Vuosien varrella pitkistä lentomatkoista on tullut osa elämääni. Matkustaessani työni puolesta muutama vuosikymmen sitten lentomatkoissa oli vielä jotakin hohtoa. Tarjoilu lentokoneissa oli lähes poikkeuksetta laadukasta, ja matkustajista huolehdittiin kaikin tavoin hyvin. Nyt lentomatkailusta on tullut arkista ”puurtamista”, joka kysyy välillä kovastikin voimia. Jotta selviäisi matkasta vain kohtuullisella väsymyksellä, on pidettävä huolta itsestään ja matkakumppanistaan.
Pitkään lentomatkaan sisältyy myös usein koneen vaihtoja ja kauankin kestäviä pysähdyksiä lentoasemilla. Meille suomalaisille tällaisia lentomatkojen taukopaikkoja ovat usein Keski-Euroopan suuret lentokentät. Viime matkani Filippiineille kulki Amsterdamin lentokentän, Schipholin kautta. Siitä onkin kehittynyt suosikkini eurooppalaisten kenttien joukossa. Tähän vaikuttaa varmasti se, että Schipholin pohjapiirros on selväpiirteinen ja opastus selkeää. Vaikka matkat lähtöporteilta toiselle muodostuvat pitkiksi, se ei haittaa, kun tietää, mihin kulloinkin on kulkemassa. Eräs syy arvostukseeni lienee myös siinä, että olen kokenut kenttähenkilökunnan palvelun ystävällisenä. Myönteinen asennoituminen on luontaista hollantilaisille.
Välilaskujen aikana yritän pitää huolta fyysisestä hyvinvoinnistani kävelemällä. Lentoasemien rasitteena on usein se, että suuri joukko ihmisiä on ahdettu pieneen tilaan. Ihmisten jatkuva puheensorina ja kovaääniset kuulutukset muodostavat melusaasteen, jonka kanssa matkustajan pitäisi tulla toimeen. Tällaisesta äänensekamelskasta tulee rasite. Kun aikaa on ollut lentoasemilla, olenkin usein etsinyt hiljaisuutta. Schipholin lentoasemalta löysin hyvin rauhaisan, syrjäisen hiljentymishuoneen (Meditation centre). Tämä hiljentymishuone on avoin kaikkien uskontojen harjoittajille. Kuka tahansa voi tulla sinne ja hiljentyä oman vakaumuksensa mukaisia tapoja noudattaen, kunhan ei häiritse toisia. Modernissa, lasiseinäisessä tilassa on useita tuoleja ja etuosassa pöytä. Seinillä on muutama abstrakti taideteos, joita kukin voi tulkita omasta näkökulmastaan. Huoneen takaosassa on kirjahyllyjä, joissa on uskonnollista kirjallisuutta, kuten erikielisiä raamattuja ja koraaneja. Hyllyssä on myös esimerkiksi rukousmattoja.
Hiljentymisen mahdollisuuden lisäksi tarjolla on keskusteluapua. Hiljentymistilan vieressä sijaitsevassa neuvotteluhuoneessa päivystää pappi tai vapaaehtoistyöntekijä, jolle voi kertoa huoliaan. Tapasin siellä vapaaehtoistyöntekijän, jota nimitän tässä Theoksi. Theo on ikäiseni, vähän aikaa sitten eläkkeelle jäänyt mies. Hän työskenteli ammatissaan vammaisjärjestön palveluksessa. Siinä vapaaehtoistyö oli hyvin tärkeällä sijalla. Eläkkeelle jäätyään hän halusi toimia itse vapaaehtoisena, mutta toisessa elämänpiirissä. Theo kertoi minulle, että hiljentymishuoneen toiminta toteutetaan roomalais-katolisen ja reformoidun kirkon yhteistyönä. Vastuuta kantavat molempien kirkkojen papit. He kouluttavat avukseen myös vapaaehtoisia, joita tällä hetkellä oli 27. Theo itse oli tunnustukseltaan katolinen.
Theo painotti toiminnan avointa ja ekumeenista luonnetta. Kenellekään ei tyrkytetä minkäänlaista uskonkäsitystä, vaan keskustelu tapahtuu aina vierailijan omilla ehdoilla. Keskustelussa saatetaan hyvin käsitellä uskonnollisia kysymyksiä, mutta tarkoituksena on antaa toiselle vain mahdollisuus pohtia ja selvitellä omia näkemyksiään. Joskus hiljentymishuoneen vieras saattaa olla vaikeassakin kriisitilanteessa. Matkustaja on saattanut olla esimerkiksi palaamassa työkomennukseltaan kotimaahansa. Kotiinpaluu on voinut olla hyvin ongelmallista, kun oman perheen kanssa onkin komennuksen aikana tullut välirikko. Kotiin pitäisi matkalta palaavan mennä, kun työtehtävä ulkomailla on päättynyt, mutta hän ei oikein tiedä, haluaako enää sinne palata. Välilaskupaikka voikin tarjota mahdollisuuden selvitellä omia ajatuksia ja tunteita tällaisessakin tilanteessa.
Hyvästelin Theon. Ajatukset keskustelusta ja käynti hiljentymishuoneessa jäivät kiertämään mielessäni. Ajattelin, että tässä on nyt sitä oikeaa ekumeniaa kirkkojen, pappien ja maallikoiden välillä. On sellainen tilanne, jossa ei voida jäädä kyyristelemään omien tunnustuksellisten muurien taakse. On toimittava yhdessä ja toisia kunnioittaen. Mietin myös, osaavatko suomalaiset lentomatkustajat käyttää näitä hiljentymishuoneita, joita on useimmilla Euroopan suurilla lentokentillä. Jäin myös ihmettelemään sitä, että suomenkielinen raamattu puuttui kirjahyllystä. Onkohan näin laita myös muilla eurooppalaisilla lentokentillä? Harvalla suomalaisella raamattu on käsimatkatavarassaan. Mutta joku meistäkin voi tarvita sitä pitkän matkan aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti