Presidenttiehdokkaat testissä

Filippiineillä on presidentin vaalit 10. toukokuuta. Samalla valitaan edustajat parlamenttiin, johtajat kuvernementteihin sekä kaupunkeihin ja kuntiin. Yhdellä rykäyksellä tulee uusia vallankäyttäjiä suuri joukko. Tällainen yhtäkkinen vallanvaihto on herättänyt huolestumista monilla tahoilla. Kysymys on siitä, osaavatko äänestäjäparat käyttää oikein tätä yhtäkkiä heille tarjottua valtaa, vai meneekö sormi suuhun.

Poliitikkoja tämä tilanne huolestuttaa aivan erityisesti. Siksi olemmekin täällä olleet sekä silmiin pistävän että korviin kuuluvan poliittisen neuvonnan kohteina kuukausikaupalla. Eräs huolestuneista tahoista on Katolinen kirkko. Tilanteen parantamiseksi kirkko onkin polkaissut kampanjan "Äänestä Jumalaa". Siinä valitsijoita pyritään ohjaamaan hienovaraisesti, mutta lujasti oikealle polulle. Oikeiden ehdokkaiden löytämiseksi on luotu äänestäjien käyttöön erityinen "Laser-testi". Testiin pannaan ehdokas. Häntä tutkitaan viiden kohdan valossa. Ne ovat: Elämäntapa, toiminta, tukijat, vaalikäyttäytyminen ja maine. Testin kokeilemiseksi ja vinkiksi äänestäjälle poimimme käyttöön viimeisen kohdan "maine" ja laitamme kolme vaaligallupien johtosijoilla olevaa tutkintaan.

Kolmantena vaaligallupeissa on ollut viime kuukausina Joseph "Erap" Estrada. Hän on ollut jo kerran presidenttinä muutaman vuoden ajan. Kansa kuitenkin pakotti hänet lähtemään virasta valtion varoihin liittyvien väärinkäytösten vuoksi. Hänet myös tuomittiin oikeusistuimessa, mutta nykyinen presidentti Gloria Arroyo armahti hänet tuota pikaa. Erap täytti juuri 73 vuotta. Joten hän on ehtinyt saada mainetta. Hän on alun perin filmitähti. Hänen charmissaan on edelleen jotakin Elviksestä. Erap onkin kunnostautunut naisten miehenä ja uhkapelurina. Hän on avoimesti myöntänyt, että hänellä on useita lapsia avioliiton ulkopuolella. Avioeroa Erap ei ole ottanut. Eikä sitä täällä voi ottaakaan, kun laki ei sitä tunne.

Toisena suosion mittauksissa on ollut Manny Villar. Hän on rikas liikemies, joka on itse tehnyt uransa ja omaisuutensa. Hänen vaalivalttinsa on ollut köyhä lapsuus. Nyt on kuitenkin todistettu, että ei se nyt sitten niin köyhä ole ollutkaan, kuin Manny kertoi. Dokumentit Mannyn lapsuudesta on kaivettu esiin. Mannyä siis pidetään valehtelijana. Hänen poliitikon ja liikemiehen uransa ovat edenneet rintarinnan. On esitetty vahvoja epäilyksiä siitä, että Manny olisi käyttänyt poliittista vaikutusvaltaansa omaisuutensa kartuttamiseen. Oikeusjuttua käynnistetään juuri tästäkin.

Ensimmäisenä kansan suosion huipulla on ollut mittausten mukaan Benigno "Noy-Noy" Aquino. Hänen isänsä oli senaattori, joka menetti henkensä taistelussa diktatuuria vastaan. Hänen äitinsä oli huippu suosittu presidentti Cory Aquino. Cory kuoli syksyllä. Noy-Noy käynnisti heti hautajaisten jälkeen presidentin vaalikampanjansa. Noy-Noy pääsi lentoon äitinsä maineen nosteessa. Hänelle vauhtia on antanut myös sisar Kris Aquino, joka on suosittu näyttelijä. Viime aikoina on kuitenkin tullut lentoon pahoja ilmakuoppia, vai pitäisikö sanoa tuhkaa taivaalle. Ensin Kris alkoi tappella julkisesti puolisonsa, tunnetun koripallotähden kanssa. Sitten joku kaivoi esiin tiedon siitä, että Noy-Noy on tarvinnut nuorena psykiatrin apua. Onkin ruvettu epäilemään Noy-Noy:n mielenterveyttä. On myös kerrottu, kuinka Noy-Noy heitti illallispöydässä jäätelöä pahaa aavistamattomien kaupungin johtajien naamoille. Noy-Noy piti tätä vitsinä. Joidenkin mielestä se oli huono sellainen.

Laser-testimme näyttää ikävä kyllä osoittavan punaista jokaisen kärkiehdokkaan kohdalla. Eipä näytä löytyvän äänestäjille "jumalaa". Mutta tehkäämme testiin uusi sovellus. Vertaamme kärkiehdokkaiden mainetta nykyisen presidentin maineeseen.

Glorian loisto on himmennyt kansalaisten silmissä pohjamudan tasolle. Loputkin rippeet maineestaan hän on murentanut viimeisten vallanpäiviensä nimityksillä. Juuri äsken kuulimme, että hän on nimittänyt manikyyrinsä erään valtion rahaston johtoelimeen. Jotkut ovat kyselleet manikyyrin ansioita tehtävään. Se on kuitenkin aivan tarpeetonta. Tuollaisiin elimiin on hakeutunut varmasti aikanaan joukko pitkäkyntisiä. Kynnet ovat ehkä tylsyneet ajan myötä. Nyt he saavat tarvitsemansa teroittajan. Laser-testi näyttää kärkiehdokkaille vihreää, kun vertailukohtana on nykyinen presidentti.

Loppuyhteenvetona testistä voitaneen todeta, että Laser-testi ontuu osittain. Se todistaa kuitenkin, että kärkiehdokkaat eivät ole "jumalia". Ehkä näin on hyvä. Filippiiniläisten on äänestettävä ihmistä.

Valkoinen kenraali

Törmäsin muutama päivä sitten asuintalomme turvallisuuspäällikköön ulko-ovella. Tämä "nallekarhumainen" mies pysäytti minut. Hänellä oli minulle sanottavaa: "Sir, minä sitten pidän tuosta Teidän sotilaallisesta tavastanne tervehtiä vartijoita. Se on niin jämpti. Käden liike otsalle on terävä. Minä en pidä siitä, kun vartijat vain vähän rääpäisevät kättä veltosti lakin lippaan. Joku saattaa tervehtiessään syödä toisella kädellä jopa lounasta. Se ei ole mistään kotoisin. Mutta Te Sir, tervehditte kunnolla. Te kuljette täällä kuin kenraali."

Tunsin itseni imarrelluksi, rintani röyhistyi. Että oikein kenraali… Eipä ole ennen minua moisella tittelillä kutsuttukaan. Alikersantista kenraaliksi on melkoinen huippaus. Mutta ainahan se on mukavaa, kun mennään ylöspäin. Ajatukseni siirtyi 45 vuotta taaksepäin, kun eräänä harmaana, syksyisenä päivänä saavuin suorittamaan varusmiespalvelustani Satakunnan Tykistörykmentin 5. patteriin Niinisalossa. Eivätpä tainneet yliluutnantti Manninen ja ylivääpeli Mäkinen aavistaa, millaisen timantin, tosin hiomattoman, mutta kuitenkin, he olivat juuri saaneet käsiinsä. Eivät arvanneet, että tämä haluton, hontelo ja untelo alokas vielä kerran tulee levittämään suomalaisia sotilastaitoja Kaakkois-Aasiassa saakka. Sitä ei koskaan tiedä, mitä oppilaasta tulee.

Minusta on tullut tämän talon vartijoiden "treenaaja". Tietämättäni olen ruvennut terävöittämään vartijoiden sotilaallista kuria, joka on ehkä ollut höltymään päin. Se on tapahtunut pienen huumorin ja leikin varjolla. Samalla olen tarjonnut vartijoille sotilaallisen, "spartalaisen" miehen mallin, kun lenkkeilen ja liikun muutenkin. Kuntoilu kiinnostaa vartijoita. En myöskään "konttaa kännipäissäni" kotiin, vaikka viina on täällä hyvin halpaa. Olen ehkä ollut pieneksi avuksi turvallisuuspäällikön ryhtiliikkeessä antamallani esimerkillä.

Kenraalit ovat Filippiineillä paljon esillä tiedotusvälineissä. Heitä arvostetaan kovasti. Mutta filippiino-kenraali on kuitenkin historian perspektiivistä katsoen hyvin uusi ilmiö. Kenraalit ovat täällä olleet vuosisatojen ajan valkoihoisia. Usean vuosisadan ajan he olivat espanjalaisia, ja sitten 1900-luvun alkupuoliskon he olivat jenkkejä. Valkoihoiset ovat olleet valloittajia ja alistajia. Valkoihoiseen on totuttu täällä katsomaan kunnioittaen, ylöspäin.

Espanjalaiset olivat hyvin tarkkoja valkoihoisuudestaan. Osa espanjalaisista kuitenkin solmi avioliittoja filippiiniläisten ja paikallisten kiinalaisten kanssa. Sitä varten espanjalaiset loivat erityisiä luokituksia, jotka kuvasivat sitä, missä määrin sekoittuminen oli tapahtunut. Luokitus auttoi sijoittamaan kunkin yhteiskunnan jäsenen omalle paikalleen. Korkeimman asteen muodosti sekoittumaton valkoihoisuus. Luokitus määräytyi miehen aseman mukaan. Siksi filippiina-naiselle avioliitto espanjalaisen miehen kanssa merkitsi sosiaalisen aseman nousua.

