maanantai 30. maaliskuuta 2015

Morality and religion

The Philippine Daily Inquirer, one of the three most prominent, national newspapers, issued recently Opinion articles on the relation of morality and religion. Former director at the World Bank in South Asia, Joseph M. Pernia raises a question (23.3.15): “Why does the Philippines, for so long only Catholic country in Asia, rank near the bottom in terms of corruption, poverty incidence, investment climate and other standard international socioeconomic metrics”. He accuses Philippine –style Catholicism for disconnection of faith and social righteousness. As a remedy for that malaise he suggests an ecumenical movement strengthening social responsibility in faith.


Science Teacher and Principal Edwin de Leon goes a long way further in his opinion (25.3.15).  He says there is no God, which is an invention by a human. Religion is an archaic phenomenon that should be abandoned. Influence of religion on society is damaging. The countries with strong religiousness are corrupted while atheistic societies are more righteous and generous. As examples of latter ones de Leon mentions Denmark and Sweden.


In order to make the corrections demanded and to showcase complexity of relation between religiosity and morality I offered to publish my comment (30.3.15) on de Leon`s column.


The background of the Opinion articles cited is concern over corruption in The Philippines. Death of Father of Singapore Lee Kuan Yew has sparked a lot of discussion on the economics of the country compared to Singapore and the outcome is very negative from point of view of The Philippines. The discourse is always returning to the impact of corruption. After elected for Presidency Noy Noy Aquino promised to get rid of corruption. In fact he has moved into the right direction but he has taken only a few steps up to now. Corruption is still underlying in the complicated branches of the government. The authors of the articles cited agree that corruption is an obstacle to investments and financial development. What to blame for corruption? The Philippines differs from the other Asian countries in respect of religiosity being an only for long Catholic country in Asia. So should we accuse Catholicism for the failure of the society?

Looking closer into Catholicism in The Philippines, one finds out there are different layers of religiousness. For an ordinary Filipino the most crucial function of the belief might be to cope with the powers threatening health or endangering in the other way success in the life. So she or he might have got an icon to pray and to beg for help, or one might attend the cult, from which she or he will acquire luck or power for life. That religiousness is called Folk Catholicism and differs sharply from the perceptions typical to Catholic elite, which in my view consists of the bishops and the priests in the higher ranks of the hierarchy.

Folk Catholicism is dealing with issues of safety and success in life. The questions of morality are not so crucial and it does not open ways out of an individual life circle. So it seems to be quite powerless in fight against immorality. In Elite Catholicism the importance of ethical call is underlined, but it is directed mainly into human relationships. At the level of society The Church has concentrated to fight usually only for marriage and sexuality. Passion to pursuit the own one-sided political agenda has immersed the Church in the daily politics and endangered the neutral position. In several cases instead, the Church has showed indifference to corruption.

So there is a Sermon on the Mount in the New Testament. Who is reading that sermon and who is listening?





tiistai 10. maaliskuuta 2015

The Catholic Church up to the ears in politics.

President Noy Noy Aquino held on Monday a prayer meeting in Malacanang with evangelical church leaders. The bishops of the Catholic Church were excluded. The Catholic leaders claim to represent more than 80 % of the nation, the protestant coalition 3 %. The comments from the Catholic side sounded hurt. At the prayer meeting President Aquino gave a detailed account of a police counterterrorism operation 25th of January in Mindanao, which led to death of 44 police officers.

The target of the operation was to “eliminate” a famous Muslim terrorist and bomb maker Marwan, who was hiding in Mindanao. The operation was aborted earlier several times for the leaks of the plans. Finally the intelligence found Marwan`s living place in the Mamasapano village. The commandos entered to Marwan´s hut guided by his aid. Marwan was killed, but his associate Usman managed to escape. Withdrawing from the village the police commandos encountered crossfire from the Muslim rebels. The Police commandos were underpinned on the corn field by the rebels. The fight of several hours resulted death of 44 Police commandos, 18 rebels and some civilians.

The tragic incident has evoked a lot of outrage among the Filipinos. It has raised many questions about the operation and its command. How it is possible that the Police commandos were lying under the fire on the cornfield for hours without any military cover or support? What was wrong with the lead of the operation? The responses to the questions are sought through the probes, but many of these are without proper answers.

President Aquino was put in the firing line for his position of Commander in Chief. Noy Noy Aquino has tried to defend himself and to blame his subordinates. That does not seem to calm down the criticism of the people, and the credit on him is teetering. Apart from being a huge tragedy the Mamasapano incident might spoil Aquino`s efforts to complete the peace agreement with the Muslim organizations in Mindanao within his term.

The outrage due to the botched operation has provoked cries to ouster Aquino from the Presidency. The calls to step down have come from the political opponents but from the church leaders as well. Philippine Daily Inquirer reported on the summit of National Transformation Council held on 13th of February by five Catholic bishops in Cebu. In the statement “The NTC has strongly articulated that the President should step down.” The NTC defines itself as an ecumenical and interfaith collective that works for common good of Philippine society through rapid and comprehensive systems of change. The bishops told that they are not taking the government but help to form a government responsive people`s needs. Later on they would announce, who would compose the new “government”.

Single bishops around the country have expressed political opinions, which are siding with their NTC colleagues. The Catholic Bishops` Conference has “leaving the decision to his humble and prayerful discernment of his capacity to lead and support he has not only from officials of government but from members of Philippine society”, as President of the Conference, archbishop Villegas puts it. There is no need of good imagination, where the “discernment” should lead Aquino to. Beside the majority of the Conference there appears to be a minority of the bishops, who “are blind his (Aquino`s) misrule”.  One of the “blind” ones is cardinal archbishop Luis Antonio Tagle, who told in an interview in England that he opposes ouster of Aquino and creating advisory committee for governing.

The calls on resignation raise questions on consequences and background of the action. What does the resignation means to democracy of the society and what is a value of democracy. Noy Noy Aquino is elective President, voted for President by the majority in the official elections. Who would elect acting President, if Noy Noy would step down? The calls on resignation diminish the progress of the society towards democracy. President Aquino made tragic mistakes and he will carry with this burden, but the leaders make mistakes.

The allies of the NTC bishops seem to be representative from the former President Arroyo`s administration. Collaboration with the government went smoothly during previous term. Instead of that, Aquino`s government has confronted with the Catholic Church. The RH bill was approved by The Senate and The Congress. From point of view of the Catholic Church the gates for sexual liberation were opened. During Arroyo`s term the RH bill was only pending in the administration. So there calls on the old times.


The bishops of the Catholic Church would like to sit at President`s table, as all religious leaders do. But the number of the plates appears to be limited. Everyone has to deserve one`s plate at this table. The Catholic bishops did not. 

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Miehen mitta: lompakon paksuus, peniksen pituus vai kyky lohduttaa?

Tämän päivän (4.3.15) Philippine Daily Inquirer tarjoaa lukijalle kolme näkökulmaa miehenä olemiseen. Kaikki liittyvät saumattomasti täkäläiseen yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen tilanteeseen. Kaksi ensin mainittua ominaisuutta on päässyt etusivun uutisiksi. Eikä ihme, sillä ne askarruttavat miesten mieliä jatkuvasti.

Lehti kertoi, että 11 filippiinomiestä oli päässyt Forbes Magazinen listalle maailman miljardöörien joukkoon. Ensimmäisenä heistä komeili Henry Sy (90), jonka omaisuus oli arvioitu 14,2 miljardiksi dollariksi. Tällä lompakolla Sy oli päässyt maailman listalla sijalle 73. Parannusta edelliseen vuoteen oli tullut hulppeat 20 sijaa. Kohtuullinen suoritus noin iäkkäälle miehelle. Sy on tunnettu SM mall-tavarataloketjustaan. Tämä on muodostunut yritysryppääksi, joka on mukana laajassa rakennusbisniksessä. SM näyttää sivusta seuraavan silmissä ”valtakunnalta” valtakunnassa.

Toinen kiinnostava nimi listassa on liikemies Manuel Villar. Hän on entinen kongressiedustaja ja senaattori, joka oli ehdokkaana viime presidentin vaaleissa, mutta hävisi Noy Noy Aquinolle. Tästä turhautuneena Villar jätti politiikan kokonaan. Tai ei kai ihan sentään, sillä vaimo Cynthia uhrautui poliitikoksi ja on nyt senaattori. Poliittinen tausta on näin varmistettu. Villar on kalakauppiaan poika, syntyisin Manilan rutiköyhästä Tondosta. Poikasena hän kuuleman mukaan autteli äitiään kalakaupassa. Mutta nyt kaupat ovat kasvaneet. Villar on lyönyt rahoiksi kiinteistöbisneksellä. Presidentin vaalien aikaan häntä syytettiin poliittisen aseman hyväksikäytöstä omien maa-alueiden kaavoituksessa.

