniläinen vaimo." Vastasin, että ei ja jäin odottamaan passiaan näyttävää omaa vaimoani.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti