Seksi korventaa kirkkoa

Olemme tulleet keskelle Filippiineillä käynnissä olevaa kovaa yhteiskunnallista ja poliittista taistelua perhesuunnittelulaista (RH bill), joka on menossa kohta parlamentin käsittelyyn. Vastakkain ovat erityisesti katolinen kirkko, tai ainakin sen johto, ja hyvin hajanainen joukko erilaisia ryhmittymiä, jotka haluavat parantaa naisten ja köyhien asemaa. Laki takaisi köyhille mahdollisuuden saada ehkäisyvälineitä. Se sisällyttäisi myös seksuaalikasvatuksen kouluopetukseen pakollisena oppiaineena.

Kaikelle tälle kirkko sanoo ehdottomasti: ei. Tässä ei ole tinkimisen varaa milliäkään. Kirkossa ehkäisyvälineiden käyttö nähdään "aborttimyönteisyytenä". Oikeana ehkäisymenetelmänä pidetään ainoastaan "luonnon menetelmää", joka perustuu naisen kuukautiskiertoon kuuluvan hedelmöittymisherkkyyden seurantaan ja hyväksikäyttöön. Keinotekoiset menetelmät, kuten kondomin tai ehkäisypillereiden käyttäminen katsotaan "luonnon vastaisiksi" ja epämoraalisiksi. Perhesuunnittelulaki tekisi nämä ehkäisymenetelmät julkisesti yhteiskunnassa hyväksytyiksi. Tämä johtaisi kirkon käsityksen mukaan irrallisten sukupuolisuhteiden suosimiseen ja sukupuolimoraalin löyhtymiseen sekä heikentäisi kaikin tavoin perheen kiinteyttä ja asemaa yhteiskunnan perussoluna.

Kohta vuoden virassa olleen presidentti Noy Noy Aquinon hallitus on kirkon vastustuksesta huolimatta ryhtynyt valmistelemaan perhesuunnittelulakia ja on viemässä sen parlamentin käsittelyyn. Tämä on ollut selvästikin liikaa kirkolle. Kirkko on käynyt julkiseen hyökkäykseen presidenttiä vastaan. Emeritusarkkipiispa Oscar Cruz on arvostellut kirpeästi Aquinoa ja syyttänyt häntä huonosta johtamisesta. Cruzin mukaan presidentti yrittää perhesuunnittelulain avulla peittää epäonnistumisensa politiikassaan köyhyyden poistamisesta. Kunnollinen johtaja pystyy hänen mielestään hankkimaan ruuan suuremmallekin väestölle. Kirkon taholta on esitetty myös uhkailuja siitä, että katoliset ryhtyvät kansalaistottelemattomuuteen, jos perhesuunnittelulaki hyväksytään. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi kieltäytymisen veronmaksusta.

Tällaista hyökkäystä kirkon taholta valtion päämiestä kohtaan voinee pitää varsin poikkeuksellisena Filippiineillä. Suhtautuihan kirkko pitkään melko myötäsukaisesti Marcosin diktatuuriinkin. Vai onko niin, että silloin oli kysymys "vain" korruptiosta ja poliittisista vankilatuomioista ja murhista? (ks. blogi 24.3.2011). Nyt sen sijaan ongelmana on seksi, ja sehän on aina äärimmäisen vaarallista. Kirkon arvoperustan suhteen luulisi olevan merkittävää se, että Aquinon vielä lyhyellä presidenttikaudella on ryhdytty avaamaan korruption verkostoja uudella tavalla. Voisi kuvitella, että kirkko antaisi täyden tukensa tällaiselle hallinnolle. Muutoinkin kirkon huoli sukupuolimoraalin löyhtymisestä perhesuunnittelulain myötä tuntuu liioittelulta, kun seuraa filippiinojen seksuaalisuudelle avointa elämän otetta.

Kannanotot perhesuunnittelulaista jakavat myös kirkkoa sisältäpäin. Joukko katolisia on muodostanut tämän lain hyväksymistä puoltavan ryhmän (C4RH). Piispa Jose Oliveros on julkisesti ottanut kantaa tähän ryhmään ja todennut, että sen jäsenet eivät ole oikeita katolisia, kun he äänestävät perhesuunnittelulain puolesta. He ovat vain "nimeltään" katolisia. Oikea katolilainen hyväksyy aina kirkon kaiken opetuksen. Oliveros vetosi myös paavin ehkäisyvälineiden vastaiseen kannanottoon. Hänen mukaansa kysymys on ihmiselämän korvaamattomasta arvosta sikiämisestä kuolemaan saakka. Tästä kirkko ei voi neuvotella.

Kirkon konservatiivi siipi on innolla kampanjoimassa perhesuunnittelulakia vastaan. Tästä eräs esimerkki on St. Andrew:n katolinen seurakunta, jonka kirkko sijaitsee Bel Airin kaupunginosassa lähellä kotiamme. Tämä seurakunta on keskiluokkaisen väen suosima, konservatiivisia arvoja painottava yhteisö. St. Andrewin:n kirkon ympäristö on "laastaroitu" julisteilla, jossa lukee: "Pysäytä perhesuunnittelulaki, tottele Jumalan tahtoa". Asennoituminen perhesuunnittelulakiin jakaa filippiinoja yhteiskunnallisen aseman suhteen. Keskiluokkaiset ovat usein vannoutuneita lain vastustajia. Ehkäisy ei ole niinkään hyvätuloisten ongelma. Heillä on varaa hankkia ehkäisyvälineensä. Sitä paitsi niin kauan kuin "lasten piiat", " yayat", hoitavat lapset nälkäpalkalla (40-100,. eur/kk), lapsista ei ole suurtakaan huolta vanhemmille. Kuvassa yaya lapsineen kääntyy kadulle St. Andrewin kirkon pihasta.

Kirkko on joutunut perhesuunnittelua koskevassa kiistassa kahden rintaman väliin. Toisaalla ovat liberalismia ajavat yhteiskunnan uudistajat ja toisaalla ovat omat uskonveljet ja –sisaret. Kirkon johdon kovat äänenpainot saattavat viitata kirkon sisäiseen valtataisteluun. Kaikki katoliset eivät alistu kirkon auktoriteettiin, vaan ajattelevat omilla aivoillaan. Monet eivät voi hyväksyä kirkon mustavalkoista ja suppeaa näkemystä seksuaalisuudesta. Heidän mielestään lähimmäisen rakkaus vaatii tarkastelemaan ihmisen hyvin vointia kokonaisuutena, jossa seksuaalisuus on eräs keskeinen osa. Kirkko on joutunut kiistassa "myrskyn silmään".

Tervetuloa takaisin!

Istumme taksissa, vaimoni ja minä, matkalla Manilan kansainväliseltä lentokentältä kohti Makatia ja kotiamme siellä. Takanamme on jälleen kerran "loma" Suomessa ja puuduttava lähes 20 tunnin lento Helsingistä. Kaivan "pesokukkaroni" esiin, ja kas kummaa saan väsymyksestäni huolimatta kootuksi erikokoisista seteleistä pinon, jonka voin ojentaa kuljettajalle, kun maksamisen aika tulee. Jälleen kerran saamme neuvoa lentokenttätaksin perille. Lopulta auto kurvaa kotikerrostalomme eteen. Vartijat näkevät jo autonikkunoista, että Ma`am ja Söör, kuten meitä kutsutaan, siellä istuvat. Ehdin tuskin aukaista oven, kun ensimmäiset tervetulotoivottelijat rientävät paikalle. Joku vartijoista puristaa lämpimän lujasti kättäni. Se on se käsi, johon olin huolella kerännyt taksirahani. Setelit lähtevät lentoon ja liitelevät jonnekin Dela Costan asfaltille. Totean, että nythän tänne tuli tosi rikas mies, kun rahaa sataa. Joka tapauksessa vastaanotto talossa oli lämmin.

Kuntoamme ylläpitääksemme olemme aloittaneet päivittäiset aamu- ja iltalenkkimme. Tämä tarkoittaa melko reipasvauhtista kävelyä ympäri Makatia. Aika usein kuljemme Ayala Triangel –puiston läpi, joka on hyvin hoidettu kauniine kukkaistutuksineen ja tasaisine käytävineen. Puisto on myös huolellisesti vartioitu. Olemme ottaneet tavaksemme tervehtiä niitä vartijoita ja puistotyöntekijöitä, jotka näyttävät pitävän siitä. Yllätyksemme oli melkoinen, kun paluumme jälkeen eräs vartijoista pysäytti meidät ja kysyi, milloin olemme tulleet takaisin ja toivotti meidät tervetulleiksi Filippiineille. Uuden hämmästyksen aiheen saimme, kun kuljimme Oriental Mandarin -hotellin ohi. Parkkipaikan vartija huikkasi meille hyvät huomenet ja toivotti meidät tervetulleeksi takaisin.

Elämme miljoonakaupungissa. Helsingin keskustan kokoisessa Makatissa asuu n. puoli miljoonaa ihmistä, ja päiväsaikaan paikalla on lähes neljä miljoonaa ihmistä. Hämmästelemme sitä, kuinka meidät on näin tarkasti "bongattu" tässä ihmistulvassa, jossa liikkuu myös paljon länsimaalaisia. Mutta vielä suurempi ihmetyksen aihe on tämä ihmisten halu ja kyky toivottaa toiset tervetulleeksi. Silloinkin kun kysymys on aivan vieraista ihmisistä. Muistelimme sitä, kuinka moni toivotti meidät tervetulleeksi, kun tulimme "lomalle" Suomeen. Eipä kovinkaan moni. Samalla tavoin lenkkeilimme sielläkin kyläteitä pitkin. Ehkä siellä ikkunaverho vähän heilahti, mutta eipä tervetulotoivotuksia juuri satanut.

Me suomalaiset olemme kaukana filippiinojen kyvystä ilmaista itseämme toiselle ihmiselle. Filippiino osaa sanoa luontevasti toiselle ihmiselle muutaman ystävällisen sanan ja hymyillä päälle. Miten yksinkertaiselta tämä tuntuukaan, mutta kuinka vaikeaa se sitten onkaan. Ehkä nämä täkäläiset olosuhteet ovat tuoneet ihmiset tilanteeseen, jossa elämä on vain jaettava toisten kanssa, eikä eristäytyminen kannata. Ystävällisyydestä ja myönteisyydestä on tullut osa filippiinokulttuuria. Olisin iloinen, jos voisin tuoda palankin siitä tuliaisiksi Suomeen. Pakkaisin matkalaukkuuni, veisin mukaani ja jakaisin "hapanta naamaa" näyttäville.

Ihmettelin aikoinani, miksi 50-luvun Universum missimme Armi Kuusela meni filippiinon kanssa naimisiin ja muutti Manilaan. Enää en ihmettele, vaan hämmästelen sitä, että harva suomalainen on löytänyt tiensä Filippiineille. Ehkä Armi löysi filippiiniläisessä yhteisössä jotain sellaista, mitä muualla ei hänelle voitu tarjota. Lenkillämme Ayala Triangel –puiston halki ohitamme usein Manilan vanhan kansainvälisen lentokentän asemarakennuksen. Lentokenttä on siirtynyt, mutta funkkistyylinen terminaalirakennus on jätetty paikalleen. Arvelemme, että Armi saapui tuolle kentälle ensi kerran Filippiineille tullessaan. Kuvittelemme, että hotellin omistaja Gil Hilario oli häntä vastassa loistoautollaan ja toivotti hänet lämpimästi tervetulleeksi. Sitten kylmän pohjoisen kaunis neito suli Filippiinien lämmössä. Loput me tiedämmekin.