Osallistuin
Vesilahden seudun sukututkimusseuran järjestämään seminaariin viime
viikonvaihteessa. Kerron tässä terveisinä ajatuksia, joita seminaari herätti
minussa.
Vesilahden
kunnan elinvoimapäällikkö Ilari Virtanen toi Vesilahden kunnan tervehdyksen. Hänen
puheenvuoronsa ei ollut muodollinen, viran puolesta esitetty tervehdys. Ilari
Virtanen onnistui nimittäin puhuttelemaan kuulijoitaan. Hän liitti
sukututkimukseen ajatuksen sukujen sisällä punaisena lankana kulkevasta
rakkaudesta. Rakkaus on perheitä, sukuja ja koko elämää ylläpitävä voima.
Sukututkimus siis askartelee aina rakkauden todellisuuden kanssa.
Esitin Ilari
Virtaselle toiveen, että Vesilahden kunta antaisi sukuseurojen toimintaan
enemmän tukea. Tällaista apua toivotaan esimerkiksi arkistojen säilytystilojen
muodossa. Tämän viestin Virtanen lupasi viedä eteenpäin kunnan hallinnossa.
Palaamme asiaan neuvotteluissa.
Sukututkimusseuran
puheenjohtaja Riikka Piiroinen kertoi DNA-tutkimuksen mahdollisuuksista
sukututkimuksen uutena muotona. Esitys antoi havainnollisen kuvan siitä,
millaisiin kysymyksiin tällä tutkimuksen muodolla voidaan vastata. Useat
sukuseurat ovat käyttäneet DNA-tutkimusta hyväkseen. Tämän tutkimuksen
käyttötapoja on nähdäkseni kaksi päälinjaa. Joku henkilö saattaa etsiessään
esivanhempiaan saada hyötyä DNA-tutkimuksesta. Myös laajempi suku voi löytää
tätä tutkimusmenetelmää käyttäen sellaista uutta tietoa suvun vaiheista, jota
muuten ei ole saatavissa.
Keskustelussa
nousi esille myös DNA-tutkimukseen liittyviä kysymyksiä. Eräs niistä on
tietojen luottamuksellisuuden säilyminen, kun yksityiset, kaupalliset yhtiöt
hallitsevat tutkimusmarkkinoita. Toinen ongelma on DNA-tutkimuksen kallis hinta.
Se voi nousta yhden henkilön kohdalla 1000,- eur. Jos tästä ollaan Hoppu-suvun
piirissä kiinnostuneita, voitaisiin perustaa erillinen DNA-tutkimusprojekti,
johon kerättäisiin rahaa lahjoituksina. Yhden henkilön testaamisella saataisiin
ilmeisesti huomattava määrä tietoa, joka koskee koko sukua.
Ira
Vihreälehto käsitteli esityksessään sukututkimuksen psykologista merkitystä.
Keskeisenä ajatuksena oli se, että yksilö oppii käyttäytymiseensä, ajatteluunsa
ja tunne-elämäänsä mallit omalta perheeltään ja suvultaan. Kaikki tämä
pohjautuu vielä suvun yhteiseen biologiseen perimään. Näin mukanamme kulkee valtava
määrä suvulta saatua pääomaa esimerkiksi erilaisina lahjakkuuksina,
käyttäytymistapoina. parisuhteen ja vanhemmuuden malleina. Tässä suvulta
saadussa ”pääomassa” on paljon myönteisiä, ihmisen omaa kuvaa tukevia asioita.
Toisaalta suvun piirissä voi kulkea myös asioita, joista vaietaan. Ne taas
aiheuttavat häpeää ja ahdistuksen tunteita.
Kun tutustuu
sukuunsa ja sen historiaan, tutustuu myös samalla omaan itseensä. Kun tuntee
itseään, elämä on luontevampaa ja voi paremmin ymmärtää ja hyväksyä myös omat
piirteensä.
Jaakko
Niemisen esitys oli koskettava kuvaus ”kadonneen isoisän metsästyksestä”. Hänessä
heräsi aikuisiällä halu löytää isänsä isä, josta ei koskaan puhuttu. Yhdessä
sisariensa kanssa hän etsi eri sukututkimuksen menetelmiä sitkeästi käyttäen
isoisäänsä ja lopulta löysikin hänet ja myös velipuolensa. Molemmat olivat jo kuolleet.
Kadoksissa ollut osa juurista oli kuitenkin löytynyt.
Seminaari
tarjosi Vesilahden sukuseuroille mahdollisuuden esitellä omaa aineistoaan,
kuten HoppUutiset-lehteä ja sukututkimuskirjoja. Samalla sain tavata suvun
jäseniä ja kuulla mielenkiintoisia sukuun liittyviä tarinoita. Samalla kuulin
myös palautetta toiminnastamme. Tämä oli kaiken kaikkiaan hyödyllinen ja
kiinnostava seminaari.
