Valtiovalta uskottavuuskriisissä

Valtiovalta on vaipumassa syvään uskottavuuskriisiin Mindanaon verilöylyn tähden. On käynyt ilmi, että suunnitelma suunnitelma verilöylystä oli laadittu huolella. Silminnäkijät kertovat sotilasasuisten miesten tuoneen etukäteen paikalle jopa kaivurin uhrien ja heidän ajoneuvojensa hautaamista varten. Verilöylyn kohteeksi joutunut saattue oli matkalla rekisteröimään varapormestari Mangudadatun ehdokkuutta kuvernöörin vaalissa. Varapormestaria oli uhkailtu etukäteen kidnappauksella, jos hän ilmoittautuu vaaliin. Tämän tähden hän oli pyytänyt paikallisen poliisin suojelua. Se oli kuitenkin evätty. Matkaan oli lähetty naiset, koska uskottiin, että heidän sukupuolensa suojelee heitä.

Valtaa kuvernementissä käyttää Amptuan ja hänen klaaninsa. On käynyt ilmi, että Amptuan on merkittävä presidentti Arroyon tukija ja liittolainen. Kuvernööri Amptuanille on annettu oikeus pitää myös yksityistä n. 500 miehen armeijaa, vaikka laki ei sellaista salli. Poliisin tiedottaja mainitsi ensimmäisissä kommenteissaan, että pääepäiltynä on kuvernööri Amptuanin poika. Nyttemmin poliisin tiedottaja on perunut sanomisiaan ja todennut todisteiden puuttuvan.

Täällä poliisi saattaa takaa-ajossa ampua vaatevarkaudesta epäillyn ilman sen kummempaa näyttöä. Verilöylystä epäiltyyn poliitikkoon ei kosketa. Filippiineillä lehdistö on raivoissaan. Koskihan isku myös ennen näkemättömän suurta joukkoa toimittajia. Kansan parissa poliittisen vallan käyttäjiä kutsutaan "krokotiileiksi". Keksitäänköhän tämän näytelmän jälkeen jotakin vielä vastenmielisempää nilviäistä kuvaamaan poliitikkoja?

Onko 43 filippiinon surmaaminen uutinen?

Eilen (23.11.) illalla CNN kertoi Filippiineillä, Mindanaon saarella tapahtuneesta joukkomurhasta. Tämän aamun (24.11.) The Philippine Star uutisoi 43 kuolemasta. Joukossa oli myös 13 toimittajaa. Kysymys oli Mindanaon lounaisosassa sijaitsevan Maguindanaon provinssin pääkaupunkiin matkaavan saattueen kidnappaamisesta. Saattue oli matkalla tällä viikolla tapahtuvaan ehdokkaiden rekisteröintiin toukokuun vaaleja varten. Matkaseurueessa oli Buluanin varapormestarin vaimo, jolla oli mukanaan asiakirjat puolisonsa ilmoittautumisesta ehdokkaaksi provinssin kuvernöörin vaaliin. Asemiesten joukko, jota Star-lehden mukaan johti nykyisen kuvernöörin poika, surmasi kaikki 43 seurueen jäsentä. Tämä tragedia näyttää liittyvän kahden klaanin väliseen pitkään valtataisteluun alueella. Se heittää synkän varjonsa toukokuun vaaleihin, joissa valitaan valtakuntaan presidentin lisäksi myös muut keskeiset vallankäyttäjät paikallisia päättäjiä myöten.

Helsingin Sanomat raportoi tapahtumasta, mutta sen sijaan Yle:n uutissivuille tällä murhenäytemällä ei ole asiaa. Yle kertoi radiouutisissaan sen sijaan mm. Italiassa tapahtuneesta helikopterionnettomuudesta, jossa menehtyi viisi sotilasta. Näyttää siltä, että kehittyvien maiden onnettomuudet ovat aina jotenkin merkitykseltään vähäisempiä. Jos ihmisten kuolema on uutinen, tarvitaanko kehittyvien maiden onnettomuuksissa sattuneille kuolemille joku erityinen kerroinluku, että ne kerrotaan Suomen uutisissa?

Kirkkomatkalla Makatissa

Eilen oli sunnuntai ja olimme kirkossa. Kirkkomatkamme kohteena oli Union Church. Kirkko sijaitsee kävelymatkan päässä kotoamme. Union Church on itsenäinen, evankelinen ja protestanttinen seurakunta, joka ei ole sitoutunut minkään kirkon tunnustukseen. Se on avoin kaikkiin kirkkokuntiin kuuluville. Seurakunnassa puhutaan englantia. Seurakunta on perustettu vuonna 1914. Taustalla olivat silloin erityisesti amerikkalaisväestön hengelliset tarpeet. Vuosisadan vaihteessa Espanjan valta Filippiineillä väistyi ja siirtyi USA:lle. Seurakunnan perustamisen aikaan amerikkalaisväestö Filippiineillä oli kasvamassa.

Kirkkorakenus on varsin uusi ja hulppean näköinen. Rahasta ei ole ollut puutetta, kun sitä on rakennettu. Kirkkosali tekee vaikutuksen sisään astujaan. Se on amfiteatterin muotoinen aistikkaasti sisustettu tila, joka on myös varustettu modernilla AV-tekniikalla. Suurilta näytöiltä voi seurata yhteislaulujen sanoja ja saarnan ydinkohtia. Kirkkosaliin mahtuu ainakin 1000 ihmistä. Eilen kirkko oli täynnä. Seurakuntalaiset olivat kansallisuudeltaan kirjavaa joukkoa, vaikka pääosa heistä näyttikin olevan filippiinoja. Kirkkosalin katossa oleva pitkä lippurivistö kertoi seurakunnan jäsenten kansallisuuksien paljoudesta. Joukosta poimin Ruotsin ja Norjan liput.

Jumalanpalveluksen musiikki oli korkeatasoista. Tyylikkäästi yhtenäisiin asuihin pukeutunut kuoro lauloi useaan otteeseen. Upeata yksinlaulua esitti arviolta n. 10-vuotias poika. Jumalanpalveluksen keskeisen osan muodosti saarna. Pastori Steve Ruetschlellä oli sanottavaa seurakunnalleen. Saarna oli hyvin jäsennelty ja esiintyminen oli vapautunutta. Pastori tehosti sanomaansa elehtimällä ja liikehtimällä. Teatterissa olen nähnyt huonompiakin esityksiä. Saarnan soveltavassa osassa siirryttiin arvioimaan seurakunnan talouden tilaa, joka taloudenhoitajan antaman todistuksen mukaan oli erinomainen. Tästä runsaudesta oli tarkoitus jakaa ruoka-apua myös Manilan köyhille. Ruokkimisihme on sekin.

Uudet tulokkaat olivat erityisen huomion kohteena. Jo sisään tullessamme saimme kaulaamme upeat helminauhat, jotta seurakuntalaiset voivat tunnistaa meidät ja toivottaa tervetulleeksi. Meille annettiin myös pastorin saarnan sisältävä CD-romppu matkaevääksi. Jumalanpalvelusjärjestyksessä oli erityinen kohta uusien tulokkaiden esittelylle. Niinpä mekin saimme kertoa nimemme ja kotimaamme. Suomen mainitseminen sai aikaan syvää huokailua. Ystävällisten seurakuntalaisten kädet ojentautuivat joka taholta toivottamaan meidät tervetulleeksi. Ensikertalaisille oli myös oma tilaisuus jumalanpalveluksen jälkeen. Me kuitenkin livahdimme kotiin omille kirkkokahveille. Siellä kukaan ei halunnut tutustua meihin eikä tullut meitä tervehtimään.

Jumalanpalveluksen jälkeen tunsin itseni aikaisempaa luterilaisemmaksi. Mietin myös, tajuavatko Suomen kirkon papit, kuinka onnellisia he saavat olla siitä, että seurakuntien talous on verotuksen varassa.

Vartijoiden maa

Filippiineille ensimmäistä kertaa saapuvaa ihmetyttää vartijoiden suuri määrä. Kaupassa kulkee vartija. Hotellin edustalla ja sisäänkäynnissä seisoo vartija. Tavarataloon tulevan asiakkaan laukut vartija tarkastaa. Asumme kerrostalossa, jonka edustalla on kaksi vartijaa. Takaovella on vielä omansa. Talon sisääntuloaulassa on ainakin kaksi henkilöä, jotka avaavat ovia ja kontrolloivat taloon menijöitä. Jos joku on tulossa vierailemaan, siitä soitetaan ensin sisäpuhelimella asuntoon, johon vierailija on menossa. Vartijat ovat varsin sotilaallisesti pukeutuneita. Päässä on koppalakit kokardeineen, yllä valkoinen paita ja tummat housut. Lakerikengät kiiltävät kuin peilit. Aseet ja patruunavyöt ovat näkyvillä. Meidän talomme ei ole poikkeus vartioinnissa. Kun Makati City:ssä kävelee, joka talon edustalla kohtaa vartijan.

Tämä vartioinnin ylenpalttisuus ei aluksi herättänyt ollenkaan turvallisuuden tunnetta. Päinvastoin mieleen hiipi pelko siitä, että jotain pahaa voi todella tapahtua, kun kerran turvallisuutta on näin asein ylläpidettävä. Kun seuraa täkäläisiä lehtiä, rikosten suuri määrä tulee selväksi. Rikokset ovat luonteeltaan usein myös vakavia. Raaoista henkirikoksista kerrotaan tämän tästä. Myös poliisin liipasinsormi näyttää olevan kovin herkässä. Omaisuusrikoksista epäiltyjä ammutaan poliisin ja varkaiden kahakoissa. Oikeuden käynnit jäävät usein käymättä.

Filippiinit on elintaso-erojen ja köyhyden maa. On arvioitu, että 90 miljoonasta asukkaasta vähintään viidesosa eläisi ilman vakinaista asuntoa ja perustarpeet kattavaa toimeentuloa. Kadulla asuvia riittää Manilan keskustaa myöten. Onnellinen on se, jolla on säännöllinen toimeentulo. Keskimääräinen palkka Filippineillä on n. 140,- eur/kk. Ei sillä kovin pitkälle juhlita, mutta eletään kyllä. Tässä köyhyyden puristuksessa elää suuri kansan osa, joka etsii ravintonsa, mistä sen kulloinkin saa. Jos työstä ei tule elämäntapaa, rikoksista se voi tulla. Jostainhan elanto on saatava.

Vartiointi ja poliisin toiminta on eräs tapa pitää pystyssä tätä yhteiskuntaa. Mutta on selvää, että ei se riitä. Köyhyys on haaste, joka huutaa muitakin ratkaisuja.

Filippiinojen Sankari

Tänään heräsimme Manilassa Paclandian kansalaisina. Olihan nimittäin suuri urheilutähtemme Manny Pacquiao tai Pacman, kuten häntä kutsumme, voittanut ammattilaisnyrkkeilyn maailman mestaruuden huikaisevassa ottelussa Puerto Ricon Cottoa vastaan. Tarkistin eilen ja tänään, millä tavoin eri uutiskanavat ovat tämän tiedon välittäneet. Näyttihän tieto olevan Helsingin Sanomissakin. Otsikossa Pacmania nimitettiin "nyrkkisankariksi". Uutisessa ymmärrettiin, että filippiinot olivat saaneet toivon pilkahduksen muuten niin toivottomaan elämäänsä. Minusta tämä uutisoinnin tapa oli vähättelevä. Packman on erittäin taitava nyrkkeilijä. Hänellä on erinomainen reagointinopeus, nopeat iskut ja hyvä jalkatyöskentely. Siinä ei ole mitään vähättelemistä. Urheilu-uutinenkin muuttuu nopeasti arvo- ja asennesidonnaiseksi. Myös kehittyvien maiden tähdet ansaitsevat arvostuksensa. Kaikki taito ei ole länsimaissa.