Sy:llä ja pääosalla muistakin Filippiinien rikkaista näyttää ainakin nimistä päätellen olevan kiinalainen sukutausta. Mutta eihän sillä ole väliä. Pääasia on, että bisnes pyörii. Filippiinien talouskasvu oli yli 6 % viime vuonna. Aasian maista vain Kiinan talous kasvaa nopeammin. Kasvun hedelmät näyttävät kuitenkin putoavan yksiin käsiin ja köyhät jäävät nuolemaan näppejään.

Rikkaus on täälläkin monelle miehelle se varsinainen miehen mitta. Sen avulla voi kahmia valtaa. Kilpailussa naisista rikkaat miehet näyttävät pärjäävän hyvin kaikkialla. Raha silottaa ihmeellisesti vanhankin miehen rypyt ja saa nuoretkin naiset voihkimaan ihastuksesta.

Miesten machoiluun Filippiineillä kuuluu myös seksi. Rakastajattarien pitäminen ei ole ollut täällä juurikaan moralisoinnin kohteena, vaan sitä on pikemminkin pidetty merkkinä miehen maskuliinisuudesta ja vallasta. Tätä koskettaa lehden uutinen peniksen pituudesta. Tämä näkökulma avaa miesten kilpailuun tasaveroisemman kentän. Peniksen pituudessa pärjää köyhäkin poika. Toisaalta kuka voi mitään perinnöllisille tekijöilleen. Lehden mukaan tieteelliset mittaukset ovat paljastaneet, että peniksen keskikoko on maailman miehillä 13,12 cm erektiossa (International Journal of Urology). Lehti mainitsee, että joissakin tieteellisissä mittauksissa filippiinomiesten peniksen keskikoko on ollut 10,85 cm. Pohjois-Korean miehet ovat (onneksi) pohjalla, sillä siellä peniksen keskikoko jää selvästi alle 10 cm.

Penisten pituuden arviointi saattaa tuntua rahvaanomaiselta ja raa´alta, mutta se iskee yhteen miehisen itsetunnon heikkoimmista kohdista. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, olenko riittävän hyvä rakastaja naiselleni. Osaanko herättää hänessä eroottisen halun ja tyydyttää hänet? Tässä voi olla peniksen koollakin väliä, mutta ei niin paljon kuin yleensä kuvitellaan. Sukupuoliyhdyntä voi olla vain tekninen suoritus, joka jättää toisen kylmäksi. Jos seksi ei ole osa kahden ihmisen välistä hellyyttä, se voi tuntua jopa vastenmieliseltä. Pariskuntien keskinäistä seksiä voi monessa tapauksessa luonnehtia miesten harjoittamaksi itsetyydytykseksi, jossa vaimoa käytetään välineenä. Sitten mies ihmettelee, miksi seksi ei vaimolle maistu. Päämääränä pitäisi olla se, että tuottaa toiselle hellyyden ja nautinnon kokemuksia.

Kolmannen näkökulman miehenä olemisesta ottaa esille Michael L. Tan kolumnissaan ”Making our days”. Siinä hän kertoo työtoveristaan, joka oli menettänyt miehensä yhtäkkiä ja yllättäen tulleessa aivohalvauksessa. Tan meni kappeliin, jossa pidettiin vainajan valvojaisia, kuten täällä Filippiineillä tapana on. Hän katseli miehensä arkun ääressä seisovaa työtoveriaan, joka itki. Tan oli huolissaan työtoveristaan, mutta osa huolesta keveni, kun hän näki työtoverinsa pojat äitinsä vierellä. Pojat osasivat tehdä maailman yksinkertaisimman asian, kietoa kätensä itkevän äidin ympärille. He eivät tukkineet sanoillaan äidin surua, vaan olivat vain läsnä ja itkivät äidin kanssa. Tan näki näissä pojissa miehiä, jotka eivät pelänneet surun kohtaamista ja osasivat lohduttaa.


Miehuus on voimaa, joka nousee sisäisestä vahvuudesta, eikä voimakas mies tarvitse ”tukipuita” miehuudelleen.