perjantai 30. heinäkuuta 2010

Likapyykinpesu on alkanut


Filippiineillä vietettiin maanantaina valtiollista juhlapäivää. Vaaleissa valittu parlamentti, joka muodostuu senaatista ja kongressista, piti juhlallisen avajaisistuntonsa. Juhlaan oli kutsuttu senaattorien ja kongressiedustajien lisäksi heidän puolisoitaan ja valtakunnan vaikuttajia ja silmäätekeviä. Myös diplomaattikunta oli paikalla. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Arvon leidit olivat pukeutuneet iltapukuihinsa, vaikka juhla pidettiinkin iltapäivällä. Kampaukset ja meikit oli viritetty viimeisen päälle. Herrat olivat perinteisissä valkoisissa barongeissaan. Kutsu avajaisistuntoon oli merkinnyt monelle hyvin paljon. Juhlahuoneistossa väreili näyttämisen meininki. Haluttiin olla esillä TV:n suorassa lähetyksessä.

Juhlamestariksi oli kutsuttu kesäkuun lopussa virkaansa astunut presidentti Benigno, "Noy-Noy", Aquino. Juhlan varsinainen sisältö oli presidentin puhe. Puhe oli uuden presidentin ensimmäinen katsaus valtakunnan tilaan (Sona, State of the Nation Address). Juhlakalu ei puheessaan ruvennut sirottelemaan ympärilleen kohteliaisuuksia ja imeliä kiitoksia, vaan ryhtyi paljastamaan edellisen hallinnon väärinkäytöksiä. Hän kertoi, että valtion talousarviossa kuluvalle vuodelle varatut rahavarat on puolessa vuodessa käytetty lähes olemattomiin. Tulvia ja muita onnettomuuksia varten perustetun katastrofirahaston rahat oli jaettu sen vaalipiirin alueelle, josta edellinen presidentti pyrki kongressiedustajaksi. Presidentti kysyi, kuinka sitten autetaan hätään joutuneita, jos tulvat taas tulevat Filippiineille. Presidentti paljasti, että valtion hallitsemissa yhtiöissä rahoja oli syydetty merkityksettömiin projekteihin. Valtion varoja oli käytetty myös omituiseen riisin liikatuontiin. Lopputuloksena siitä oli se, että riisi mätäni valtavissa varastoissa. Nälkää näkevää kansaa se ei ole riemastuttanut.

Puheellaan Aquino toteutti vaalilupaustaan. Hänen ohjelmansa oli ollut hyvin yksinkertainen. Hän lupasi presidenttinä ryhtyä korruption kitkemiseen. Presidentin julkinen, totuutta kaihtamaton puhe oli hyvä lähtölaukaus tälle työlle. Hänen puheessaan oli anteeksipyytelemätöntä suorasukaisuutta ja uskoa omaan auktoriteettiasemaan. Noy-Noy perusteli puheessaan asemaansa sanomalla, että hän oli saanut valtansa Jumalalta ja kansalta. Kansa näyttääkin luottavan häneen. Mielipidetiedustelujen mukaan kahdeksan kymmenestä filippiinosta tuntee luottamusta Aquinoa kohtaan. Aquinon taustalla on perhe, joka on vaikuttanut merkittävästi Filippiinien yhteiskunnalliseen kehitykseen. Hänen isänsä kuoli taistelussa diktatuuria vastaan, ja hänen äitinsä oli kansan rakastama, oikeudenmukaisuuteen pyrkivä presidentti. Aquino on sitoutunut vanhempiensa arvoihin, jotka korostavat demokratian ja oikeudenmukaisuuden merkitystä.

Kuluneen viikon aikana Noy-Noy:n esittämät väitteet valtionhallinnon epäselvyyksistä ja omituisuuksista ovat alkaneet selkiytyä. Riisivarastojen ovet ovat alkaneet avautua. Uusia ihmeellisyyksiä on ruvennut tulemaan esille. Valtion yhtiöissä on eletty kuin pellossa. Johtajat ovat kahmineet itselleen etuja roppakaupalla, mutta esimerkiksi pitkään palvelleiden rivityöntekijöiden eläkkeet ovat jääneet maksamatta. Korruption lonkerot ovat alkaneet paljastua. On käynyt ilmi, että esimerkiksi linja-autoyhtiöt ovat maksaneet suojelurahoja. Korruption verkko näyttää hyvin laajalta. Presidentin ehdotuksesta tullaan perustamaan erityinen totuuskomitea, jonka edessä vakavimmista väärinkäytöksistä epäillyt joutuvat vastaamaan. Myös entinen presidentti Gloria Arroyo astuu kuultavaksi. Syytteitä tullaan nostamaan.

Likapyykin pesu tulee olemaan kipeä prosessi. Mutta ilman sitä parempaa tulevaisuutta ei ole olemassa. Paremmasta huomisesta voi kuitenkin nyt taas unelmoida. Näin on meille vakuuttanut uusi presidentti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti