Istuimme lauantai-iltana kevyen musiikin ulkoilmakonsertissa,
joka pidettiin kotimme lähellä sijaitsevassa Velasquezin puistossa. Pieni
puisto oli muutettu päivän kuluessa ravintolaksi. Yleisö sai istua pöydissä ja
tilata virvokkeita tai syötävää halunsa mukaan. Pääsymaksua konserttiin ei
peritty. Puiston pimenevään ja lämpöiseen iltaan oli kerääntynyt arviolta n.
500 kuulijaa. Väki koostui lähettyvillä asuvista, keski-luokkaisista, hyvin
toimeentulevista filippiinoista, jotka olivat tulleet nauttimaan suositun
bändin esityksistä. Tunnelma oli iloinen ja leppoisa. Kun konsertti alkoi, lavalle
ponkaisi keski-ikäinen filippiina-rouva, joka on kylämme naisyhteisön
puheenjohtaja. Hän pyysi meitä nousemaan ylös ja kehotti meitä hiljentymään
rukoukseen. Painoimme päämme alas, ristimme kätemme, kiitimme Jumalaa
saamistamme lahjoista ja rukoilimme toistemme puolesta. Tämän jälkeen lauloimme
yhdessä Filippiinien kansallislaulun. Näiden alkuseremonioiden päätyttyä alkoi
varsinainen konsertti. ”Hot Dog” – yhtye onnistui lämmittämään yleisönsä ja
meno muuttui illan mittaan yhä kuumemmaksi.
Olen tavallaan tottunut siihen, että täällä Filippiineillä
rukoillaan julkisesti mitä erilaisimmissa tilanteissa. Mutta täytyy myöntää,
että jälleen kerran yllätyin. Länsimaisen ajattelutavan mukaan rukous ei ”istu”
rock-konserttiin. Filippiineillä ei ole tällaista vastakkain asettelua. Tässä
kulttuurissa rukous kuuluu kaikkiin merkittäviin tilanteisiin, joissa ihmiset
ovat koolla. Tämä koskee myös
poliittisen vallan käyttöä, vaikka kirkko ja valtio on erotettu toisistaan.
Esimerkiksi senaatin istunnon aluksi senaattorit pitävät vuorotellen yhteisen
rukouksen. Ihmisten uskonnollinen
”pohjavire” on kokonaan toisenlainen kuin Pohjois-Euroopassa. Täällä
uskonnollisuuden sävy on iloinen. Tanssi ja usko eivät asetu toisiaan vastaan.
Tanssi voi olla jopa osa uskon harjoitusta. Näin tapahtuu esimerkiksi Santo Niñon
palvontaan (ks. blogi 19.1.2012) kuuluvassa sinulog-tanssissa. Uskonnollisuus näkyy myös ostoskeskuksissa.
Kovaäänisistä saattaa joillakin paikkakunnilla kuulua aika ajoin
hartausohjelmaa ja uskonnollista musiikkia. Monessa ostoskeskuksessa pidetään
jumalanpalveluksia auloissa tai erillisissä kirkkorakennuksissa. Uskonelämä ja
liike-elämä kulkevat käsi kädessä.
Filippiinojen voimakas uskonnollisuus tulee esille Chigagon
yliopiston julkaisemassa tutkimuksessa (Smith, Tom W., Beliefs about God across
Time and Countries). Tulokset pohjautuvat yli 40 maassa vuosina 1991, 1998 ja
2008) tehtyihin kyselytutkimuksiin. Kyselyissä keskitytään tiedustelemaan uskoa
Jumalaan. Tässä suhteessa eri maiden kansalaiset poikkeavat selvästi
toisistaan. Usko Jumalan olemassa oloon näyttää olevan heikointa Pohjois-Euroopassa
ja Japanissa. Kun ihmisiltä kysyttiin, uskoivatko he persoonalliseen Jumalaan,
filippiiniläisistä yli 90 % vastasi myöntävästi. Sen sijaan esimerkiksi itäsaksalaisista
vain vajaa kymmenesosa (8,2 %) ja ruotsalaisista vajaa viidennes (19,1 %) antoi
myönteisen vastauksen. Eri maiden kansalaisia vertailtaessa filippiinojen usko
Jumalan olemassaoloon näytti olevan lujinta. Tässä suhteessa ikäluokatkaan
eivät Filippiineillä juuri poikkea toisistaan.
Tämän tutkimustuloksen todistavat oikeaksi omat havainnot
tässä maassa. Filippiinojen uskonnollisuus ei ole vain passiivista uskoa
Jumalan olemassaoloon, vaan se on aktiivista uskonharjoitusta. Maallistuneesta
länsimaasta tänne matkustavalle filippiinojen voimakas uskonnollisuus voi olla
hämmentävä kokemus. Täällä usko ei ole sellainen yksityisasia, jota
haluttaisiin varjella omana salaisuutena. Usko on pikemminkin osa luonnollista
arkipäivän elämää. Tässä suhteessa eurooppalainen ja filippiiniläinen kulttuuri
poikkeavat toisistaan räikeästi.
Olen pyrkinyt etsimään niitä seikkoja, jotka tekevät ymmärrettäväksi
täkäläistä uskonnollisuutta. Vastauksia minulla ei ole, mutta joitakin
kysymyksiä on herännyt. Eräs näistä liittyy kaakkois-aasialaisen kulttuurin
avoimeen luonteeseen. Täällä ei suosita vastakkain asetteluja vaan pyritään
sulattamaan erilaisia näkökohtia toisiinsa. Tarinat kristinuskon saapumisesta
Filippiineille kertovat siitä, millä tavoin kaakkois-aasialainen luonnonuskonto
sulatti kristinuskoa itseensä. Myös katolisella uskolla on ollut vuosisatojen ajan
kyky sulkea sisäänsä erilaisia kristillisestä opista poikkeavia uskonnollisia
sisältöjä. Filippiinien kristillistäminen olisi näin ollen tapahtunut luonnonuskonnon
ja kristinuskon yhteen sulattamisena. Olisi syntynyt uusi uskonnollinen
tulkinta, joka on hyvin monikerroksinen. Olennaista on kuitenkin se, että se on
sekä katolisen kirkon että kansan hyväksyttävissä. Tällaisesta yhteen sulattamisesta
esimerkkinä on mielestäni Santo Niñon palvonnan syntymisestä kertovat tarinat.
Filippiiniläinen katolisuus on hyvin monimuotoista.
Katolinen kirkko on ollut kansan kouluttaja ja korkeimman sivistyksen lähde.
Tieto ja usko ovat tässä perinteessä kulkeneet käsi kädessä. Tämä on tukenut
sitä, että myös korkeasti koulutetut ovat voineet sisäistää uskonnolliset
näkemykset. Toisaalla katolinen usko on saanut piirteitä, joita eurooppalaiset
ovat tottuneet nimittämään taikauskoksi ja magiaksi. Tämä tulee esiin
erityisesti pyhimysten kuvien palvonnassa. Tiettyinä ennalta määrättyinä
päivinä suuret kansan joukot kokoontuvat palvomaan pyhiä ikoneja, joita kuljetetaan
kulkueissa. Tällaisia ovat Black Nazarenon (ks. blogi 13.1.2010) ja Santo Niñon
kuvat. Uskovaiset luottavat pyhien kuvien terveyttä ja onnea tuottavaan
voimaan. Erityinen vaikutus on sillä, jos onnistuu saamaan vaikkapa vain
välillisen kosketuksen pyhään kuvaan oman kangasliinansa avulla. Kun liina on
koskettanut kuvaa, ja sen saa takaisin itselleen, pyhän kuvan vaikutus on
taattu. Nämä uskonnolliset menot ovat tyypillisiä esimerkkejä luonnonuskonnoille
ominaisesta kosketusmagiasta.
Tällaisen uskonnollisuuden katolinen kirkko on sulattanut
Filippiineillä oman uskonsa sisään. Kansan syvistä riveistä nouseva uskonnollisuuden
virta on löytänyt katolisuudessa uomansa. Kirkko on täällä ylpeä
uskonnollisuuden voimasta. Myös Vatikaani viittaa silloin tällöin uutisissaan Filippiinien
kirkon menestykseen uskonnollisissa suurtapahtumissa. Toisaalta täkäläisen
kirkon piiristä kuuluu välillä myös varoittavia ääniä. Kaikki ei aina mahdu katolisen
opin puitteisiin, ja uskonnollinen innostus muuttuu välillä myös kiihkoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti