Paavi Franciskus
viime sunnuntaina nimitti 19 uutta kardinaalia. Heidän joukossaan oli
Cotabaton arkkipiispa Orlando Quevedo Filippiineiltä. Paavin nimityspolitiikka poikkeaa
huomattavasti hänen edeltäjänsä linjasta
”epäeurooppalaisuutensa” tähden.
Kun paavi Benedictus nimitti
kardinaaleja kaksi vuotta sitten. yli
puolet uusista kardinaaleista tuli Euroopasta. Paavi Fransicus on nyt tehnyt
käännöksen kohti kehittyvien maiden kirkkoja. Hänen nimityskierroksellaan yli
puolet äänioikeutetuista (alle 80-vuotiaista) kardinaaleista tuli Euroopan
ulkopuolelta
Arkkipiispa Quevedon nimitys kardinaaliksi sopii hyvin tähän
linjaan. Filippiineillä on koettu, että paikallinen kirkko ei ole saanut Rooman
kirkon hierarkkiassa sitä asemaa, joka sille kuuluisi kirkollisen elämän
näkökulmasta. Filippiinien katoliseen kirkkoon kuuluu n. 80 milj. jäsentä.
Osallistuminen on aktiivista ja kirkolla on paljon valtaa myös yhteiskunnassa.
Filippiinien kirkkoa on kutsuttu katolisen kirkon ”linnakkeeksi” Kaakkois-Aasiassa. Tästä huolimatta Filippiinien kirkko on
jäänyt maailmanlaajassa äitikirkossa ”sivuraiteelle”.
Tästä osoituksena on pidetty sitä, että Filippiinien
kirkolla on ollut kardinaalien kollegiossa vain yksi paavin vaalissa äänikelpoinen edustaja,
Manilan arkkipiispa Tagle (vuodesta 2012). Kardinaalikollegioon kuuluvat
myös Cebun arkkipiispa ja Manilan
emeritusarkkipiispa, mutta heillä ei ole enää äänioikeutta ikänsä (yli 80 v.)
vuoksi. Arkkipiispa Quevedon nimitys kardinaaliksi
korjaa ainakin toistaiseksi tämän puutteen, sillä hän 74-vuotias.
Arkkipiispa Quevedoa pidetään Filippiineillä henkilökohtaisilta
ominaisuuksiltaan varsin pätevänä kardinaaliksi. Kollegat arvostavat hänet
korkealle ja häntä kuvataan ”älyn jättiläisenä”. Henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi
nimityksellä on varmasti ollut myös kirkkopoliittisia ja alueellisia
perusteita. Mindanaolla sijaitseva Cotabaton arkkihiippakunta saa tässä kardinaalinimityksessä
paavillisen tunnustuksen. Tavallaan tunnustus koskee kaikkia Mindanaon
katolisia kristittyjä.
Etelä-Filippiineillä sijaitseva Cotabaton arkkihiippakunta elää monella
tavoin haasteellisessa tilanteessa. Suurin haaste on lähituntumassa elävä
islam-yhteisö. Cotabato sijaitsee Muslimien Autonomisen Alueen rajanaapurina. Cotabaton alueella
enemmistö asukkaista on roomalais-katolisia, mutta islam-yhteisö on pitänyt siellä
ylivaltaa vuosisatojen ajan.
Kulttuurierot Filippiinien pohjoisten maakuntien kanssa ovat
merkittäviä. Tämä näkyy jo kielessä. Cotabatossa puhutaan ilongoa eikä tagaloa
kuten Luzonilla, eikä kysymys ole murteesta vaan eri kielestä.
Kardinaalinimityksen voi nähdä eräänlaisena kirkon aseman
lujittamisena Mindanaolla ja tunnustuksena vaikeissa olosuhteissa eläville kristityille.
Se nostaa myös Cotabaton Cebun ja Manilan rinnalle kirkollisena
keskuksena. Manilan arkkipiispa on
perinteisesti nimitetty kardinaaliksi. Se on ymmärrettävää, kun Manila on ollut espanjalaisten valtakaudelta lähtien vuosisatojen
ajan hallinnollisena keskuksena. Cebun
arkkipiispan nimittäminen kardinaaliksi on myös luonnollista historian
näkökulmasta. Kristinusko saapui Filippiineillä ensimmäiseksi juuri Cebuun.
Cebu on myös filippiiniläisille tärkeän Santo Niño –kultin keskus. Nyt Cotabato on korotettu kirkollisesti
näiden kahden uskonnollisen keskuksen rinnalle. Sillä on monitahoinen merkitys
Mindanaolla.
Kardinaalinimitys heijastaa paavi Franciskuksen halua ja kykyä
ymmärtää Filippiinien katolisen kirkon monimuotoista tilannetta. Samalla nimitykset kääntävät katolista kirkkoa
pois eurooppakeskeisyydestä kohti kehittyvien maiden kirkkoja.