Valkoihoisuus on monille filippiiniläisille jotakin hyvin tavoiteltavaa. Tämä tulee esiin usein kouriintuntuvalla tavalla. Se näkyy esimerkiksi naisten kauneusihanteissa. Kun vaimoni on ostamassa kasvovoidetta, hänen on usein vaikea löytää sopivaa laatua. Tämä johtuu siitä, että suurin osa naisten kasvovoiteista on ihoa vaalentavia. Moni filippiina-nainen uhraa paljon varojaan hipiänsä vaalentamiseen. Auringolta halutaan ennen muuta suojautua. Siksi kaduilla kulkee aurinkoisina päivinä naisia sateenvarjot päänsä päällä.

Hyvä on, jatketaan sotilasleikkiä. Olen kenraali, jos siksi kutsutaan. Mietin vain ylennyksen perusteita. Jos nimitykseni perustuu siihen, että olen valkoihoinen, jään empimään. Onko valkoihoisuus nimittäin ansio?

Kärsimyksiä ja näytelmiä

Olimme eilen illalla seuraamassa San Andrew:in kirkon kulkuetta, jossa seurakuntalaiset eläytyivät Golgatan tapahtumiin. Kulkueessa oli paikkansa kärsimysnäytelmän tärkeillä henkilöillä, Äiti Marialla ja opetuslapsi Johanneksella. Golgatan risti kulki myös omassa vaunussaan. Viimeisenä tulivat vaunut, johon oli sijoitettu Jeesuksen ruumis. Mustiin pukeutuneet avustajat vetivät köysillä tätä ruumisvaunua. Pappi kulki Jeesuksen vaunujen edellä. Kulkue eteni Bel-Airin kylän katuja mutkitellen. Muutoin suljettu omakotialue oli sekin aukaistu kulkueelle. Pimenevää iltaa valaisivat kadun reunoille sytytetyt kynttilät. Kulkueeseen osallistui arviolta ainakin 300 ihmistä. Se oli varsin runsas joukko, kun ottaa huomioon, että suuri osa tämänkin seurakunnan aktiivijäsenistä oli paikallisen tavan mukaan matkustanut pääsiäisen viettoon maaseudulle. Kulkue oli luonteeltaan eräänlainen liikkuva jumalanpalvelus. Osallistujat lukivat rukouksia yhteen ääneen. Tunnelma oli harras. Osan matkasta kuljimme kulkueen mukana ja saimme tuntea kuuluvamme joukkoon. Kotiin palatessamme olimme hyvin vaikuttuneita. Pala pitkäperjantaita oli tullut osaksemme.

Filippiinojen pääsiäisen vietossa kärsimyksen merkitys korostuu. Kolumnisti William M. Esposito väitti kiirastorstain The Philippine Star:ssa , että Golgatan kärsimyksistä on tullut filippiinojen "sielun syndrooma". Täkäläiset ovat sisäistäneet kärsimyksen ajatuksen niin, että he näkevät elämän ennen kaikkea kärsimyksenä. Kirkkaus seuraa vasta kuoleman jälkeen ruumiin ylösnousemuksessa. Tämä samaistuminen kärsimyksen ajatukseen pohjautuu vuosisataiseen alistamiseen, jota ovat harjoittaneet erityisesti espanjalaiset valloittajat. Alistamisessa on käytetty hyväksi uskonnollisia perusteita. Niille, joilta on otettu pois vaurastumisen mahdollisuudet, on kerrottu, että "autuaita ovat köyhät". Kärsimyksestä on tullut hyve filippiinoille. Köyhyydessä on näin oma "hohtonsa".

Pitkäperjantain päiväkävelyllä Bel-Airin kylässä kohtasimme myös toisenlaisen kulkueen, joka liittyy kärsimykseen. Vastaamme tuli arviolta yli 70-vuotias valkoihoinen mies, jonka käsivarressa roikkui hieman yli 10-vuotias filippiinatyttö. Seurueeseen kuului vielä kaksi muuta hänen ikäistään tyttöä. Jokainen näki, mistä oli kysymys. Länsimainen mies oli tullut ostamaan lapsiseksiä Manilasta, ja sitä näytti olevan tarjolla yltäkyllin. Tätä kutsutaan pedofiliaksi. Kadun kulkijalla heräsi kysymys siitä, missä ovat tyttöjen vanhemmat. Tytöt olivat lähteneet paikkaamaan perheen rahapulaa myymällä itseään. Tätä on köyhän kärsimys.

Länsimaisella miehellä oli se, mitä tytöt halusivat: rahaa. Sillä hän hankki seksuaalisen mielihyvän kokemuksensa ja alistit köyhät tytöt. Samalla hän johti tytöt tielle, jolta paluu on hyvin vaikeata. Myymällä itseään saa rahaa, mutta ei muuta elämän sisältöä. Seuralaisena ovat tilapäisen seksin mukanaan tuomat terveyshaitat, henkinen tyhjyys, tuska ja painajaiset. Siinä ovat köyhän tytön kärsimykset.