Tämän päivän (4.3.15) Philippine Daily Inquirer tarjoaa
lukijalle kolme näkökulmaa miehenä olemiseen. Kaikki liittyvät saumattomasti
täkäläiseen yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen tilanteeseen. Kaksi ensin
mainittua ominaisuutta on päässyt etusivun uutisiksi. Eikä ihme, sillä ne askarruttavat
miesten mieliä jatkuvasti.
Lehti kertoi, että 11 filippiinomiestä oli päässyt Forbes
Magazinen listalle maailman miljardöörien joukkoon. Ensimmäisenä heistä komeili
Henry Sy (90), jonka omaisuus oli arvioitu 14,2 miljardiksi dollariksi. Tällä
lompakolla Sy oli päässyt maailman listalla sijalle 73. Parannusta edelliseen
vuoteen oli tullut hulppeat 20 sijaa. Kohtuullinen suoritus noin iäkkäälle miehelle.
Sy on tunnettu SM mall-tavarataloketjustaan. Tämä on muodostunut yritysryppääksi,
joka on mukana laajassa rakennusbisniksessä. SM näyttää sivusta seuraavan
silmissä ”valtakunnalta” valtakunnassa.
Toinen kiinnostava nimi listassa on liikemies Manuel Villar.
Hän on entinen kongressiedustaja ja senaattori, joka oli ehdokkaana viime
presidentin vaaleissa, mutta hävisi Noy Noy Aquinolle. Tästä turhautuneena
Villar jätti politiikan kokonaan. Tai ei kai ihan sentään, sillä vaimo Cynthia
uhrautui poliitikoksi ja on nyt senaattori. Poliittinen tausta on näin
varmistettu. Villar on kalakauppiaan poika, syntyisin Manilan rutiköyhästä
Tondosta. Poikasena hän kuuleman mukaan autteli äitiään kalakaupassa. Mutta nyt
kaupat ovat kasvaneet. Villar on lyönyt rahoiksi kiinteistöbisneksellä.
Presidentin vaalien aikaan häntä syytettiin poliittisen aseman hyväksikäytöstä
omien maa-alueiden kaavoituksessa.
Sy:llä ja pääosalla muistakin Filippiinien rikkaista näyttää
ainakin nimistä päätellen olevan kiinalainen sukutausta. Mutta eihän sillä ole
väliä. Pääasia on, että bisnes pyörii. Filippiinien talouskasvu oli yli 6 %
viime vuonna. Aasian maista vain Kiinan talous kasvaa nopeammin. Kasvun
hedelmät näyttävät kuitenkin putoavan yksiin käsiin ja köyhät jäävät nuolemaan
näppejään.
Rikkaus on täälläkin monelle miehelle se varsinainen miehen
mitta. Sen avulla voi kahmia valtaa. Kilpailussa naisista rikkaat miehet
näyttävät pärjäävän hyvin kaikkialla. Raha silottaa ihmeellisesti vanhankin
miehen rypyt ja saa nuoretkin naiset voihkimaan ihastuksesta.
Miesten machoiluun Filippiineillä kuuluu myös seksi.
Rakastajattarien pitäminen ei ole ollut täällä juurikaan moralisoinnin
kohteena, vaan sitä on pikemminkin pidetty merkkinä miehen maskuliinisuudesta
ja vallasta. Tätä koskettaa lehden uutinen peniksen pituudesta. Tämä näkökulma
avaa miesten kilpailuun tasaveroisemman kentän. Peniksen pituudessa pärjää
köyhäkin poika. Toisaalta kuka voi mitään perinnöllisille tekijöilleen. Lehden
mukaan tieteelliset mittaukset ovat paljastaneet, että peniksen keskikoko on
maailman miehillä 13,12 cm erektiossa (International Journal of Urology). Lehti
mainitsee, että joissakin tieteellisissä mittauksissa filippiinomiesten
peniksen keskikoko on ollut 10,85 cm. Pohjois-Korean miehet ovat (onneksi)
pohjalla, sillä siellä peniksen keskikoko jää selvästi alle 10 cm.
Penisten pituuden arviointi saattaa tuntua rahvaanomaiselta
ja raa´alta, mutta se iskee yhteen miehisen itsetunnon heikkoimmista kohdista. Kysymys
on pohjimmiltaan siitä, olenko riittävän hyvä rakastaja naiselleni. Osaanko
herättää hänessä eroottisen halun ja tyydyttää hänet? Tässä voi olla peniksen
koollakin väliä, mutta ei niin paljon kuin yleensä kuvitellaan.
Sukupuoliyhdyntä voi olla vain tekninen suoritus, joka jättää toisen kylmäksi.
Jos seksi ei ole osa kahden ihmisen välistä hellyyttä, se voi tuntua jopa
vastenmieliseltä. Pariskuntien keskinäistä seksiä voi monessa tapauksessa
luonnehtia miesten harjoittamaksi itsetyydytykseksi, jossa vaimoa käytetään
välineenä. Sitten mies ihmettelee, miksi seksi ei vaimolle maistu. Päämääränä
pitäisi olla se, että tuottaa toiselle hellyyden ja nautinnon kokemuksia.
Kolmannen näkökulman miehenä olemisesta ottaa esille Michael
L. Tan kolumnissaan ”Making our days”. Siinä hän kertoo työtoveristaan, joka
oli menettänyt miehensä yhtäkkiä ja yllättäen tulleessa aivohalvauksessa. Tan
meni kappeliin, jossa pidettiin vainajan valvojaisia, kuten täällä Filippiineillä
tapana on. Hän katseli miehensä arkun ääressä seisovaa työtoveriaan, joka itki.
Tan oli huolissaan työtoveristaan, mutta osa huolesta keveni, kun hän näki
työtoverinsa pojat äitinsä vierellä. Pojat osasivat tehdä maailman
yksinkertaisimman asian, kietoa kätensä itkevän äidin ympärille. He eivät
tukkineet sanoillaan äidin surua, vaan olivat vain läsnä ja itkivät äidin
kanssa. Tan näki näissä pojissa miehiä, jotka eivät pelänneet surun kohtaamista
ja osasivat lohduttaa.
Miehuus on voimaa, joka nousee sisäisestä vahvuudesta, eikä
voimakas mies tarvitse ”tukipuita” miehuudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti