”Finland. Cool.” Suomalaiselle opetukselle kehuja Filippiineillä.

Filippiiniläinen kirjailija Neni Sta Romana Cruz kirjoitti kolumnin suomalaisesta opetuksesta Philippine Daily Inquirer –lehden lauantain (7.2.15) numeroon. Neni Cruz oli osallistunut Frankfurtin kirjamessuille, jossa teemana oli suomalainen kirjallisuus.  Messuilla esillä ollut suomalainen opetus oli tehnyt häneen vaikutuksen. 

Neni Cruz kertoi Pisa-arvionnin tuloksista ja Suomen hyvästä menestyksestä, joka on maaiman laajuisesti tunnettua. Vaikka suomalaisten Pisa-tulokset olivat viime kerralla jonkin verran pudonneet, Cruzin mielestä muilla mailla olisi paljon oppimista Suomesta.  Cruz kysyikin: ”Mitä suomalaiset ovat tehneet oikein?” Neni Cruz palasi kolumnissaan useaan otteeseen professori Pasi Sahlbergin messuilla pitämään avajaisluentoon.  Cruzin mieleen oli jäänyt Sahlbergin luennosta erityisesti kolme seikkaa, jotka  vaikuttivat hyvään oppimiseen Suomessa: koulujärjestemän tasa-arvo, luovuus ja kekseliäisyys oppimisessa sekä opettajien hyvä yhteiskunnallinen asema.

Erityisesti suomalaisten opettajien hyvä asema oli tehnyt Cruziin vaikutuksen.   Opetuksen arvostus näkyy siinä, että opettajille maksetaan hyvää palkkaa. Cruzin mukaan opettajan ammatti on Suomessa parhaiten palkattu (best-paid profession). Tästä tuskin suomalaiset opettajat ja OAJ ovat yhtämieltä kolumnistin kanssa, mutta joka tapauksessa kunnon palkkaa maksetaan opettajille.  Opettajien koulutus Suomessa on korkeatasoista ja vaativaa. Tulijoita alalle on paljon, kun ammattia arvostetaan, eikä vain puheissa vaan myös palkassa. Neni Cruz tunnustikin olleensa vihreä kateudesta kuunnellessaan Sahlbergin esitystä suomalaisesta koulutuksesta.

Neni Cruzin kateuden ymmärtää hyvin. Filippiineillä koulujen olosuhteet ovat ovat varsin kehnot. Oppilaita on luokkahuoneissa usein aivan liikaa. Keskustelua ryhmäkoon ylärajasta ei käydä. Huolena on enemmänkin se, kuinka kaikki lapset saataisiin opetuksen piiriin (blogi 9.6.2012 Itsenäisyysjuhla). On kerrottu, että koulujen alkaessa luokissa saattaa olla niin paljon oppilaita, että opettajan on kuljettava pulpettien päällä liikkuakseen oppilaita ohjaamassa. Käytävätiloja ei ole luokkaan jäänyt. Opettajien palkkaus on myös huonolla tolalla. Opettajilla ei ole myöskään mahdollisuutta myydä työpanostaan ulkomaille samalla tavalla kuin terveydenhoidon ammattilaisilla. 

Verovaroin voidaan kustantaa vain oppilaiden peruskoulu. Ammatillinen ja yliopistollinen koulutus on yksityisissä käsissä. Vain varakkailla on mahdollisuus kustantaa lastensa perusastetta korkeampi koulutus. Tämä merkitsee sitä, että suuri osa nuorten lahjoista jää käyttämättä. Se on tappio koko yhteiskunnalle, mutta myös niille nuorille, jotka eivät saa käyttää kykyjään riittävän vaativissa tehtävissä.

Cruzin kirjoitus herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tunsin expatin ylpeyttä suomalaisuudesta. Toisaalta tulin surulliseksi Filippiinien koulujärjestelmän tilasta. Totuus tulee usein ulkomaalaisten suusta. Me suomalaiset olemme monesti sokeita oman yhteiskuntamme hyville puolille, emmekä osaa arvostaa sitä hyvää, mitä meillä on. 

Viime viikonvaihteessa tämä ”hyvä” kerrottiin laajalevikkisessä sanomalehdessä ja näkyvällä paikalla. 

Luen Daily Inquireria päivittäin Filippiineillä ollessani. Näiden vuosien aikana en muista, että kukaan kolumnisteista olisi kirjoittanut mistään vieraasta maasta tällaista ylistävää artikkelia.  Mutta ehkä muistini vain pätkii tai silmälasini ovat tässä kuumuudessa huurtuneet sinivalkoisiksi. Joka tapauksessa voi yhtyä Frankfurtin kirjamessujen sloganiin: ”Finland. Cool.”

http://opinion.inquirer.net/byline/neni-sta.-romana-cruz