Vietimme sitä maanantaina Makatissa. Täällä Filippiineillä ei vietetä ystävän päivää kuten Suomessa. Valentiinin päivä on omistettu romanttiselle rakkaudelle. Se on parien päivä. Erityisesti seurustelevat parit juhlivat Valentiinia. Huomaavainen filippiino-poika lähettää tyttöystävälleen työpaikalle jo päivällä kukkakimpun. Illalla on sitten vuorossa treffit. Poika vie tyttönsä tai mies vaimonsa ulos syömään. Työpaikalla Valentiinin päivä otetaan erityisellä tavalla huomioon. Toimistoon saatetaan sisustaa erityinen "rakastavaisten nurkkaus". Toimiston intiimiiltä tuntuvaan kulmaan on voitu asettaa rakastavaisille tarkoitettu sohva hetken levähdystä varten. Sohvan viereen on aseteltu ruusuja, myös suklaakonvehteja on tarjolla rakastavaisille. Makatissa oli Valentiinin päivänä erityinen toimistojen välinen kilpailu siitä, missä osataan somistaa Valentiinin päivän nurkkaus kauneimmin. Toivottavasti saamme lukea kilpailun tulokset lehdestä.
Valentiinin päivä ilman treffejä on monelle nuorelle täällä katastrofi. Niinpä telelinkit olivat sinä päivänä täynnä erilaisia ilmassa viuhuvia kuumia viestejä. Kun tässä odotusten paineessa myös pettymysten vaara oli erittäin suuri, apua haettiin monelta taholta. Phippine Daily Inquirer –lehti haastatteli asiasta katolisen kirkon piispainkokouksen perhe- ja elämä jaoston pääsihteeriä isä Melvin Castroa. Haastattelijan kysymykseen siitä, miten Valentiinin päivänä treffejä vaille jääneen (dateless) nuoren pitäisi suhtautua asiaan, isä Castro vastasi kehottamalla nuorta odottamaan kärsivällisesti. Hän varoitti vapaita naisia ja miehiä siitä, että Valentiinin päivä, tunteiden ja hormoonien "kuohunta" saavat heidät syöksymään rakkauteen. Sen sijaan on viisaampaa rukoilla, odottaa ja olla vastuullinen ja arvostelukykyinen. Nämä naimattoman papin neuvot kuulostivat jotenkin tutuntuntuisilta. Olen kuullut joskus aikaisemmin samanlaisia ohjeita, mutta ihan eri leveysasteilla.
En halunnut itse olla treffejä vailla oleva (dateless) Valentiinin päivänä. Niinpä ryhdyin ajoissa tarvittaviin toimenpiteisiin. Kysyin muutamaa päivää ennen h-hetkeä vaimoltani, mitä hän toivoi Valentiinin päivältä, ja kuinka voisin häntä silloin ilahduttaa. Sain kuulla, että hän toivoo "rakkauskävelyä". Kysyin, mitä hän tarkoittaa tällaisella kävelyllä. Kuulin, että se tarkoittaa kävelyä käsi kädessä ja sen jälkeen tapahtuvaa kahvilassa istumista käsi kädessä. Niinpä lähdimme Valentiinin päivän iltana kävelemään Buendiaa myöten käsi kädessä leppoisaa tahtia. Meidät huomattiin. Ruusujen myyjät ryntäsivät kimppuumme. Olimme juuri sellainen pari, joka ostaa ruusuja. Jopa poliisiauton ovet aukenivat ja meille toivotettiin hyvää Valentiinin päivää. Olimme Valenttiini-pari, vaikka ikämme ei ehkä aivan vastannutkaan tavanomaista mielikuvaa rakastavaisista.
Matkamme suuntautui Ayalan triangelipuistoon. Valitsimme äskettäin puiston reunaan valmistuneiden ravintoloiden valikoimasta tällä kertaa The Coffee Bean –kahvilan. Istuimme käsi kädessä ja nautimme toisistamme ja virvokkeista. Muistelimme suhteemme alkua ja sitä rohkeutta, jolla lähdimme liikkeelle. Kerroimme toisillemme tunteiden "kuohunnasta", jota ilman emme olisi yhdessä. Siirryimme puistoon pystytetyn suuren telttakatoksen alle kuuntelemaan Valentiinin päivän ilmaiskonserttia. Esiintyjänä oli showtähti Karryl orkestereineen. Hän esitti pääosin omia rakkauslaulujaan puistoon pakkautuneelle runsaalle yleisölle. Karrylin laulut ja hänen eloisa ja vapaa esiintymisensä tempaisivat ihmiset mukaansa. Myös meidät. Palasimme kotiin onnellisina. Oli ollut oikea Valentiinin päivä.
