Likapyykinpesu on alkanut

Filippiineillä vietettiin maanantaina valtiollista juhlapäivää. Vaaleissa valittu parlamentti, joka muodostuu senaatista ja kongressista, piti juhlallisen avajaisistuntonsa. Juhlaan oli kutsuttu senaattorien ja kongressiedustajien lisäksi heidän puolisoitaan ja valtakunnan vaikuttajia ja silmäätekeviä. Myös diplomaattikunta oli paikalla. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Arvon leidit olivat pukeutuneet iltapukuihinsa, vaikka juhla pidettiinkin iltapäivällä. Kampaukset ja meikit oli viritetty viimeisen päälle. Herrat olivat perinteisissä valkoisissa barongeissaan. Kutsu avajaisistuntoon oli merkinnyt monelle hyvin paljon. Juhlahuoneistossa väreili näyttämisen meininki. Haluttiin olla esillä TV:n suorassa lähetyksessä.

Juhlamestariksi oli kutsuttu kesäkuun lopussa virkaansa astunut presidentti Benigno, "Noy-Noy", Aquino. Juhlan varsinainen sisältö oli presidentin puhe. Puhe oli uuden presidentin ensimmäinen katsaus valtakunnan tilaan (Sona, State of the Nation Address). Juhlakalu ei puheessaan ruvennut sirottelemaan ympärilleen kohteliaisuuksia ja imeliä kiitoksia, vaan ryhtyi paljastamaan edellisen hallinnon väärinkäytöksiä. Hän kertoi, että valtion talousarviossa kuluvalle vuodelle varatut rahavarat on puolessa vuodessa käytetty lähes olemattomiin. Tulvia ja muita onnettomuuksia varten perustetun katastrofirahaston rahat oli jaettu sen vaalipiirin alueelle, josta edellinen presidentti pyrki kongressiedustajaksi. Presidentti kysyi, kuinka sitten autetaan hätään joutuneita, jos tulvat taas tulevat Filippiineille. Presidentti paljasti, että valtion hallitsemissa yhtiöissä rahoja oli syydetty merkityksettömiin projekteihin. Valtion varoja oli käytetty myös omituiseen riisin liikatuontiin. Lopputuloksena siitä oli se, että riisi mätäni valtavissa varastoissa. Nälkää näkevää kansaa se ei ole riemastuttanut.

Puheellaan Aquino toteutti vaalilupaustaan. Hänen ohjelmansa oli ollut hyvin yksinkertainen. Hän lupasi presidenttinä ryhtyä korruption kitkemiseen. Presidentin julkinen, totuutta kaihtamaton puhe oli hyvä lähtölaukaus tälle työlle. Hänen puheessaan oli anteeksipyytelemätöntä suorasukaisuutta ja uskoa omaan auktoriteettiasemaan. Noy-Noy perusteli puheessaan asemaansa sanomalla, että hän oli saanut valtansa Jumalalta ja kansalta. Kansa näyttääkin luottavan häneen. Mielipidetiedustelujen mukaan kahdeksan kymmenestä filippiinosta tuntee luottamusta Aquinoa kohtaan. Aquinon taustalla on perhe, joka on vaikuttanut merkittävästi Filippiinien yhteiskunnalliseen kehitykseen. Hänen isänsä kuoli taistelussa diktatuuria vastaan, ja hänen äitinsä oli kansan rakastama, oikeudenmukaisuuteen pyrkivä presidentti. Aquino on sitoutunut vanhempiensa arvoihin, jotka korostavat demokratian ja oikeudenmukaisuuden merkitystä.

Kuluneen viikon aikana Noy-Noy:n esittämät väitteet valtionhallinnon epäselvyyksistä ja omituisuuksista ovat alkaneet selkiytyä. Riisivarastojen ovet ovat alkaneet avautua. Uusia ihmeellisyyksiä on ruvennut tulemaan esille. Valtion yhtiöissä on eletty kuin pellossa. Johtajat ovat kahmineet itselleen etuja roppakaupalla, mutta esimerkiksi pitkään palvelleiden rivityöntekijöiden eläkkeet ovat jääneet maksamatta. Korruption lonkerot ovat alkaneet paljastua. On käynyt ilmi, että esimerkiksi linja-autoyhtiöt ovat maksaneet suojelurahoja. Korruption verkko näyttää hyvin laajalta. Presidentin ehdotuksesta tullaan perustamaan erityinen totuuskomitea, jonka edessä vakavimmista väärinkäytöksistä epäillyt joutuvat vastaamaan. Myös entinen presidentti Gloria Arroyo astuu kuultavaksi. Syytteitä tullaan nostamaan.

Likapyykin pesu tulee olemaan kipeä prosessi. Mutta ilman sitä parempaa tulevaisuutta ei ole olemassa. Paremmasta huomisesta voi kuitenkin nyt taas unelmoida. Näin on meille vakuuttanut uusi presidentti.

Expatti kotimaassa

Istumme kotikaupunkimme KELA:n toimipisteessä. Virkailija selailee sosiaaliturvaamme koskevia papereita ja näppäilee päätettä. "Teidän sosiaaliturvanne Suomessa on katkaistu. Valitettavasti. Kyllä teille on lähetetty postitse tiedustelu siitä, jatkuuko asumisenne Filippiineillä, mutta ettepä ole vastanneet. Olkaa hyvä ja luovuttakaa KELA-korttinne takaisin." Änkytämme: "Posti toi tiedustelun Makatiin, kun vastauksen deadline oli jo umpeutunut. Kun se posti ei niin nopeasti sinne Kaakkois-Aasiaan kulje. Pitäisi tässä päästä silmälääkäriin ja lääkkeitäkin pitäisi saada Suomesta…" "No, katsotaan nyt, mitä asialle voidaan tehdä", sanoo virkailija. "Ehkä päätös voidaan kumota. Tällä hetkellä ette kuitenkaan ole enää Suomen sosiaaliturvan piirissä." "Olis kovin hyvä, jos se päätös voitais kumota, kun verojakin on tässä Suomeen maksettu", yritän puolustella. Kerromme, että olemme nyt useamman viikon Suomessa ja palaamme sitten Filippiineille. "Koskas se paluu sinne kotimaahan sitten oikein tapahtuu", kysyy virkailija.

Virkailija oli varmasti oikeassa. Suomen valtion byrokratian näkökulmasta meistä oli tullut ulkomailla asuvia. Täälläpäin maailmaa tällaisia ihmisiä tavataan kutsua amerikkalaisittain "expateiksi" (expatriate). Olen aina vierastanut tätä sanaa ja pitänyt itseäni vain suomalaisena. Ulkomailla asuvan kotimaa on ilmeisesti Suomessa voimassa olevan hallinnollisen määrittelyn mukaan se ulkomaa, jossa tämä kulloinkin ekspatti asuu. Minun kotimaani on siis Filippiinit. Minua ei kuitenkaan ilmeisesti vielä pidetä filippiiniläisenä vaan olletikin suomalaisena.

Kun nyt minut on määritelty hallinnollisesti ulkomailla asuvaksi eli ekspatiksi, niin olkoon sitten niin. Mutta jään kyllä kovasti ihmettelemään sitä, että tällä määrittelyllä ei ole minkäänlaista suhdetta verojen maksuun. Olen aina maksanut ja tulen aina eläkeläisenä maksamaan veroni Suomeen viimeistä penniä (senttiä) myöten. Kuitenkin sosiaaliturvan suhteen olen liukuvalla pinnalla. Menetän sen pian uudelleen, jos jatkan tätä ulkomailla asustelua. Tämä herättää kyllä kysymyksiä. Verotulot kelpaavat Suomelle, mutta sosiaaliturvaa pihdataan.

Asialla on myös psykologinen puolensa. Kun virkailija kertoi, että kotimaani on Filippiinit, tulin kovin hämmentyneeksi. Olen ajatellut, että kotimaani on ja tulee aina olemaan Suomi. Tämä pieni, maailmalla vähän tunnettu ja karu maa, jonka kansa on sisukasta ja jonka tunnetuimmat tuotteet ovat sauna ja kännykät. Asuminen Filippiineillä ei ole tehnyt eikä tule tekemään minua filippiinoksi. Ainoa tapani selvitä tässä elämässä on tukeutua siihen suomalaiseen identiteettiin, jonka vuosikymmenien kuluessa olen sisääni nielaissut. Ulkomailla oleminen on päinvastoin auttanut minua näkemään niitä hyviä puolia, joita on Suomessa ja suomalaisuudessa. Se on opettanut minua myös tunnistamaan itsessäni olevia suomalaisuuden piirteitä. Tiedän, kuka olen, paremmin kuin ennen.

Ulkomailla asuminen on antanut käteeni peilin, jonka avulla näen joitakin asioita entistä selvemmin. Kun tietää, millaista elämä on Suomessa, voi arvioida filippiiniläistä yhteiskuntaa ja elämän menoa vähän etäämpää kuin täkäläiset tekevät. Sama pätee myös Suomeen. Esiin nousevat uudet asiat, joita arvostaa. Samalla huomaa, että monet asiat voisi tehdä toisinkin, kuin mihin Suomessa on totuttu. Ekspatti kulkee kahden maan väliä matkustamalla. Mutta samalla myös mieli, ajatukset ja tunteet kulkevat maiden välistä reittiä. Tämä on kiinnostavaa ja haastavaa liikkeellä oloa.

Kun saavuimme kesäkuun alussa viileään Suomeen, tuntui, että olimme kotona. Kun palasimme Makatiin pari päivää sitten, tuntui ihmeellisen kotoisalta.