Tänään järjestettiin mielenosoitus Kiinan suurlähetystön
edessä Makatissa. Protestin aiheena oli Filippiinien ja Kiinan ristiriita merialueesta,
joka sijaitsee Luzonin ja Kiinan mantereen välillä. Kiinalaiset käyttävät siitä
nimitystä Etelä-Kiinan meri. Filippiinot ovat alkaneet puhua Länsi-Filippiinien
merestä. Viime aikojen riitelyn aiheena on ollut Scarboroughin matalikko.
Molemmat maat väittävät, että nämä vedet ovat olleet perinteisesti juuri heidän
maidensa kalastusalueita. Kalastajat haluavat pitää kiinni omastaan.
Kysymys on kuitenkin vielä enemmästä. Näillä vesillä
sijaitsee harvinaislaatuisia koralliriuttoja. Ne ovat hyvin haavoittuvia.
Filippiiniläiset vartioalukset ovat tuon tuosta ottaneet kiinni kiinalaisia
korallien kerääjiä. Ne ovat arvokasta kauppatavaraa, mutta tämä meno myös
tuhoaa meren ainutlaatuisia luonnonrikkauksia. Näiden vesien kiinnostavuus
johtuu kuitenkin muistakin luonnonrikkauksista. Täällä Filippiineillä pidetään
varmana sitä, että juuri näillä merialueilla on laajoja öljyesiintymiä. Tässä
olisi nyt ennen näkemätön mahdollisuus kohentaa oikein kunnolla köyhyydestä
kärsivän kansan taloutta. Filippiinit on Kaakkois-Aasian toiseksi köyhin maa.
Vielä 1950-luvulla Filippiinit sijoittui näiden maiden vertailussa toiseksi
kohta Japanin jälkeen. Alaspäin on tultu kovasti. Täällä kismittääkin tieto
siitä, että Kiina on aloittanut
Länsi-Filippiinien merellä koeporauksia öljyn
nostamiseksi.
Riitely on pitänyt yllä jo monen kuukauden ajan
mediamyllytystä. Täkäläisissä lehdissä on yritetty todistaa kaikin tavoin
Filippiinien oikeutta kiisteltyyn alueeseen. Karttojen pohjalta on osoitettu,
että Filippiinien ja Kiinan etäisyydet Scarboroughin matalikolle ovat aivan
erilaiset. Kiinasta sinne on matkaa peräti 1200 km, kun taas Luzonilta,
Zambalesin maakunnan rantaviivasta matka on vain 200 km. Tällä perusteella filippiinojen
mielestä on itsestään selvää, että merialue kuuluu heille. Myös vanhoja rauhan
sopimuksia on kaivettu esille. Filippiinojen mielestä nekin tukevat heidän
omistusoikeuttaan.
Presidentin hallinto on esittänyt neuvotteluissa
kiinalaisten kanssa, että kiista vietäisiin kansainvälisen merioikeuden
ratkaistavaksi. Tähän Kiina ei ole kuitenkaan suostunut, vaan ehdottanut
kiistan ratkaisemista kahdenkeskisissä neuvotteluissa. Tätä ei taas filippiiniläinen
osapuoli ole hyväksynyt. Pelätään, että tässä menettelyssä vahvempi voittaa. Kun
maiden välisessä diplomatiassa ei ole päästy eteenpäin, kiistat jatkuvat.
Filippiino-kalastajat Zambalesista kokevat olevansa kiusaamisen kohteena. Myös
uhoaminen on lisääntynyt. Eräs kiinalainen sotilasasiantuntija kehotti
kiinalaisia lehdessä ”ratkaisevien toimien suorittamiseen” ja valmistautumaan
mahdolliseen sotaan. Myös Filippiineillä jotkut poliitikot ovat kehottaneet
maata varustautumaan sodan varalle. Tässä kyllä riittäisikin puuhaa, sillä niin
huonossa jamassa täkäläiset merivoimat ovat. Pohdinta onkin kääntynyt siihen, onko
liittolainen, USA valmis puolustamaan Filippiinejä sodan syttyessä.
Kun maiden väliset neuvottelut eivät etene, ristiriidat
siirtyvät kadulle. Tästä oli kysymys tämän päivän mielenosoituksessa. Arviolta
n. muutaman sadan ihmisen joukko marssi Gil Puyat Avenueta(Buendia) pitkin
parin sadan metrin pätkän Kiinan suurlähetystön eteen. Joukko huusi kuorossa: ”China
back off”. Kun joukko oli kokoontunut, tilaisuus aloitettiin kahdella
rukouksella. Sekä islamin että kristinuskon edustajat pitivät rukouksen. Sitten
laulettiin Filippiinien kansallislaulu. Mielenosoitus oli luonteeltaan
filippiiniläisellä tavalla ”pehmeä”. Siitä puuttui vihamielisyys. Sanoma oli
kuitenkin aivan selvä. Filippiiniläiset eivät luovu Länsi-Filippiinien merestä
suosiolla. Kansa kyllä ymmärtää ne rikkaudet, joita vesi kätkee siellä alleen,
eikä niitä Kiinalle anneta. Sanoman
toinen kärki kohdistui omaan presidenttiin. Hänen on pidettävä tiukasti Filippiinien
puolta. Eräs puhuja sanoi sen näin: ”Voimakas kansa tarvitsee voimakkaan
presidentin.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti