Tips for holiday in the Philippines

The Philippines have drawn over the recent years more attraction of the tourists. There are a lot of good reasons to vacation in this country. The climate is tropically warm, but the temperatures are not too high to survive for European people. The visitors are dazzled by the beauty of the nature. The prices are low or at least reasonable. The filippino people are kind and friendly. A lot of them are speaking fluently English.

The majority of the tourists are vacationing on Visayas islands, Boracay, Bohol, Cebu and Palawan. You have two options for the route to Visays. You can fly directly to Cebu or take a flight to Manila and transfer there to a domestic flight. The flights to Manila seem to be cheaper than to Cebu, that`s why the travelers mainly prefer to fly through Manila. From Manila there are frequent flight connections to all over the country.

Ninoy Aquino´s International Airport in Manila differs from the international airports of Europe in some respects.  The International Terminal has been renovated recently and look to function much better than some years ago. What surprises a traveler are the long distances and tricky connections between the terminals. There is no public transport from the terminal to the other. So you have to pick up a taxi and note that you might be stuck in traffic jam while transferring to the other terminal.

If you are staying in Manila for some time and you are going to carry on by plane, recommend to you to make a reservation at a hotel not too far from the airport. Going back to the airport take your time and leave early. The traffic rush may be very tough. In some cases to proceed 5 km by taxi will take even one hour.

Despite of these troubles a taxi is for a foreigner the most practical way to go in Manila. Taxi cabs are not of the latest model, mainly imported second hand cars, but usually they are running quite well. The drivers speak ordinarily English or then “taglish”, a mix of Tagalog and English. The cabs are not outfitted with navigators. The drivers don`t always know the location of the streets due to the huge size of Metro Manila.  So find the location of the place you are heading to from the map before you pick up a taxi and ensure where you are going to.  The street numbers don`t help so much, because the buildings are not numbered in logic order. So you have to find out the corner of the streets, where your destination is located.  There might be sometimes slight flaws in your taxi service, however you`ll be comforted by the cheap prices.

If you are staying in Manila you have good chances for shopping.  There is a large variety of shopping malls in the cities of Metro Manila. The most famous are Mall of Asia, at Manila Bay, at the South end of EDSA, Greenbelt`s mall,  Glorietta`s, Landmark`s and SM`s shopping centers in Makati City, SM Mega Mall on EDSA, in Mandaluyong City. Walking around these malls you`ll find an endless amount of shops, the ones have a wide range of different retail products and the other ones are specialized in certain products or a brand only. The malls are not mere for shopping. The filipinos spend their spare time often in the malls. The malls are leisure time hubs with restaurants, cinemas and churches. In Asia Mall there is even an ice rink with an option to rent the skates.

The most popular credit cards are accepted by the big stores and the restaurants in the cities. Cash you need you can raise from ATMs. All of them are not accepting international credit cards despite a sticker of a brand on a machine. US dollars are easy to exchange, euros instead are not all over accepted to change.

Intramuros in old town of Manila, founded by the Spanish in 1571, is one of the most prominent tourist attractions in South Luzon. It was built for the fortress to protect the inhabitants with the high walls. Beside the military and administrative function Intramuros served for centuries as a center for business, education and religion. The historical buildings that draw attention from the visitors are Manila Cathedral (photo), San Agustin Church and Museum (photo).

The China town of the Philippines, Binondo (photo), was built up within the range of the Intramuros cannons in order to keep the control by the Spanish. It is traditional business hub founded by Chinese immigrants. They yielded economic growth, but on the other hand the Chinese were a threat for the Spanish rulers. That`s why the location of Binondo was exactly dictated. Walking there you can be in touch with Old Manila.

Wish to you a good stay in the Philippines!

Valentiinin päivän deitti

Lähdin Valentiinin päivän aamuna ostamaan kadulta lehteä. Kun astuin aulassa hissistä,  tapasin erään ”condomme” palveluhenkilökuntaan kuuluvista nuorista miehistä. Hän tervehti minua reippaasti ja kohteliaasti, kuten täällä Filippiineillä tapana on: Good Valentine, Sir. – Same to you. – You have a date, Sir? – Yes. – Really? – Yes, every day.

Valentiininpäivän lämpö näytti olevan kovassa nousussa jo aamusta alkaen. Tämän vaikutelman vahvisti myös kadulla kiireisin askelin ja vakavin ilmein kukkapuska kädessä kulkeva nuorimies. Hän ei vilkuillut sivuilleen, vaan käveli suoraan ja määrätietoiisesti kohti kohdettaan. Kohteena oli nuori neito, joka sai päivän alkajaiksiksi kauniin kukkakimpun ja varmasti myös kutsun Valentiinin päivän treffeille.

En valehdellut aulamiehelle. Minullakin oli ”deitti”. Hän oli vaimoni Päivi. Vein hänet paikallisen Valentiinin päivän tavan mukaan illalliselle ja iltakävelylle. Suuntasimme askeleemme ensiksi Aylan puistoon. Valentiinin päivä näkyi puiston ravintoloissa. Ne olivat levittäneet telttakatoksensa nurmikolle, jotta asiakkaiden ryntäys olisi helpompi ohjata omaan pyydykseen. Me valitsimme ravintolan Simple Lang. Nimi on tagaloa ja lupaa  ”konstailematta hyvää” ruokaa. Sitä saimmekin ”Sisig beefin” muodossa. Lähtiessämme tarjoilijamme ojensi tulipunaisen ruusun ”deitilleni”.

Kävelimme verkkaisesti Greenbeltin puistomaiselle ravintola-alueelle. Valitsimme jälkiruokapaikaksemme Bizu-kahvilan. Bizun kattaus Valentiinin päivälle oli vaikuttava. Koko kahvila oli muokattu pareja varten. Lähes kaikki pöydät olivat vain kahdelle hengelle. Kauniit punaiset kukat koristivat pöytiä. Bizu on jälkiruokaherkkujen mestari. Deittini valitsi capuccinon ja ravintolan spesialiteetin, myslimustikkajugurtin. Itse otin calamanssisoodan ja mustikkajuustokakun. Suun herkkujen kihelmöidessä makuhermoilla palasimme omaan historiaamme Filippiineillä ja sitten koko suhteessamme. Kerroimme, kuinka paljon me toisillemme merkitsemme.

Bizun Valentiinin päivän palveluun kuului myös deittiparin kuvaaminen. Filippiinot rakastavat kuvaamista. Erityisen tärkeää se on Valentiinin päivänä. Kuva kertoo enemmän kuin sanat. –Yes, I had a date.

”Finland. Cool.” Suomalaiselle opetukselle kehuja Filippiineillä.

Filippiiniläinen kirjailija Neni Sta Romana Cruz kirjoitti kolumnin suomalaisesta opetuksesta Philippine Daily Inquirer –lehden lauantain (7.2.15) numeroon. Neni Cruz oli osallistunut Frankfurtin kirjamessuille, jossa teemana oli suomalainen kirjallisuus.  Messuilla esillä ollut suomalainen opetus oli tehnyt häneen vaikutuksen. 

Neni Cruz kertoi Pisa-arvionnin tuloksista ja Suomen hyvästä menestyksestä, joka on maaiman laajuisesti tunnettua. Vaikka suomalaisten Pisa-tulokset olivat viime kerralla jonkin verran pudonneet, Cruzin mielestä muilla mailla olisi paljon oppimista Suomesta.  Cruz kysyikin: ”Mitä suomalaiset ovat tehneet oikein?” Neni Cruz palasi kolumnissaan useaan otteeseen professori Pasi Sahlbergin messuilla pitämään avajaisluentoon.  Cruzin mieleen oli jäänyt Sahlbergin luennosta erityisesti kolme seikkaa, jotka  vaikuttivat hyvään oppimiseen Suomessa: koulujärjestemän tasa-arvo, luovuus ja kekseliäisyys oppimisessa sekä opettajien hyvä yhteiskunnallinen asema.

Erityisesti suomalaisten opettajien hyvä asema oli tehnyt Cruziin vaikutuksen.   Opetuksen arvostus näkyy siinä, että opettajille maksetaan hyvää palkkaa. Cruzin mukaan opettajan ammatti on Suomessa parhaiten palkattu (best-paid profession). Tästä tuskin suomalaiset opettajat ja OAJ ovat yhtämieltä kolumnistin kanssa, mutta joka tapauksessa kunnon palkkaa maksetaan opettajille.  Opettajien koulutus Suomessa on korkeatasoista ja vaativaa. Tulijoita alalle on paljon, kun ammattia arvostetaan, eikä vain puheissa vaan myös palkassa. Neni Cruz tunnustikin olleensa vihreä kateudesta kuunnellessaan Sahlbergin esitystä suomalaisesta koulutuksesta.

Neni Cruzin kateuden ymmärtää hyvin. Filippiineillä koulujen olosuhteet ovat ovat varsin kehnot. Oppilaita on luokkahuoneissa usein aivan liikaa. Keskustelua ryhmäkoon ylärajasta ei käydä. Huolena on enemmänkin se, kuinka kaikki lapset saataisiin opetuksen piiriin (blogi 9.6.2012 Itsenäisyysjuhla). On kerrottu, että koulujen alkaessa luokissa saattaa olla niin paljon oppilaita, että opettajan on kuljettava pulpettien päällä liikkuakseen oppilaita ohjaamassa. Käytävätiloja ei ole luokkaan jäänyt. Opettajien palkkaus on myös huonolla tolalla. Opettajilla ei ole myöskään mahdollisuutta myydä työpanostaan ulkomaille samalla tavalla kuin terveydenhoidon ammattilaisilla. 

Verovaroin voidaan kustantaa vain oppilaiden peruskoulu. Ammatillinen ja yliopistollinen koulutus on yksityisissä käsissä. Vain varakkailla on mahdollisuus kustantaa lastensa perusastetta korkeampi koulutus. Tämä merkitsee sitä, että suuri osa nuorten lahjoista jää käyttämättä. Se on tappio koko yhteiskunnalle, mutta myös niille nuorille, jotka eivät saa käyttää kykyjään riittävän vaativissa tehtävissä.

Cruzin kirjoitus herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tunsin expatin ylpeyttä suomalaisuudesta. Toisaalta tulin surulliseksi Filippiinien koulujärjestelmän tilasta. Totuus tulee usein ulkomaalaisten suusta. Me suomalaiset olemme monesti sokeita oman yhteiskuntamme hyville puolille, emmekä osaa arvostaa sitä hyvää, mitä meillä on. 

Viime viikonvaihteessa tämä ”hyvä” kerrottiin laajalevikkisessä sanomalehdessä ja näkyvällä paikalla. 

Luen Daily Inquireria päivittäin Filippiineillä ollessani. Näiden vuosien aikana en muista, että kukaan kolumnisteista olisi kirjoittanut mistään vieraasta maasta tällaista ylistävää artikkelia.  Mutta ehkä muistini vain pätkii tai silmälasini ovat tässä kuumuudessa huurtuneet sinivalkoisiksi. Joka tapauksessa voi yhtyä Frankfurtin kirjamessujen sloganiin: ”Finland. Cool.”

http://opinion.inquirer.net/byline/neni-sta.-romana-cruz

Millaista on palata Filippiineille?

Tulimme, vaimoni Päivi ja minä,  takaisin Makatiin viime viikolla. Yli kaksi vuotta ehti vierähtää Suomessa. Sitä ennen olimme olleet kolme vuotta Filippiineillä. Meitä voi pitää paluumuuttajina. Paluun syy on sama kuin ennenkin. Vaimoni opettaa suomen kieltä filippiiniläisille sairaanhoitajille ja minä seuraan, kuinka asiat kehittyvät.

Kun pari päivää on harjoiteltu paluuta, tunnelmani ovat jotenkin jäsentymättömät ja ristiriitaiset. Toisaalta kaikki tuntuu tavattoman tutulta. Toisaalta jotkut asiat yllättävät. Muistikuvat tasoittuvat vuosien mittaan kummallisella tavalla. Kun kulkee Makatin kaduilla joutuu hämmästelemään sitä, oliko täällä näin likaisen näköistä. Hyvät muistot olivat pyyhkineet mielestä mustan harmaat katukäytävät ja nokeentuneet seinät. Todellisuus ravistelee kultaantuneita muistikuvia.

Köyhyys käy silmille, vaikka asummekin varakkaiden alueella. Katua ylittäessä kouluikäinen filippiinotyttö hyppää edestäni hurahtavan väkeä täynnä olevan jeepneyn takasillalle. Tyttö hymyilee, kun saa kaiteesta otteen ja onnistuu pysymään kyydissä. Hymy on kaunis mutta hampaaton. Buendiaa kulkiessamme pysähdymme katsomaan, onko vakituinen lehden myyjämme paikalla. Tovin seisoskeltuamme katukauppias huomaa meidät ja tulee ystävällisesti hymyillen pakeillemme ja kertoo kaivanneensa meitä. Hänen ”tiiminsä” on muuttunut. Sairaalloisen puolison sijaan on tullut poika ja nuori nainen joka lienee pojan vaimo. Jäimme miettimään, mitä perheen isälle on tapahtunut.

Lentomatkamme viimeinen osuus oli Hong Kongista Manilaan. Matkustajat olivat lähes kaikki filippiinoja. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka filippiinot pakkaavat tavaroitaan matkustamossa. Täydessä ja ahtaassa koneessa filippiinot saivat kaiken sujumaan joustavasti ja hymyillen. Pakkaamisesta puuttui länsimaalainen töytäily ja kireys. Ystävällinen puhe ja nauru täytti koneen. Tuntui kummalliselta, että tällaiset luonteenpiirteet tulivat esille näin selvästi ja jo ennen kuin ehdimme edes koko maahaan.

Kun tulimme ensimmäisen kerran viisi ja puoli vuotta sitten Filippiineille, tämä maa oli meille outo ja ihmeellinen. Nyt tulo on paljon helpompi. Olemme palanneet vanhoille kotikulmille, ympäristöön, joka tuntuu monin tavoin tutulta. Mutta siitä huolimatta paluu on haaste. Hyppäys yhdessä vuorokaudessa pohjoisen kylmästä, mutta turvallisesta maasta Kaakkois-Aasian kuumuuteen koettelee sielua ja ruumista. Ei meinaa ajatus ja kieli  taipua tarvittavalla tavalla. Ruumiskin kapinoi kuumuutta ja ja bakteerikannan muutosta vastaan.

Paljon kuitenkin muuttunut siitä, kun ensimmäisen kerran tulimme Filippiineille. Filippiiniläisyys ei ole tullut vain tutuksi. Se on tullut myös omaan perheeseemme, kun eräs pojistani avioitui filippiinan kanssa. Meillä on nyt filippiiniläinen ”Daughter in Law” tai niin kuin suomalainen sanoo: miniä. Filippiiniläisyys on tullut ”iholle”. Me emme tulleet vieraan kansan keskelle vaan maahan, jossa meillä on sukulaisia. Tässä onkin melkoinen näkökulman muutos. Elämä ei pysy koskaan paikallaan, vaan aina sattuu ja tapahtuu.